30.4.2012

Live! Sunrise Avenue Euroopassa 2012!

Sunrise Avenue on their European Tour 2012. This time the guys visited places they have never played before like Praque, Paris, Utrecht and many more. But they also played again in Düsseldorf, Germany in front of 7.500 fans, their biggest own concert so far. No matter what country, no matter the size of the place, everyone agreed: Sunrise Avenue will always be more than welcome to come back!

Sunrise Avenue will join a few Festivals during the Summer. For all upcoming dates and more infos about Sunrise Avenue check out: www.sunriseavenue.com 



Kuvat ja teksti: Marion Berkowitz

29.4.2012

Idols 2012! Raportti 8. Idols-finaalista - viimeisessä finaalissa Diandra vastaan Susanna!

Kahdeksannessa finaalissa oli superfinaalipaikat pelissä. Hitusen keinotekoisena teemana kilpailijoiden piti esitellä sielunsa ääripäät. Vierailevana tuomarina oli Sunrise Avenuen Samu Haber. Kilpailijatrio avasi ohjelman esittämällä yhdessä Nirvanan Smells Like Teen Spiritin. Tässä jälleen meidän arviot siitä, miten kolmikko selvisi tästä illasta.


 
Susanna Erkinheimo - Rock And Roll (Led Zeppelin), The Power Of Love (Jennifer Rush)
R: Susanna esitti ensin rokkipuoltaan varsin mallikkaasti. Vahva ääni sopi tähän hyvin, eikä ajoittain kuuluva kolkko ääni häirinnyt yhtään. Esiintyminen oli luontevampaa kuin muutamassa aiemmassa jaksossa. Toisena puolenaan Susanna tunnelmoi todella vaativaa voimaballadia, johon hänen ääni riitti hyvin. Yllättävänkin hyvä veto, koska vastaavaa ei oltu kuultu Susannalta aiemmin. Tänään kuultiin häntä vahvimmillaan, enkä ihmettelisi vaikka juuri jälkimmäinen biisi olisi tuonut hänelle finaalipaikan.

L: Susannan Rock and Roll-veto jätti minut vähän sanattomaksi. Halusin tykätä siitä, mutten vaan innostunut, vaikka Susannan esiintymisen itsevarmuus onkin kehittynyt ilahduttavasti. Susannan laulu oli vahvaa kuten aina, ja ääni biisin tyyliin sopivan raaka, mutta sellaisena se ei minua miellyttänyt, ja jäin odottamaan Susannan herkempää kappaletta. Power of Love -kappalevalintaa pelkäsin ennakkoon hieman kuluneeksi, mutta Susanna veti sen omiin nimiinsä. Ehkä hänelle sopii paremmin hillitympi esiintyminen kuin hieman tekemällä tehty raivokkuus ja vauhti. Pehmeät herkät kohdat laulusta kuulostivat todella hienolta, mutta Susannan huikeimmista ylä-äänistä en valitettavasti osaa nauttia, vaikka niitä onkin pakko ihailla.


 
Torsten Borg - The Scientist (Coldplay), Titanium (David Guetta)
R: Torsten aloitti Coldplayn herkistelyllä. Esitys oli Torstenia parhaimmillaan, juuri tämänkaltaista materiaalia soisi häneltä kuulevan kilpailun jälkeenkin. Hyvä veto tässä kohtaa kilpailua. Korkeat äänet kuulostivat hyvältä ja esiintyminenkin oli luontevaa. Torstenin toinen biisi oli menevä nykyhitti, jonka oli tarkoitus esitellä hänen menevämpää puolta. Biisivalinta ei osunut nappiin, Torsten ei ole näissä vauhdikkaissa pop-biiseissä omimmillaan, vaikka hän paremmalta kuulostikin kuin aiemmat vastaavat vedot. Torsten osaa joka tapauksessa ottaa lavan haltuun, mutta kannattaisi silti pysytellä enemmän omalla tontillaan. Torstenin jääminen finaalin ulkopuolelle ei tämän illan esitysten perusteella ollut varsinainen yllätys.

