29.6.2010

Drag Show Artist -kilpailu tuo Islannin euroviisuedustaja Hera Björkin Suomeen!


Mega-Paulan järjestämä Drag Show Artist -kilpailu järjestetään neljännen kerran syyskuun 4. päivänä hotelli Presidentissä Helsingissä. Illan vierailevana tähtenä on tänä vuonna Islantia euroviisuissa edustanut upeaääninen Hera Björk.

Drag Show Artist kilpailun alkukarsinta ja finaali järjestetään samana iltana. Alkukarsinta on avoin kaikille ja siihen voi ilmoittautua kilpailun sivuilla, ota pikaisesti yhteyttä jos vielä halajat mukaan. Illan juontaja/-t ja tuomaristo julkaistaan pian.

Liput iltaan maksavat 12€ ja niitä voi ostaa Lippupalvelusta 15.7. lähtien. Ikäraja on K18.

HUOM! Nyt myynnissä ennakkoliput täällä.

28.6.2010

Ultravoxin comeback-kiertue Suomeen elokuussa

80-luvun alun elektronisen musiikin tärkeimpiin yhtyeisiin kuulunut, synapopin uranuurtaja Ultravox kiertää yli 20 vuoden tauon jälkeen Eurooppaa. ”Return to Eden 2” –kiertue saapuu Suomeen kahden konsertin voimin elokuussa. Yhtye nähdään klassisimmassa kokoonpanossaan Helsingissä Tavastialla tiistaina 17. elokuuta ja Turun Caribiassa seuraavana päivänä. Lavoille nousevat Midge Ure, Chris Cross, Warren Cann ja Billy Currie. Konserttien liput tulevat myyntiin keskiviikkona 30. kesäkuuta.

Ultravox perustettiin vuonna 1974 ja aluksi kokoonpano kantoi nimeä Tiger Lily. Vuonna 1976 yhtyeen nimeksi muuttui Ultravox!. Yhtyeen kaksi ensimmäistä levyä olivat punkia, mutta toisella albumilla ”Ha!Ha!Ha!” oli jo kuultavissa synapopia, josta yhtye tuli tunnetuksi. Vuonna 1978 yhtyeen nimi vakiintui nykyiseen muotoonsa ja kaksi vuotta myöhemmin ilmestyi yhtyeen hittialbumi ”Vienna”. Levyltä lohkaistut "Sleepwalk" ja "Vienna" -singlet ovat genrensä klassikoita. Viennaa seurasi hittialbumien putki: "Rage in Eden" (1981), "Quartet" (1982) ja "Lament"(1984). Ultarvox hajosi vuonna 1987 The U-Vox -albumia seuranneen kiertueen jälkeen. Billy Currie oli ainoa bändin alkuperäisjäsen vuonna 1992 ilmestyneellä Ultravoxin nimissä tehdyllä albumilla "Revelation”.





Viime vuonna bändi kasasi rivinsä uudelleen ja aloitti marraskuussa comeback-kiertueen Briteissä. Yhtye ei kuitenkaan ole palannut lopullisesti yhteen, vaan päätti jatkaa fanien lämpimän vastaanoton vuoksi kiertuettaan tänäkin vuonna: "Suunnitellessamme mahdollista yhteenpaluuta syksylle 2009 ajatuksena oli tehdä ainoastaan kertaluontoinen kunnianosoitus historiallemme, olihan Vienna-albumin kirjoittamisesta kulunut 30 vuotta," kommentoi Midge Ure. Yhtyeen Suomen konsertit ovat siis pala elektronisen musiikin historiaa, joka tuskin tulee enää toistumaan.

KEIKAT:
Ti 17.8.2010 Tavastia, Helsinki
Ke 18.8.2010 Caribia, Turku
Molempien keikkojen ikäraja K-18.

LIPUT:
Helsinki: 35 euroa + mahd. toimituskulut Tiketin myyntipisteistä, puhelinpalvelusta 0600-1-1616 (1,50 euroa/min+pvm) ja netistä www.tiketti.fi alkaen ke 30.6. klo 9.00.
Turku: 45 euroa + mahd. toimituskulut Lippupalvelun myyntipisteistä, puhelinpalvelusta 0600-10-800 (1,83 euroa/min + pvm) ja 0600-10-020 (5,99 euroa/puhelu + pvm) sekä netistä www.lippupalvelu.fi alkaen ke 30.6. klo 9.00.

Lähde: Live Nation -tiedote

25.6.2010

Videohaastattelussa Eva Wahlström

Chaos Tube tapasi tänä keväällä ammattinyrkkeilijäksi siirtyneen Eva Wahlströmin toukokuussa Kirkkonummella heti ottelun jälkeen.

Esittelyssä australialainen laulaja-lauluntekijä Karissa Hambilton

Chaos Tuben uudessa osiossa esitellään tuoreita (toki myös vanhempia) biisintekijöitä ja/tai laulajia, joita matkan varrella on tullut ja tulee vastaan. Omalta kohdaltani tulen keskittymään naispuolisiin musiikintekijöihin ja laulajiin, joka on sangen luontevaa, koska olen yli 20 vuotta kuunnellut lähinnä naisten esittämää musiikkia.

Nimi & ikä:
Karissa Hambilton, 22-vuotta.

Mistä olet kotoisin:
Young, NSW Australia.

Kirjoitatko omat kappaleesi?
Kirjoitan omat kaikki omat kappaleeni ja sanoitukset.

Onko musiikkisi julkaistu levymuodossa?
Minulla ei ole levytyssopimusta, mutta olen nauhoittunut 7 kappaletta.

Laulatko jossain bändissä vai onko tämä sooloprojekti?
Olen sooloartisti.

Oletko ehtinyt vielä keikkailemaan?
Kyllä olen tehnyt ja teen keikkoja. Vastaanotto on ollut todella hyvä.

Voitko kertoa vähän musiikkitaustastasi?
Olen 7-vuotiaasta lähtien soittanut pianoa ja laulanut. Biisejä olen kirjoittanut 16-vuotiaasta lähtien. Ensimmäisen kerran tallensin musiikkiani vuoden 2009 helmikuussa. Tämän vuoden helmikuussa sijoituin top35 joukkoon Durango International Songwriting -kilpailussa.

Voisitko kuvitella osallistuvasi johonkin musiikkikilpailuun kuten Idol, X Factor tai Talent?
Ehkä.. mutta en kylläkään tahtoisi olla mukana tv-ohjelmassa. Olen kiinnostunut vain musiikista, en itse ohjelmassa olemisesta.

