Keikkakuvat! Olavi Uusivirta @ Silja Europa, Helsinki 11.12.2013

LIVE! DBTL-perjantai: Dingo, Olavi Uusivirta & Teräsbetoni

En ole tarpeeksi vanha muistaakseni Dingo-hysteriaa. Olen kuitenkin niin vanha, että muistan Dingon esiintyneen monilla keikkapaikoilla ja festareilla, joissa itsekin olen ollut. Dingo tuntuu bändiltä, joka on aina ollut ja tulee aina olemaan tärkeä osa live-esiintyjien joukkoa. Kaikilla on bändistä mielipiteensä.

Live! Olavi Uusivirta & Kent @ Turun Linnan Juhlat, 21.8.2012

Turun Linnan puistossa järjestettiin tänä kesänä toisen kerran Turun Linnan Juhlat. Miljöö oli todella kaunis. On hienoa, että historiallista ympäristöä hyödynnetään tällä tavalla. Vähän tunnelmaa latistava ratkaisu tosin oli laittaa festivaaleille istumakatsomo. Äänentoisto puistossa oli erittäin hyvä.

Tiistai-illan ensimmäinen esiintyjä oli Olavi Uusivirta. Hän asteli lavalle ja esitti Elvis istuu oikealla -kappaleen. Yleisöä oli siinä vaiheessa iltaa harmillisen vähän, eikä se oikein missään kohtaa tuntunut innostuvan Olavin esiintymisestä. Paikalle oli selkeästi tultu Kentin takia.

Olavi kuitenkin veti koko keikan täydellä tunteella, eikä antanut yleisön laimeiden reaktioiden häiritä. Esiintyminen jopa riehaantui loppukeikkaa kohden. Olavin ilmeitä oli ilo seurata. Virnistykset toivat veikeän lisän biisien tulkintaan. Oli myös mukavaa nähdä Olavi lavalla, jossa ei ollut mahdollista käyttää valoja esityksen tukena. Tunnelman luominen onnistui kuitenkin pelkän esiintymisen ja äänimaailman avulla mainiosti. Reeperbahnissa oli ihan yhtä painostava tunnelma kuin valoefektien kanssa klubikeikoilla.

Parhaiten yleisö oli mukana Olavin esittäessä tunnetun On niin helppoo olla onnellinen -kappaleensa. Olavi totesi sen kertovan tästä kesästä - kuten varmaan myös kaikista muista kesistä ennen tätä. Omasta mielestäni yksi keikan kauneimpia hetkiä oli Kaiken jälkeen olet kaunis -biisi. Tunnelma oli herkkä ja biisi sopi todella hyvin kesän viimeisiin iltoihin. Myös Huomenna hän tulee jäi mieleeni. On hämmästyttävää, miten kerta toisensa jälkeen löytää uusia intertekstuaalisia tulkintoja biiseistä, jotka on kuullut useaan kertaan. Laulaja esitti hirttäytyvänsä mikrofonin johtoon biisin lopussa. Keikka päättyi Löysäläisen lauluun, eikä encorea harmillisesti esitetty.

Ruotsalainen Kent oli selkeästi illan pääesiintyjä. Ihmiset kerääntyivät lavan eteen seisomaan, eikä takanakaan malttanut kukaan istua. Kent aloitti reippaasti ja lavan edessä olleen verhon takaa paljastui pieni kuvilla koristeltu laatikko, johon bändi oli itsensä mahduttanut. Se oli toteutettu visuaalisesti hyvin ja oli hauska lisä alkukeikan biiseihin.

Kentin keikan edetessä iltakin tummui ja valoefektit saatiin käyttöön. Valoissa käytettiin paljon sinistä, joka sopii yhteen Kentin traagisten sanoitusten kanssa. Ilta viileni, ja pohjoismainen melankolia oli yhteisöllinen kokemus.