L: Torsten aloitti kappaleella, jonka herkän alun olisi pitänyt tuoda esiin hänen persoonallista ääntä parhaimmillaan. Laulu vaikutti kuitenkin jotenkin väkinäiseltä - ehkä tarkoituksella, tuskaista tunnelmaa ilmentäen, mutta se teki äänen sävyn sellaiseksi, että oli hieman kiikun kaakun kuulostiko se enää hyvältä. Intensiteettiä ja eläytymistä esiintymisestä ei puuttunut, ja kappaleen mahtipontinen loppu oli komea. Karsiutumisen jälkeinen uusintakierros katkaistiin valitettavasti kovin aikaisessa vaiheessa, koska alku oli todella koskettava, ja sai minut ymmärtämään, että olisin sittenkin toivonut Torstenille finaalipaikkaa. Riehakkaamman Titaniumin olisi pitänyt olla Torstenin mukavuusalueen ulkopuolella, mutta siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, pidin siitä enemmän. Laulullisestikin veto oli minusta parempi kuin Voice of Finlandin Eveliinan kehuttu versio samasta biisistä, tai sitten erikoinen ääni hämää, häivyttäen vireongelmat. Torstenin poikamainen lavaflirtti on valloittavaa, ja varsinkin loppubiisin riehuminen sai väkisin hyvälle tuulelle. Mitenkähän vaikuttavia loikat ja ryntäilyt yleisön joukkoon olivat paikan päällä? Samu Haberin kommentit olivat myös aivan loistavia tässä kohtaa, vaikka ehkä hitusen sopimattomia perheohjelmaan.


 
Diandra Flores - I Wanna Dance With Somebody (Whitney Houston), Listen (Beyonce)
R: Didi ilmensi räiskyvää ja iloista puoltaan Whitney Houstonin kasarihitillä. Didin kohdalla ei löydy enää uusia ylisanoja kuvaamaan sitä kuinka hyvä ja luonteva hän lavalla on. Toisena vetona Diandra versioi Beyoncea. Hän halusi sillä näyttää vahvan taistelijapuolensa. Laulusuoritus oli jälleen ylivertainen. Didi on kolmikosta ainoa, jonka menestys ei riipu biisivalinnoista. Hän on osoittanut, että hallitsee biisin kuin biisin. Illan viimeinen esitys sai ansaitusti tuomareilta aplodit seisaaltaan. Didin ansioksi laskettakoon myös se, ettei hänen olemuksessaan ja esiintymisessään näy minkäänlaista ylpistymistä, vaikka nuorella naisella helposti näin kävisi viikkoja jatkuneen suitsutuksen jälkeen.

L: Diandran suvereeni laulutaito tuli hienosti esiin ensimmäisessä iloisessa vauhtivedossa. Jotain yksittäistä korkeaa nuottia lukuunottamatta laulu kuulosti äärimmäisen rennolta - se on helppoa kun sen osaa. Tyyliasioita harvemmin noteeraan, mutta Diandran pinkki haalari oli söpö ja hauska. Viimeisellä biisillä Diandra varmisti muutenkin itsestäänselvältä vaikuttaneen finaalipaikan. Kappale oli minulle vieras, joten kesti hetken päästä tunnelmaan, ja mietin jopa hetken, oliko Diandra loppujen lopuksi niin paljon parempi kuin Susanna tällä voimaballadiosastolla. Mutta kun biisi oikein lähti, niin se myös lähti. Loppu tuntui siltä, kuin kisan voittaja olisi ollut jo vetämässä voittobiisiään. Vaikea kuvitella, että tätä kisaa kukaan muu voisi viedä. En kyllä olisi muutama viikko sitten millään uskonut, että juuri Susanna on se, joka tarttuu mahdottomaan haasteeseen.


 
Ilta oli kaikkiaan laadukas ja näki, että superfinaalipaikoista taisteltiin tosissaan. Finalistikaksikosta kumpikin ansaitsi jatkopaikkansa. Sunrise Avenuen akustisesta duoesityksestä on mainittava, että on kyllä ihailtavaa kun kappale toimii noin pienimuotoisena, vain taitavan Riku Rajamaan kitaran säestyksellä. Samu Haber pelkäsi turhaan - vaikka ihanan itseironisesti - esiintymistä heti Diandran jälkeen. Ensimmäistä kertaa Suomen Idolsissa loppuun asti selvisi kaksi tyttöä. Diandra lienee edelleen vahvempi ennakkosuosikki, mutta onko peli niin selvä kuin vaikuttaa? Millä avuilla Susanna voisi vielä yllättää ja nousta voittoon?