Mitä musiikki merkitsee sinulle?
Musiikki on yksinkertaisesti ELÄMÄNI. Se merkitsee minulle kaikkea, maailma olisi todella synkkä ilman musiikkia! Luojalle kiitos biisintekijöistä! :)

Mitkä ovat suunnitelmasi tulevaisuuden suhteen?
Olen kampaaja ammatiltani, mutta se ei ole unelmatyöni. Unelmani on saada musiikkini esille ja toivottavasti sitä  myös rakastettaisiin. Haluan olla ammattilainen, joten aion osallistua biisintekokilpailuihin, lähetän musiikkiani ehdolle elokuviin kuten olen tehnyt tähänkin saakka (New Moon / Eclipse), teen keikkoja jne.

Mitä haluaisit sanoa Chaos Tuben lukijoille?
Toivottavasti nautitte musiikistani yhtä paljon kuin itse nautin kirjoittaessani niitä.

Onko sinulla pienintäkään aavistusta missä Suomi on?
Euroopassa, siinä kaikki mitä tiedän.. hahaa.

Tiedätkö yhtään suomalaista bändiä.. äläkä googleta?
En ainakaan tietääkseni tiedä?? haha

Millaista musiikkia itse kuuntelet? Ketkä ovat esikuviasi?
Kuuntelen vähän kaikenlaista, rokki, poppia ja uutta musiikkia. Viimeisin biisintekemiseen vaikuttanut asia on Twilight novellit, siitä syystä lähetin kappaleitani elokuvaan ehdolle. Bändeistä mm. Paramore ja Muse ovat suosikkejani.

Missä voimme kuunnella musiikkiasi?
Infoa ja biisejäni voit kuunnella täällä tai MySpacessa.

Teksti: Tiia Santavirta

23.6.2010

Apocalyptican Perttu kihlasi Anne-Mari Bergin

Tänään Facebookissa kuhisi alkuillasta, kun Anne-Mari Berg ilmoitti statuksessaan, että "On ottanut tänään sit aikamoisen askeleen elämässään. Ohhoh!", josta monet arvelivatkin jo, että Anne-Mari olisi mennyt kihloihin. Hetkeä myöhemmin Pertun profiiliin ilmaantui statusviesti "...ja vastaus on myönteinen ;)". Ja varmistus saatiin  hetki sitten, kun Anne-Mari ja Perttu vahvistivat kihlauksen muuttamalla Facebook asetuksista olevansa kihloissa toistensa kanssa.

Chaos Tube onnittelee Perttu Kivilaaksoa ja Anne-Mari Bergiä kihlauksen johdosta! Olette ihania. <3

30 Seconds to Mars @ Provinssirock 18.6.2010

Jos minulta kysytään, 30 Seconds to Mars on maailman paras live-bändi. He osaavat konsertti toisensa jälkeen lunastaa odotukset, jotka ovat olleet suhteettoman korkealla edellisen konsertin näkemisen jälkeen. Jared Leton ääni ja karisma ovat jotain niin käsittämätöntä, että sitä on mahdotonta edes yrittää pukea sanoiksi.

Leto vain astuu lavalle, avaa suunsa ja fanit villiintyvät täysin. Mietin siinä ihmismassan keskellä hyppiessäni, että tämä on hauskin keikka, jossa olen koskaan ollut. 30 Seconds to Marssin fanit tunnetaan yhteisöllisyydestään. Keikalla oli sellainen olo, että porukka nostaa ylös, jos sattuu horjahtamaan.  Siellä tanssittiin ja hypittiin hulluna, mutta myös pidettiin toisista huolta – ihan kuin Jared Leto kehottikin.

Koska Leto on niin karismaattinen ja taitava laulaja, käy bändin muita jäseniä hieman sääliksi. Shannon Leto on varmasti yksi maailman taitavimmista rumpaleista, mutta hänen taitonsa jäävät helposti Jaredin karisman varjoon. Samoin käy Tomo Miličevićille ja keikalla olleille muille soittajille, jotka kaikki ovat hyviä muusikkoja.

Yksi keikan parhaista biiseistä oli heti alussa kuultu Night of the Hunter. Jared esitti sen todella hyvin, ja yleisö oli niin villisti mukana, että kokonaisuudesta ei voinut kuin lumoutua. Jaredin ääni toimi muutenkin erittäin hyvin. Tulkinnan muuttumista nopeasti huudosta hiljaiseen lauluun ei voi kuin ihailla.

 
Keikalla kuultiin kaikki tärkeimmät biisit A Beautiful Lie ja This is War –albumeilta. Ensimmäiseltä levyltä bändi ei soittanut mikään, joka oli harmi varsinkin bändin uraa vuosia seuranneille faneille.

Tapansa mukaan Leto yllätti yleisönsä astumalla heidän keskelleen laulamaan. Hän aloitti From Yesterdaylla ja esitti siitä niin erilaisen sovituksen, että yleisö meinasi joka kertaa laulaa väärässä kohdassa. Se toi humoristisen lisän esitykseen, ja laulaja kehui yleisöön suurisanaisesti. Yleisö oli kehunsa ansainnut. Sen verran kovaan ääneen he huusivat ja lauloivat.

Puolitoista tuntia bändi viihtyi lavalla, ja keikka huipentui encoreen, jossa laulaja kävi hakemassa yleisöstä ison kasan ihmisiä lavalle. Yleisö ja bändi lauloivat yhdessa Kings and Queens –kappaleen. Kappale on osoitus siitä, miten bändi ja fanit ovat siinä hetkessä yhdessä toisiaan täydentäen.





Keikan jälkeen kuulin monen ihmisen toteavan: ”30 Seconds to Mars oli ihana!” Niinhän se oli. Todellakin.

Teksti: Terhi Mahlamäki
Kuvat: Heli Hautaniemi

Mew, Herra Ylppö ja Ihmiset sekä Lauri Tähkä & Elonkerjuu @ Provinssirock 18.6.2010

Tanskalaisen Mewin esitys laskeutui festariyleisön päälle  kuin lempeä kesäsade koleassa yössä. Esitys oli rauhallisen tunnelmoiva – ehkä jopa liiankin rauhallinen festareiden ensimmäiseksi päälavaesiintyjäksi. Vähäeläistä oli myös bändin esiintyminen, sillä he lähinnä olivat lavalla, soittivat, lauloivat ja antoivat musiikin kantaa.

Esitys olisi sopinut paremmin myöhäisillan fiilistelyyn, jolloin ihmiset olisivat voineet keskittyä ryhmässä huojumiseen. Nyt kaikesta rauhallisuudesta tuli hieman puutunut olo.

Laulaja Jonas Bjerren ääni kulki niillä äärirajoilla, jotka saavat ihmiset joko ihastumaan tai ärsyyntymään. Suurimmaksi osaksi aikaa ääni onneksi soi korvissani positiivisesti. Paljon ei silti tarvittaisi, että tämä raja ylittyisi. Ymmärrän hyvin, mikäli laulajan ääni jakaa ihmisten mielipiteet kahtia.

