Olavi Uusivirta oli The Alueen pääesiintyjä perjantai-iltana. Ilta oli hämärtynyt ja tunnelma odottavainen. Lavan eteen oli kerääntynyt iso joukko ihmisiä. Keikka olisi mielestäni voinut alkaa vaikuttavammin kuten keväällä Turun Klubilla , mutta tällä kertaa alku oli rauhallisempi.
Lavalla nähtiin vierailevina tähtinä bassossa Tommi ”UB” Saarikivi ja kitarassa Jussi Jaakonaho. He toivat keikkaan oman mausteensa - ja hyvältä kuulosti.
Kun laulajan päältä lensi kesäyöhön aivan liian kuuma takki pois, lähti keikka lopullisesti lentoon, eikä siitä ollut enää paluuta. Artisti esiintyi, ja yleisö uppoutui siihen kokonaan. Uuden albumin Uni-biisin ajaksi Uusivirta käski ottaa lavalta valoa pois. Se loi unimaista tunnelmaa. Esitys oli jälleen kerran vaikuttava. On upeaa nähdä, miten tunnelma voi herättää musiikissa aivan uusia puolia.Olavi on vaikuttava esiintyjä. Hänen tulkintansa on hullua, raivokasta ja täynnä tunnetta. Keikan encorena nähty Minä olen hullu oli aivan kuin jostain toisesta maailmasta. Esitys veti sanattomaksi. Olavin esiintymistapa on ainutlaatuinen ja omaperäinen. Sellaista ei näe millään muilla keikoilla.
Keikka keskittyi lähinnä kahden uuden levyn tuotantoon. Aikaisemmalta Me ei kuolla koskaan –levyltä kuultiin vain pakolliset hittibiisit Irrallaan ja On niin helppoo olla onnellinen. Olavi Uusivirta selvästi haluaa painottaa uudempaa tuotantoaan, enkä ihmettele. Se on lyriikaltaan ja soinniltaan aivan erilaista kuin kaksi ensimmäistä levyä.
Keikka oli kokonaisuudessaan upea päätös perjantai-illalle. Tunnelma vei totaalisesti mukanaan, ja keikan jälkeen tunsi olevansa jossain muualla.
Teksti ja kuvat: Terhi Mahlamäki
Anteeksi Tommi Saarikivi, että lisäsin OU:n foorumilla nimeesi nuo kirjaimet. Ajattelin vain lyhyesti valottaa, mistä sinut saatetaan muistaa (= Ultra Brasta). Tarkoitukseni ei ollut, että ne jäisivät "elämään oma elämäänsä"...
VastaaPoista