Teksti: Renja Pöysä ja Leena Ikonen
Kuvat: Tiia Santavirta

Live! In Flames, Ghoul Patrol @ Pakkahuone, Tampere 28.4.2012


 
Vain viisi kuukautta sitten Helsingin jäähallissa, kymmenennen levynsä promokiertueella, esiintynyt In Flames saapui Pakkahuoneelle osana 19 keikkaa käsittävällä klubikiertueella Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Tampereen keikka oli toinen Suomessa Seinäjoen jälkeen. Tampereen jälkeen rymisteltiin vielä sunnuntaina Oulussa ja maanantaina Jyväskylässä.




Suomen keikoilla lauteita lämmitteli Helsingistä kotoisin oleva Ghoul Patrol. Kovassa nosteessa oleva bändi veti hienon puolituntisen. Ikävä kyllä paikalle oli ehtinyt vain kourallinen ihmisiä. Kuitenkin ovet aukeni jo seitsemältä ja Ghoul Patrol aloitti 20.15. Sen verran myöhään porukka valuikin paikalle, että ovella riitti tungosta aina In Flamesin aloitushetkille saakka.



In Flamesin aloittaessa, oli sali pakattu täyteen ja 1500 ihmistä takasi sen ettei lämpöä salista uupunut. Bändin jäsenet kertoivat aiemmin tiedotteessaan olevansa innoissaan päästessään soittamaan isojen areenoiden sijaan intiimeissä klubiolosuhteissa. Tämä innostuneisuus näkyi selkeästi keikan alusta alkaen. Tämä taas sai aikaan sen ettei yleisölläkään ollut vaikeuksia päästä mukaan fiilikseen. Meininki oli niin hienoa alusta loppuun sekä jokaisella jäsenellä lavalla että yleisössä, ettei paremmasta väliä. Eipä tule yhtäkkiä mieleeni toista keikkaa joka olisi vetänyt vertoja lauantai illan vedoille.

Innostuneisuus ja pirteys näkyi myös laulaja Anders Fridénin olemuksesta. Mies jaksoi höpötellä yleisölle niitänäitä ja muunmuassa pyysi yleisöä huutamaan kiitoksensa illan aloittaneelle Ghoul Patrolille.


 
Anders pyysi myöskin kirjoittajaa lainaamaan hetkeksi kameraa. Sen saatuaan herra saapasteli lavan poikki, istahti rumpukorokkeelle ja otti kuvan yleisöstä käpälät pystyssä. Myös yleisöä pääsi lavalle kun Anders pyysi ensin yhden, sitten toisen ja vielä kolmannenkin fanin lavalle. Toiseen käteen annettiin videokamera ja toiseen olutpullo. Tehtävänä oli kuvata meininkiä lavan kulmalta käsin. Toivottavasti bändi väsää videoista jonkinlaista materiaalia fanien nähtäväksi.

In Flamesin tulevaisuuden suunnitelmista ei tämän kiertueen jälkeen ole tietoa. Bändi on kertonut vain ettei heillä ole hajuakaan milloin he tulevat taas Suomeen tai lähtee keikoille ylipäätään. Keikka oli kuitenkin niin hieno, kuten jo edellä mainitsin, että tätä muistelemalla pärjää hetken.. ennen seuraavaa In Flames liveä.
”see you on the streets”

In Flamesin settilista:

1. Embody the Invisible
2. Bulet Ride
3. Trigger
4. Crawl Through Knives
5. The Quiet Place
6. Where the Dead Ships Dwell
7. Egonimic
8. Clayman
9. Liberation
10. Cloud Connected
11. Drifter
12. System
13. Fear Is the Weakness
14. Ropes
15. Only for the Weak
16. Deliver Us
17. The Mirror’s Truth
18. Take This Life
19. My Sweet Shadow

Teksti ja kuvat: Markus Helander

Palkki

Palkki