Bändi oli itselleni lievä pettymys ja keikkaseuralaiseni Sari, 28v, totesi: ”En saanut siitä mitään otetta. Se vain soljui ohitseni.” Samanlainen olo oli itsellänikin. Olisin kaivannut jonkun ravistavan elementin herättämään horroksesta.

Yleisöä oli keikalla kuitenkin hyvin, ja he tuntuivat bändistä pitävän.


Herra Ylpöllä on hyvä karisma ja hieno ääni. Hän osasi ottaa lavan haltuun pelkällä olemuksellaan. Hän tarjosi festarikansalle juuri sitä, mitä he olivat tulleet hakemaankin: rokkia, seksiä ja alkoholia! Tästä syystä rock-festareiden lava oli Herra Ylpölle täysin oikea paikka esiintyä.

Hänen biisiensa sanoitukset ovat mielenkiintoisia. Ne kertovat rakkauden helppoudesta ja vaikeudesta omaperäisellä tavalla. Vaikka Herra Ylppö väittää, etteivät pojat tanssi, tanssivat he hänen keikallaan – sadetakeissaankin.

Yleisö oli koko keikan ajan hyvin mukana, eikä sade onnistunut pilaamaan tunnelmaa. Herra Ylppö ja Ihmiset olivat ehdottomasti positiivinen ja piristävä yllätys. Juuri tuollaisia keikkoja festareilla haluaakin nähdä. Siellä tanssitaan kuravellissä, kerrotaan rivoja vitsejä ja rakastetaan koko maailmaa!

Eteläpohjalainen Lauri Tähkä & Elonkerjuu on kuin syntynyt Provinssirockin päälavalle. Se on heille kotilava kotiyleisön edessä. Sen huomasi heti, kun yleisö tanssi sateesta huolimatta villisti. Itsellenikin Provinssirock, kesäsade ja Lauri Tähkän tahtiin tanssiminen oli yksi kesän tunnelmallisimmista hetkistä. Ne ovat niitä asioita, jotka vaan kuuluvat olla juuri noin.

Yleisö oli jopa niin energinen, että välillä tuntui kuin bändin oma energia olisi kalvennut yleisön edessä. Olisin kaivannut vielä suurempaa heittäytymistä ja hulluutta. Kaikki tärkeimmät biisit kuitenkin kuultiin ja kaikilla oli hyvä tunnelma keikan alusta loppuun asti.

Lauri Tähkä ja elonkerjuu ei ole turhaan noussut Suomen suosituimmaksi bändiksi. He osaavat ottaa yleisönsä ja välittää heille positiivista energiaa.  Siinä energiassa on helppo hymyillä. Kotimatkalla kuulin junassa, kun joku tyttö totesi puhelimeen: ”Me oltiin katsomassa Lauri Tähkän koko keikka.. Se oli oikeastaan ihan jees, vaikka ne onkin niin kamalia.” Bändin lavaesiintymisen edessä skeptisinkin taipuu…

Teksti: Terhi Mahlamäki
Kuva: Heli Hautaniemi

22.6.2010

Kitto, Sweden Rockista Savonlinnaan...

Itselleni Kitto tuli ensimmäisen kerran vastaan vajaa vuosi sitten ruotsinlaivan pubissa. Jo ennen laivalle lähtöä kävin katsomassa, et ketkä laivalla esiintyvät ja näin että trubaduurina oli Ele-Chick niminen artisti. Pienen googlailun kautta selvisi, että sama henkilö käyttää esiintyessä myös nimeä Kitto.

Tehtiin tuolla reissulla myös videohaastattelu Kittosta, jossa selvisi mm. että esittää cover-biisejä laivakeikoilla tuolla Ele-Chick nimellä ja Kitto nimellä esittää pääasiassa omaa tuotantoansa ja että on tällä nimikikkailulla viestittää, että kyse on erilaisista keikoista. Tulevaisuudessa kuitenkin oletti että Kitto nimi voisi tulla käyttöön myös laivakeikoilla.

Sain Australiassa syntyneen, pääasiassa Tukholmassa asuvan kiireisen Kitton kiinni kesken hänen matkavalmisteluita Suomeen. Huomenna on tiedossa esiintyminen soolona Savonlinnan Panimoravintola Huvilassa. Kitto esiintyi aikaisemmin tässä kuussa Sweden Rockissa, jossa oli ehtinyt näkemään mm. Michael Monroen livenä. Kitton Sweden Rockin keikasta löytyy useitakin videoita, tässä yksi.


Syksyllä Kitto palaa Ruotsiin tekemään uutta levyään nimeltä "CRASH". Tämän lisäksi keikkakalenterista löytyy toukokuun 2011 kohdalla merkintä "Little Miss Rock N Roll" release tour. Kysymyksessä on suomalaisen Doctor's Order nimisen bändin kanssa tehtävästä pienestä projektista, joka sisältää yhteisen levyn sekä kiertueen, tästä myöhemmin lisää.

Pyysin Kittoa valitsemaan yhden hänen kappaleistaan, joka hänen mielestä parhaiten kuvaisi hänen musiikkiaan. Valinta kohdistui kappaleeseen "Balloon", jossa aiheena rakkaus ja elämä itsessään.


Kitto kiertää paljon Suomessa tulevien kuukausien aikana, tässä tällä hetkellä tiedossa olevia keikkoja;

23.6. Panimoravintola Huvila, Savonlinna (soolo)
3.8. Monttu, Pori (soolo)
4.8. Blackpool, Järvenpää (soolo)
6.8. The Castle, Turku (soolo)
7.8. Janoinen Lohi, Helsinki (soolo)
12.8. Henry's Pub, Tampere (Erik Valkaman vieraana)
14.8. Forth Elisabeth, Kotka (soolo)
15.8. ?, Oulu (soolo)

16.9. Pub Yläristi, Pieksämäki (soolo)
17.9. The Rocks, Savonlinna (bändi)
18.9. Old Cock, Lappeenranta (bändi)
19.9. Swengi, Järvenpää (bändi)

Mitä keikoilta on odotettavissa, siihen ehkä paras ottaa suora lainaus "frenzied performance by an ADHD aussie rock chick", eiköhän tuo kerro tarvittavan!



Lopuksi Jane haluaa sanoa Chaos Tuben lukijoille, "Never be afraid" this is it life.. a one shot deal! The time is now!!"

Lisää tietoa Kitton levyistä, keikoista ym. saat hänen kotisivuilta ja MySpace.

Teksti ja kuvat: Tiia Santavirta

American Idol -finalisti Crystal Bowersoxille levytyssopimus!

American Idol –ohjelman faneille tulee tuskin yllätyksenä, että viimeisimmän kauden toiseksi tullut ...huikean lahjakas Crystal Bowersox, 24, on allekirjoittanut levytyssopimuksen 19 Recordins/Jive Recordsin kanssa.