En ole oikeastaan juuri kuunnellut Kentiä, koska se on aina levyltä soitettuna vaikuttanut tylsältä musiikilta. Linnan juhlien keikalla alkoivatjalkani kuitenkin vipattaa jo toisen biisin jälkeen. Aika ja paikka olivat kuin Kentin musiikille tehdyt. Muutaman biisin jälkeen aloin miettiä, että täytyy kaivaa levyt esiin myös kotona. Kentin esiintyminen ei ollut mitenkään huomiota herättävää, vaikka musiikki olikin hyvää. Täytyy tosin sanoa, että riehuminen ei edes sopisi bändin musiikilliseen tyyliin. Laulajan ääni kuulosti livenä miellyttävältä. Keikkaseuralaiseni totesikin, että oli hyvä, että bändi kuulosti riittävän samalta kuin levyllä, eikä laulajan ääntä ole muokattu levyille.

Bändi soitti odotetusti monta biisiä tänä vuonna julkaistulta Jag är inte rädd för mörkret -albumiltaan, mutta keikan puolivälin jälkeen se soitti peräkkäin monta hittibiisiä, kuten Kärleken väntar. Yleisö innostui tässä kohtaa keikkaa tanssimaan.

Encore tuli yllättävän nopeasti. Erehdyin luulemaan sitä valojen sammumiseksi. Tämä kertonee siitä, että 90 minuutin keikka oli juuri sopivan pituinen. Ilta oli muuttunut jo yöksi, ja musiikki oli jäänyt takaraivoon soimaan.

Teksti ja kuvat: Terhi Mahlamäki

Live! Olavi Uusivirta @ Tavastia, Helsinki 11.4.2012

 

Olavi Uusivirran keikka alkoi Nuoruus-biisillä, joka on kuukausi sitten julkaistun Elvis istuu oikealla -albumin ensimmäinen single. Heti perään Olavi esitti tunnetun Irrallaan-kappaleen, jonka jälkeen yleisö olikin jo täysin oikeanlaisessa keikkatunnelmassa.

 

Tavastian keikkaa varten oli tehty soittajista erikoiskokoonpano. Normaalin bändin vahvistuksena nähtiin Juha Toivonen soittamassa trumpettia, Tero Toivonen soittamassa käyrätorvea ja Juho Viljanen soittamassa pasuunaa ja tuubaa.

Vaskisoittimet ovat osa Elvis istuu oikealla -albumin äänimaailmaa, joten luonnollisesti keikalla kuultiin suurin osa uuden albumin biiseistä. Keikan vaikuttavin esitys oli Reeperbahn. Soitinten riitasoinnut, Olavin esiintyminen ja laulun sanat loivat varsin tutun sunnuntaiaamun tunnelman.

 

Keikan keskivaiheilla Olavi vei yleisön lavatanssifiilikseen humpan, tangon ja valssin avulla. Artisti totesi Kaiken jälkeen olet kaunis -valssin olevan niin kaunis biisi, että hän esittäisi sen mielellään jonkun häissä.

Olavi liikkui lavalla paljon. Hänen esiintymisensä on vahva osa musiikin tulkintaa. Huomenna hän tulee ja Puberteetti-biisien yhteensulauma oli välillä jopa ahdistava. Olavin lauloi korkealla äänellä yleisön edessä kuin uskonnolliseen hurmioon kiihottava amerikkalainen pastori.

Artisti selkeästi nautti kotiyleisön edessä esiintymisestä. Keikan aikana heitetyt vitsit olivat suunnattuja yleisössä oleville ystäville. Muutkin kuin ystävät viihtyivät, ja Uusivirta totesikin keikan olleen tähän asti paras Tavastian keikka.

 

Encoren aloitti Nuori ja kaunis. Anna Järvinen ei ollut paikalla, mutta yleisö paikkasi hänet hyvin. Täytyy myöntää, etten ole koskaan erityisesti pitänyt siitä biisistä. Vasta live-tilanteessa ymmärsin, miten kauniista kappaleesta on kyse. Yleisö lauloi kuorona Olavin apuna, ja onnellisuus oli läsnä.