Ohiosta kotoisin oleva Crystal Bowersox oli koko kauden ajan vahva yleisön sekä tuomariston suosikki ja hänen persoonallista folk rock-tyyliään ja hänen bluesiin vivahtavaa lauluaan verrattiin mm. Melissa Etheridgeen ja Janis Jopliniin. Molemmat ovat myös Bowersoxin idoleita. ”Olen hurjan kiitollinen tästä mahdollisuudesta tehdä omaa musiikkiani ja tuoda sitä ihmisten kuultavaksi”, Crystal kommentoi liikuttuneena levytyssopimuksestaan.



Crystal nousi yleisön suosikiksi sävähdyttävillä ja liikuttavilla esityksillään. “Crystal on ehdottomasti yksi lahjakkaimpia laulajia ja lauluntekijöitä mitä koskaan on tullut American Idolista. Hänen lahjakkuutensa on todella inspiroivaa ja odotan innolla yhteistyötä hänen kanssaan”, kommentoi Simon Fuller, 19 Recordingsin perustaja ja American Idol-formaatin luoja.

Lähde: Sony Music Finland (FB)

Nick Lowe ja Dr John & The Lower 911- keikat siirtyvät Tavastialle

Nick Lowen ja Dr. Johnin heinäkuiset konsertit siirtyvät keikkojen luonteeseen ja mittakaavaan paremmin sopivalle Tavastia-klubille. Alunperin Kulttuuritalolle suunniteltujen konserttien päivät pysyvät samoina: Nick Lowe & Band esiintyy Tavastialla lauantaina 3.7. ja Dr John & The Lower 911 lauantaina 10.7. Kulttuuritalolle ostetut liput kelpaavat Tavastialle sellaisinaan. Lippuja konsertteihin saa Lippupisteestä ja nyt myös Tiketissä.

Tavastian konsertit ovat kielletty alle 18-vuotiailta, joten alaikäiset lipunostajat voivat palauttaa lippunsa Lippupisteeseen. Mikäli uusi konserttipaikka ei sovi lippunsa jo hankkineille, voi liput palauttaa keskiviikkoon 30.6. mennessä lipunostopaikkaan. Nick Lowen konsertin aikataulussa ei ole muutosta, mutta Dr. Johnin konsertin aikataulu siirtyy tunnilla eteenpäin.

Brittirockin rehtoriksikin kutsutun Nick Lowen debyyttialbumi ”Jesus Of Cool” julkaistiin vuonna 1978. Pitkän uransa aikana Lowe on työskennellyt The Damnedin, Elvis Costellon ja The Pretendersin kanssa ja kirjoittanut kappaleita mm. Johnny Cashille. Musiikillisesti Nick Lowen ura painottui 70-luvulla pub-rockiin sekä punkin synnyttämiseen ja on hyvin luonnolliselta tuntuvan kehityksen kautta tullut country-vaikutteiseen roots-rockiin. Parhaiten Lowen tuotannosta muistetaan hitit ”(What’s So Funny ’Bout) Peace, Love and Understanding”, ”Cruel To Be Kind” ja ”I Love The Sound Of Breaking Glass”.

Viisinkertainen Grammy-voittaja, bluesia, boogie woogieta ja rock’n’rollia esittävä pianisti, laulaja ja lauluntekijä Dr. John on yksi genrensä tunnetuimmista ja arvostetuimmista artisteista. Mies oli 60-luvulla kotimaansa halutuin sessiopianisti ja hänen osaamistaan hyödynsivät vuosikymmenen kirkkaimmat tähdet, kuten Van Morrison ja Aretha Franklin. Artistin läpimurtolevyksi muodostui vuonna 1968 ”Gris-gris”, jolla kaikuivat voodoon mystiikka, funk, New Orleans -tyylinen rhythm & blues sekä psykedeelinen rock. Dr. John toimi pianistina myös monilla 70-luvun tunnetuimmista äänitteistä, kuten Rolling Stonesin "Let It Loosella" ja Carly Simonin "Mockingbirdillä".

KONSERTIT:

NICK LOWE La 3.7.2010 Helsinki, Tavastia-klubi, K-18
Ovet klo 19, show n. klo 20

DR. JOHN La 10.7.2010 klo 19 Helsinki, Tavastia-klubi, K-18
Ovet klo 19, show n. klo 20 (HUOM! ajat siirtyvät tunnilla alkuperäisestä eteenpäin)

LIPUT:
48 euroa + mahd. toimituskulut
>>>Osta liput täältä!

Lähde: Live Nation uutiskirje

21.6.2010

P!nkin Summer Carnival Tour lähestyy - enää kuukausi keikkaan!!

Pakkohan se hehkuttaa jo tässä vaiheessa, tänään on tasan kuukausi P!nkin konserttiin Kaisaniemen puistossa. Summer Carnival Tour on kiertänyt menestyksellä toukokuusta lähtien Euroopassa ja on tällä hetkellä Englannissa.


Viime kerralla ei kuvauslupa onnistunut, mutta sieltä reunakatsomosta pokkarilla otin muutamia nuhruisia kuvia, joten tässä niitä kun ei parempiakaan ole tarjota.

P!nk Kaisaniemen puistossa ke 21.7.2010. Lämmittelijänä PMMP. Lippuja on saatavilla hintaan 63€ + kulut Lippupisteestä.

Tiedossa on vuoden kovin keikka, älä missaa!!!

Eva Wahlström otteli toukokuussa toisen ammattilaisottelunsa käsi murtuneena

Chaos Tube kävi seuraamassa Eva Wahlströmin toista ottelua ammattilaisena Kirkkonummen Varuboden Areenalla toukokuussa. Heti ottelun alussa Eva mursi kätensä, millaista oli otella yhdellä kädellä, lisäksi Eva kertoo miten ammattilaisura poikkeaa aikaisemmasta amatööriurasta. Haastattelu on yleisestä lehdistötilaisuudesta, myöhemmin vielä Chaos Tuben oma yksityishaastattelu.

Kilpailu

Voit voittaa jonkun yllä olevista palkinnoista, sinun tarvitsee vain seurata tätä blogia tai lähettää blogista palautetta sähköpostilla chaostube[a]welho.com.

Voittaja saa valita seuraavista vaihtoehdoista mieluisimman;

- Yohanna nimikirjoituskortti
- The Baseballs nimikirjoituskortti
- Danko Jones t-paita (koko M tai L)
- Danko Jones Below the Belt cd Danko Jonesin ja JC:n nimmareilla varustettuna

HUOM! Kilpailu on käynnissä sekä täällä, että Chaos Tuben "oikeassa kodissa" Stara -lehdessä, josta blogi löytyy täältä.

20.6.2010

Unibet järjesti toukokuussa hyväntekeväisyys pokeriturnauksen!

Toukokuussa järjestettiin Bläk -yökerhossa Unibetin hyväntekeväisyys pokeriturnaus. Illan emäntänä toimi Teresa Nousiainen. Bläkissä oli kaksi pöytää, joissä monet tutut julkisuuden henkilöt sekä pokeriammattilaiset. Turnauksen voittajalle oli luvassa 1000 euroa, joka tuli lahjoittaa haluamallensa hyväntekeväisyyskohteelle.

Alla kaksi videota, joissa Chaos Tube haastatteli mm. Amin Asikaista, Timo Kotipeltoa, Satu Tuomistoa, Tuomas Kytömäkeä jne. Kuka naispeelaajista nöyryytti heti turnauksen alussa Petteri Ahomaata, katso ja nauti. ;)



17.6.2010

Kiss, Steel Panther, Audrey Horne @ Sauna Open Air, Tampere 10.6.2010

You wanted the best – you got the best. Kissin vaatimaton tunnuslause on jäänyt jo pikkupoikana mieleen. Kuten myös Gene Simmonsin yliluonnollisen pitkä kieli, legendaariset mustavalkoiset maskit ja muutamat isot hitit. Kiss on kuitenkin aina jäänyt minulle jotenkin etäiseksi tuttavuudeksi. Kun kaverit luukuttivat stereoistaan Destroyeria ja Creatures of the Nightia, minä sukelsin Metallican, Anthraxin, Guns N’ Rosesin, Extremen ja Skid Rown maailmaan.

Tampereen Eteläpuistoon saapuneet 12 000 Kiss-fania eivät kuitenkaan olleet väärässä. Oli lähes liikuttavaa huomata, että Kiss on sukupolvet yhdistävä elämäntapa. Yleisössä näkyi perheitä, joissa äidit, isät ja lapset olivat maalanneet naamansa mustalla ja valkoisella. Näkyi teinejä laulamassa tuoreimman Sonic Boom -levyn biisien mukana. Näkyi nuoruutensa Kissiä kuunnellen viettäneitä, nyt jo keski-ikään ehtineitä suomalaisia.

Vaihdoin aivojen show-kytkimen päälle, jätin ryppyotsaisen kritiikintarpeen moottoritien varteen ja lähdin katsomaan kunnon rock n’ roll show’ta.

Sitähän se olikin. Gene Simmons, Paul Stanley, Tommy Thayer ja Eric Singer ampuivat soittimistaan pommeja, sylkivät verta, lentelivät vaijereiden varassa ympäri lavaa ja laulattivat yleisöä minkä ehtivät.

Kiss ei ehkä ole enää huippuvuosiensa vedossa, mutta viihdyttävän show'n se pystyy edelleen luomaan. Ensimmäiset kylmät väreet kulkivat selkäpiitä pitkin Crazy Crazy Nightsin, toiset Detroit Rock Cityn ja kolmannet Love Gunin aikana. Encoreen säästetyt Lick It Up, I Was Made For Loving You, God Gave Rock n’ Roll To You ja Rock n’ Roll All Nite huipensivat show’n tavalla, josta on vaikea pistää paremmaksi.

Ennen Kissiä Saunan päälavalla Steel Panther esitti huumori-pastissi-tupeeraus-rockiaan. Vitsin kestävyydestä voi olla montaa mieltä – omalla kohdalla se hymyilytti noin kahden biisin ajan. Naiset, huumeet, seksi ja kaikki mahdolliset rock-kliseet tuli siinä ajassa käsiteltyä laulaja Michael Starrin johtaman nelikon toimesta. GN’R –cover Paradise City oli keikan kohokohta, mikä ei ollut paljon vaadittu.

Steel Pantherin ja Kissin välissä kakkoslavalla kohkasi miellyttävä uusi tuttavuus nimeltä Audrey Horne. Faithnomorensa ja deftonesinsa kuunnelleet norjalaiset esittivät melodista, angstisen synkkää riffittelyään valitettavan vähälukuiselle yleisölle. Yhtye sai energisellä esityksellään kuitenkin takuuvarmasti liudan uusia ystäviä.

Steel Panther kuvia.
Audrey Horne kuvia.

Teksti: Visa Högmander
Kuvat: Sami Siilin

15.6.2010

Wellu Rowaltzin kuulumisia Kivenlahti Rockissa 13.6.2010

Sonata Arctican yllättävät paukut ajoivat lavan viereltä hodarikioskin suuntaan, jossa törmään tuttuun mieheen, Wellu Rowaltziin. Hänkin on parkkeerannut perheensä kanssa hieman taaemmaksi päälavan ryysiksestä, joten uskaltaudun kysymään kuulumisia.

"Ihan hyvää kuuluu, kiitos. Vähän tota keliä arvottiin, mutta onneks tultiin. Ukkokin tykkää, kun on paljon hulinaa ympärillä, nää on äijän ekat festarit" Mio Morrison, kohta 7 kk, ottaa kunnon rokkipoliisi-ilmeen, kun kamera ilmestyy näkökenttään.

Mio Morrison, kohta 7kk. "Rokkipoliisin elkeet jo pienestä pitäen"

"Jos ukko näyttää tolta mun omilla keikoilla, niin pitääkin harkita, otanko mukaan vielä", Wellu naurahtaa.

Onko sulla lempparia täällä Kivenlahti Rockissa?
"Eput! Tottakai legendaa tultiin katsomaan, kun osu vielä tälleen sunnuntaille sopivasti. Aika vähän jää kotiaikaa, että siksikin nää päivät on harvinaista herkkua, ihan vaan chillailla hyvässä seurassa, hyvää musaa kuuntelemassa."

Mikä Eppujen biisi kolahtais mieluiten tänään?
"Eput on siitä kova bändi, että oikeestaan kaikki nuo nokkelat sanailut ja muutenkin verbaalinen kokonaisuus toimii mulle. Jos pitää yksi mainita, niin Vihreän joen rannalla, plokkasin sen omaankin keikkasettiin mukaan."
Mio ja Wellu. "Sunnuntait rokkarille harvinaista herkkua
studio-, keikka- ja treeniputken lomassa"

Miten sun kesä muuten sujuu?
"Otin pestin Circus Undergroundin laulajaksi tossa pari viikkoa sitten. Ollaan treenattu hurjasti, kolmekin kertaa viikossa ja uusia biisejä tehdään myös. Teen truba-keikkaa koko ajan, melkein joka viikonloppu on buukattu jo pitkälle syksyyn.

Paljon myös yksityisjuhlilla esiinnyn ja nyt tämän CU pestin vuoksi myös bändivetoja tulee sit niihin vielä vapaina oleviin päiviin. Oman levyn alustukset on aloitettu, ei ihan vielä kesällä varmaan ruveta äänittämään, mut alku syksystä sitten. Tämän vuoden aikana pitäisi olla purkissa. CU:n kanssa teemme ensin levyn alta pois tässä lähikuukausina.”

Ehditkö itse lomaa viettämään?
"Heinäkuun alulla pidän pari viikkoa vähän löysempää mökillä. Teen vain pari kavereiden yksityisbailua sieltä pistona, mutta kyllä saan huilattua kovan treeni- ja studioputken päälle”.

Suunnitelmia tulevasta?
”Pääasiassa eniten kuitenkin työllistää Rokkikukko projekti, joka starttaa isolla heinäkuussa, sit juostaankin käytännössä koko syksy sen kanssa. Lähinnä trubana, mutta muutamilla keikoilla mukana myös stemmakitarassa oman bändin kitaristi Perttu. Vaatii treeniaikaa myös niiden biisien sovittaminen kahdelle skeballe, mitä akkarina näillä keikoilla vedetään."

Terkkuja lukijoille?
"Rokatkaa ja rakastakaa! Ihan pienet huilaustauot on kuitenkin suotavia ;) "

Tulevia keikkoja mm.
Circus Underground feat. Wellu Rowaltz 30.6. @ On the Rocks - Helsinki
Circus Underground feat. Wellu Rowaltz 1.7. @ Black Pool - Järvenpää

Haastattelu: Johanna Valve
Kuvat: K.H. Wallberg

14.6.2010

Keikkaraportti! Nina Hagen ja Grace Jones @ KaisaFest, Helsinki 12.6.2010

Tuulee kovaa ja sataa, kerrankin kiitän järjestäjiä esiintymisteltan vuokraamisesta. Lähestyessäni konserttipaikkaa huomaan vasta viime metreillä olevani rocktapahtumassa, ihmisiä ei näy missään, kaikki ovat teltassa tietenkin. Nina Hagen on jo keikkansa alkumetreillä ja yleisön on vallannut epäuskoisuus. Viisikymppinen punkjumalatar puhuu Jeesuksesta ja soittaa gospel ja retrohenkistä materiaalia varsin keskinkertaisen bändinsä säestyksellä. Hagenin kääntyminen kristinuskoon ei kuitenkaan ole mikään aivan uusi asia, varsinkaan sille joka on lukenut hänen keväällä ilmestyneen kirjansa ”Bekentnisse” (Tunnustuksia).

Yleisöä valuu välillä ulos tai ainakin oluthanojen tuntumaan. Vaikka Hagenin ääni vieläkin on paikoin järisyttävää kuultavaa ei keikka kanna. Seison aivan lähellä lavaa ja odotan ainakin My Wayta joka vihdoin keikan loppupuolella kuullaankin. Yleisö pakkautuu tiiviimmäksi mutta versio on laimea ja yleisön aplodit jäävät vaisuiksi sen jälkeen vielä muutama uskonnollishenkinen sipaisu ja konsertti on paketissa. Hagen suukottelee yleisölle ja kipittää lavalta. Toiseksi viimeisen laulun sanoin ”mennyttä ei kannata haikailla se on mennyttä katso vain eteenpäin (vapaa suomennos). Saahan kuitenkin olla ikävä sitä vanhaa Ninaa, saahan.

Teltassa on kylmä ja vesilätäkkö keskellä kenttää laajenee hiljalleen. Kuulen monien valittelevan Hagenin esiintymistä, toiset hokevat Grace Jonesin mahtavuuttaa reippaalla (kyllä Grace pelastaa illan) asenteella. Ja yhtäkkiä lämpö teltan sisällä nousee, sisään on pakkaantumassa enemmän väkeä ja tunnelma tiivistyy. Varttia vaille yhdeksän yleisö saa odottamaansa, kunnon shown, loistobändin loisto soundein ja Dame Grace Jonesin. Jo muutaman kappaleen jälkeen yleisö on täysin myyty ja Jones iskee häpeilemättömästi flirttivaihteen silmään.

Oscarilla palkitun puvustajan Eiko Ishiokan (Dracula) esiintymispäähineet ja myös asut korostavat kaikkea mitä Jones haluaa olla ja epäilemättä myös on eli yksi tämän hetken absoluuttisista popdiivoista. Vaateita on tietysti Helsingissä vähemmän kuin kevään Lontoon Albert Hallin keikalla mutta tässä konsertissa vähemmän on enemmän. Uudempi ja vanhempi materiaali sekoittuvat upeaksi kokonaisuudeksi. ”Pull up to the Bumper” ja ”Slave to the Rhytm” , ”Williams Blood”… Sitten Jones ottaa vielä fyysistä kontaktia hakee sanoja ”rakastan sinua” ja kättelee eturivin. Yleisö katselee levottomasti kelloa ei kait se vielä lopeta eikä Jones lopeta vaan jatkaa reilusti yli valomerkin ja yleisö huutaa.Tervetuloa takaisin Grace Jones, me haluamme Sinut!

Kävellessäni junallepäin sade on lakannut ja tunnelma on juuri niin epätodellinen kuin sen parhaiden keikkakokemusten jälkeen kuuluukin olla.

Lisää kuvia löytyy galleriasta.

Teksti: Jan Fast
Kuvat: Tiia Santavirta

Keikkaraportti! Billy Idol ja Stalingrad Cowgirls @ jäähalli, Helsinki 9.6.2010

Kiireisestä keikkakesästä huolimatta jono Billy Idolin keikalle näytti lupaavan pitkältä. Jäähallin käytävillä näkyi useampia Billy Idol tyylisiä pystytukkaisia miehiä ja paitajonossa saattoi jopa törmätä mummoikään ehtineisiin vanhempiin rouviin. Myös muutama vanhempien kanssa liikkeellä oleva koululainen oli saapunut paikalle.

Tyttöbändi Stalingrad Cowgirls heitti energisen, joskin äänekkään setin. Tytöistä huomasi, että keikkamaileja on alla hurjasti ja keikka hoidettiin rutiinomaisesti. Kourallinen bändin omia fanejakin oli saapunut paikalle kannustamaan, mutta muuten vastaanotto oli kohteliaan laimea.

Tasan kello yhdeksän kauittimista kaikui Billy Idolin huuto “Future of rock-n-roll is coming, all hell is coming with me”. Ja Ready, steady Go aloitti keikan. Jo alkumetreistä oli selvää, että ikä oli viimein saanut kiinni ikinuoren punk-rokkarin ja vauhti ei enää yltänyt edellisen Helsingin vierailun tasolle.

Toisena kappaleena kuultu White Wedding sai yleisön innostumaan, mutta sitä seurannut uusi kappale ”Love is Strange” vaimensi tahdin. Sama meno jatkui koko varsinaisen keikan. Vain Rebel Yell levyn kappaleet saivat innostuneen vastaanoton ja sivukatsomotkin tanssimaan. Jopa kiihkeästi rokkaava Scream mainiolta Devil’s Playground paluulevyltä näytti olevan tuntematon suurelle osaa yleisöstä.


Setissä kuultiin yllättävän monta Generation X kappaletta, joista tunnetuin oli ”Dancing with myself”. Billy ei enää itsekään muistanut kaikkien Generation X kappaleiden sanoja vaan turvautui lukemaan niitä nuottitelineeseen liitetyiltä papereilta.

Varsinaisen setin päättänyt Rebel Yell villitsi yleisön täysin ja itse herra Idolkin näytti lämmenneen riittävästi sillä vasta tässä vaiheessa paita lähti pois ja naisyleisö sai silmänruokaa Idolin yhä hyvin trimmatun oloisesta yläkropasta.

Encore oli yhtä kaksijakoinen ja hämmentävä kuin itse settikin. Alun hittiputki ja hauskasti uudelleennimetyt  ”Hot in Helsinki”, ”Helsinki woman” ja ”Mony, Mony” villitsivät yleisön, mutta keikan päättäneet coverit  ”Baba O’Riley” ja Purplen ”Highway Star” taas laskivat intoa vaikka bändillä itsellään näytti olevan hauskaa jammaillessa.

Vaikka iän tuoma rauhallisuus ja kasvonuurteet hämmensivät oli illassa silti paljon hyvääkin. Kohokohtia keikassa olivat toisena kuullun ”White Weddingin” aikaansaama lupaava innostus yleisössä, mielenkiintoisen erilainen uusi kappale ”Kings and Queens of the Underground” , Idolin kitaransoitto ”Mony, Monyn” aikana ja encoren riehakas alku.

Lisää valokuvia keikalta löytyy galleriasta.

Teksi: Katri Lundqvist
Kuvat: Tiia Santavirta

12.6.2010

Videohaastattelussa jazz-laulaja, laulunopettaja, indie-artisti Ira Kaspi osat I-IV


Mitä Ira teki Sokoksella?


Haastattelussa käytiin läpi monia asioita, tässä osassa keskitytään laulunopettajan työhön, onko vaikeata antaa ja vastaanottaa kritiikkiä. Ira toimii tällä hetkellä mm. X Factor -ohjelman finalisti Samulin laulunopettajana ohjelmassa.


Ira Kaspi kertoo kokemuksiaan musiikkibisneksessä.


Ira kertoo tulevaisuuden suunnitelmistaan.

Keikkaraportti! Joan Jett and the Blackhearts rokkasi suoraan sydämeen!

een Dayn konserttipäivä oli varsin monelle todella odotettu päivä niin myös minulle tosin hieman eri syistä. Tasan 10 vuotta aikasemmin Oulun stadionilla Joan Jett and the Blackhearts esiintyivät Lynyrd Skynyrdin kanssa, tällä kertaa saatiin Joan Jett jo Helsinkiin, mutta jälleen lämppärin ominaisuudessa ja isolle stagelle.


Joan Jett kuuluu niin nuoruuden, melkein jopa lapsuuden sankareihini, joita on aina tahtonut nähdä, mutta joita ei sitten millään Suomeen saakka tunnu keikalle eikä edes pr-visiitille saavan. Joan Jett pitäisi ehdottomasti nähdä klubikeikalla, hikisessä, intiimissä klubissa kuten Tavastialla. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun 80-luvulla revin Juhani Merimaata hihasta Tavastian edessä ja anelin, että ottaisi Jettin Tavastialle esiintymään.. no ei ottanut, ei tuntunut kauheasti kiinnostavan kuten ei kai sitten ketään muutakaan suomalaista keikkajärjestäjää. Onneksi on Green Day, joka toi oman esikuvansa mukanaan ja näin ollen myös monella suomalaisella oli mahdollisuus nähdä Joan Jett and the Blackhearts ehkä ensimmäistä ja viimeistä kertaa ainakin Suomessa… ellei joku nyt vihdoin herää..



Konserttialueelle tulessa ja passia hakiessa sai sellaista infoa, että 3 biisiä saa kuvata ja sen jälkeen tulisi alueelta poistua ja taas palata kuvaamaan Green Dayta 2 biisiä ja ulos. No, tuo sitten aika pian korjaantui, että 3 biisiä saa kuvata ja keikan saa jäädä katsomaan kunhan pitää kameran piilossa. Joten helpotti oloa sangen paljon, että pääsee keikan näkemään. Mutta tilanne eli vielä ja juuri ennen The Hivesin alkua meille roudattiin kuvaussopparit ja samassa selvisi, että Joan Jettin koko keikan saa kuvata.. Kyllä, “there is a God” pääsi suusta, ei voinut enempää toivoa, näkee keikan hyvältä paikata ja ehtii valokuvaamaan rauhassa.

Alkuilta, paljon valoa, lava lienee n. 4 metriä korkea, josta etäisyys yleisöön todella pitkä jne. eli ei nyt aivan intiimi keikkatilanne. Joan Jett viettää lavalla sangen paljon mikrofonitelineen takana laulaessaan ja soittaessaan kitaraa eikä siitä kauheasti lähde seikkailemaan. UTTA kun on fanittanut kyseistä artistia sen noin 25 vuotta niin mikään ei tietystikään estä keikasta nauttimista, ei vaikka niska tuntui olevan tulessa, kun sinne 4 metrin korkeuteen tähyili kameralla koko keikan.

Yllätyin siitä, että yleisö oli sangen hyvin mukana keikan aikana eikä vain isoimman hitin I Love Rock n Rollin aikana vaan esimerkiksi vanhat The Runaways bändin kappaleet saivat porukan mukaansa. Eihän tuota yleisön reaktiota voi millään tavalla verrata Green Dayn aiheuttamaan hysteriaan, mutta selvästi yleisössä oli myös Jettin musan diggareita.

Setti koostui pitkälle samoista biiseistä kuin 10 vuotta aikaisemmin vaikkakin sen jälkeen julkaistulta Sinner levyltäkin olisi voinut soittaa useammankin kappaleen. Lienee näin lyhyeeseen settiin pyritään kuitenkin sisältämään ne tunnetuimmat kuten I Hate Myself For Loving You, Crimson & Clover, Do You Wanna Touch Me, Bad Reputation jne. Itse olen tykkänyt tuosta ”Hits” levystä, joka sisältää covereita, lienee siltä levyltä ei kauheasti biisejä kuulla edes Jettin omilla keikoilla, mutta esimerkiksi Nazarethin Love Hurts olisi ihana kuulla joskus livenä Jettin laulamana.

Fanille tämä oli unelmien täyttymys, sitä ei haitannut edes se, että Joan oli pahasti flunssan kourissa ja välillä muutama f*k sieltä lavalta kuuluikin. Hauska lisä oli, että varsinaisen bändin lisäksi, jos näin nyt voi edes sanoa lavalle aina välillä ilmestyi kosketinsoittimiin Kenny Laguna, mies joka on ollut Joan Jettin soolouran alusta lähtien mukana kaikin tavoin niin levy-yhtiö pomona yhdessä Jettin kanssa, tuottajana, biisintekijänä jne.

Mahtavaa oli ja toivottavasti ei mene 10 vuotta, että bändin näkee uudestaan, siinä vaiheessa Joan Jett olisi jo 61-vuotias tosin vielä nyt 51-vuotiaana saa moni nuorempi ottaa mallia. Kiitos Green Day, että toitte Joan Jettin Suomeen! Ja kiitos kolleegalle, joka antoi Joan Jettin heittämän plektran mulle.. ;) Ja teille, jotka olette Facebookissa niin saa liittyä ryhmään “Bring Joan Jett and the Blackhearts to Finland, ainahan sitä saa yrittää.

Paljon lisää kuvia keikasta nähtävissä galleriassa.

Teksti & kuvat: Tiia Santavirta

11.6.2010

Keikkaraportti! Green Day, Joan Jett and the Blackhearts & The Hives @ Helsinki, Kyläsaari, 8.6.2010

Keikkaseurueestani yli puolelle Green Day oli teinivuosina yksi tärkeimmistä bändeistä. ”Ne tietyt biisit, jotka liittyy niihin tiettyihin teinivuosiin, haluan kuulla tänään. Olen valikoiva fani, mutta Green Day oli tärkeä bändi aikoinaan”, toteaa Hanne, 31v.

Hannalle, 25v, Green Day on ollut tärkeä bändi myös teinivuosien jälkeen, ja hän on kuunnellut myös viimeisimpiä levyjä paljon. ”Aina, kun on kysytty, mikä bändi on sellanen, jonka haluaisin nähdä ja josta olisin valmis maksamaan paljon, olen aina vastannut Green Dayn.”

15 vuotta Green Day –fanit ovatkin saaneet Suomen vierailua odottaa. 26 000 ihmistä kerääntyi Kyläsaareen katsomaan bändiä. Siihen ihmismäärään mahtui monenlaisia kuulijoita ja faneja. Ikäjakaumasta päätellen siellä oli sekä vanhojen että uusien levyjen myötä bändiin tutustuneita. Green Dayn tuli lunastaa kaikkien näiden vuosien ja erilaisten ihmisten odotukset.


Bändin lämmittelijöinä toimivat ruotsalainen The Hives ja yhdysvaltalainen Joan Jett and The Blackhearts. The Hivesin energinen rokki ja seiloriasut tekivät yleisöön vaikutuksen. Yleisö pomppi keikan ajan hyvin mukana, ja laulaja Pelle Almqvistin puoliksi suomalaiset, humoristiset spiikkaukset toivat keikkaan hauskan lisän. Allekirjoittaneen mielestä ne olivat jopa keikan parasta antia, sillä musiikki puudutti tasapaksuudellaan.


Joan Jett and The Blackhearts esitti hienon keikan, mutta yleisö ei tuntunut syttyvän kuin I love rock ’n’ roll –biisistä. Paikka ja yleisö eivät olleet paras mahdollinen esiintymispaikka bändille, sillä toisen lämmittelijän olisi pitänyt olla vähän energisempi. Joan Jettillä on joka tapauksessa niin kaunis ääni, että häntä kuulisi mielellään jossain pienemmässä tapahtumassa omalla keikallaan.

Green Dayn aloitettua huomasi heti, minkä vuoksi yleisö oli paikalle saapunut. Samoin oli selvää, miksi Green Day oli paikalla – faniensa vuoksi. Yleisöön otettiin välittömästi hyvä kontakti, ja jo ensimmäisten biisien aikana Billie Joe otti yleisöstä lavalle pojan, joka näytti hänen nuoremmalta kopioltaan punaisissa housuissaan ja takkutukassaan. Muutaman yhteisen lauluminuutin jälkeen poika hyppäsi rohkeasti yleisön käsien varaan.

Konsertin aikana lavalla kävi ainakin viisi fania. Suloisin heistä oli hyvin nuori pikkutyttö, jonka käden Billie Joe laittoi siunaamaan häntä East Jesus Nowhere -biisin aikana. Lavalla kävi myös onnekas nuori tyttö, joka sai lopulta laulajalta suukon. Tyttö meni siitä ihan sekaisin – eikä ihme. Laulajan viehätysvoima iski myös eturiviä kauemmas, ja suukko sai aikaan yleistä kiljuntaa ja huokailua.


Yleisön huudattaminen ja laulattaminen jatkui konsertin alusta loppuun asti. Sitä oli ehkä jopa liikaa, sillä yleisö alkoi väsyä huutamiseen keikan loppuvaiheilla. Bändiähän he olivat sinne tulleet katsomaan.


Bändiä he kyllä saivat katsoa. Green Day viihtyi lavalla jopa 2,5 tuntia. Siinä ajassa lavalla ehdittiin mm. rokata, soittaa huuliharppua, esittää homokabareeta ja laulaa balladia makuuasennossa. Vaikka Billie Joe oli ehdottomasti bändin keulahahmo, pääsivät muutkin bändin jäsenet esittämään taitojaan varsinkin keikan loppupuolella. Yleisö oli tyytyväinen siihen, että bändi esitti kaikki tärkeimmät biisinsä koko tuotannostaan, eikä todellakaan keskittynyt vain uusimman levyn materiaaliin.


Billie Joe osasi myös spiikeillään sulattaa yleisön sydämen. Hän kertoi ihmisten saavan hänet tuntemaan Helsingin toiseksi kodikseen. Yhdysvaltalaiseen tapaan kaikki kohteliaisuudet lausuttiin sujuvasti, ja suomalaiset hymyilivät.

Ilotulitteita ammuttiin taivaalle jatkuvasti korostamaan biisien kohokohtia, mutta niiden aiheuttama vaikutus oli varsin laimea Suomen kesäyössä. Ne olisikin voinut jättää käyttämättä, sillä bändin energia kyllä riitti ilman tehosteitakin. Keikan loppuvaiheilla nähtiin myös perinteinen paperisilppusade, joka kieltämättä nostattaa ainakin omaa mielialaani.



Varsinaisen soittoajan lisäksi myös encore venyi totuttua pidemmäksi. Se huipentui siihen, kun Billie Joe hiljentyi laulamaan akustista kitaraa soittaen muutaman balladin. Hänen karhea äänensä soi kauniisti, ja suurin osa yleisöstä oli aivan myyty. Teki mieli vain sulkea silmät ja todeta: ”Wake me up when September ends…”

Lunastiko bändi sitten kaikkien odotukset? Todellakin. Yleisö kuvaili konserttia positiiviseksi yllätykseksi, mahtavaksi ja jopa elämän parhaaksi päiväksi. Täytyy siis toivoa, että seuraavaa keikkaa ei tarvitse odottaa 15 vuotta…

The Hives ja Green Day kuvia paljon lisää galleriassa!

Teksti: Terhi Mahlamäki
Kuvat: Tiia Santavirta

Palkki

Palkki