Encoren viimeinen kappale oli Sininen kukka. Se rauhoitti tunnelman, ja lopussa laulajankin silmistä huomasi liikutuksen.

Teksti: Terhi Mahlamäki
Kuvat: Joanna Tzortzis

Idols 2012! Kuvagalleria 2. finaalista @ Peacock, Helsinki 18.3.2012

Kuvat: Tiia Santavirta

Live! Olavi Uusivirta @ DBTL, Turku, 31.7.2010

Olavi Uusivirta oli The Alueen pääesiintyjä perjantai-iltana. Ilta oli hämärtynyt ja tunnelma odottavainen. Lavan eteen oli kerääntynyt iso joukko ihmisiä. Keikka olisi mielestäni voinut alkaa vaikuttavammin kuten keväällä Turun Klubilla , mutta tällä kertaa alku oli rauhallisempi.

Lavalla nähtiin vierailevina tähtinä bassossa Tommi ”UB” Saarikivi ja kitarassa Jussi Jaakonaho. He toivat keikkaan oman mausteensa - ja hyvältä kuulosti.

Kun laulajan päältä lensi kesäyöhön aivan liian kuuma takki pois, lähti keikka lopullisesti lentoon, eikä siitä ollut enää paluuta. Artisti esiintyi, ja yleisö uppoutui siihen kokonaan. Uuden albumin Uni-biisin ajaksi Uusivirta käski ottaa lavalta valoa pois. Se loi unimaista tunnelmaa. Esitys oli jälleen kerran vaikuttava. On upeaa nähdä, miten tunnelma voi herättää musiikissa aivan uusia puolia.

Olavi on vaikuttava esiintyjä. Hänen tulkintansa on hullua, raivokasta ja täynnä tunnetta. Keikan encorena nähty Minä olen hullu oli aivan kuin jostain toisesta maailmasta. Esitys veti sanattomaksi. Olavin esiintymistapa on ainutlaatuinen ja omaperäinen. Sellaista ei näe millään muilla keikoilla.

Keikka keskittyi lähinnä kahden uuden levyn tuotantoon. Aikaisemmalta Me ei kuolla koskaan –levyltä kuultiin vain pakolliset hittibiisit Irrallaan ja On niin helppoo olla onnellinen. Olavi Uusivirta selvästi haluaa painottaa uudempaa tuotantoaan, enkä ihmettele. Se on lyriikaltaan ja soinniltaan aivan erilaista kuin kaksi ensimmäistä levyä.

Keikka oli kokonaisuudessaan upea päätös perjantai-illalle. Tunnelma vei totaalisesti mukanaan, ja keikan jälkeen tunsi olevansa jossain muualla.

Teksti ja kuvat: Terhi Mahlamäki

Keikkaraportti! Olavi Uusivirta @ Klubi, Turku 13.5.2010

Olavi Uusivirran keikka Turun Klubilla alkoi hämmästyttävän dramaattisesti. Laulaja asteli lavalle puna-vihreiden valojen ja sankan sumun sekaan. Hän esitti kappaleen Uni, jossa ruumiinkieli oli olennainen osa. Esitys oli niin vahva ja vaikuttava, että se imaisi yleisön mukaansa aivan eri tavalla kuin yleensä varmoina tunnelmankohottajina tunnetut nopeat biisit. Hetkessä oli selvää, että lavalla on esiintyjä – ei pelkkä laulaja.

Preeria-levyn julkaisun jälkeinen kiertue piti odotetusti sisällään suuren määrän uuden levyn kappaleita. Mukaan mahtui kuitenkin tunnettuja biisejä myös kahdelta edelliseltä levyltä, mutta ensimmäiseltä albumilta ei kuultu mitään. Me ei kuolla koskaan –biisi sai miettimään, onko siitä tosiaan jo viisi vuotta aikaa, kun se soi radiossa.

Sinä aikana Olavi Uusivirta on kehittynyt yhdeksi Suomen mielenkiintoisimmista sanoittajista. Hän osaa sekä intertekstuaalisuuden taiat että tuoreiden kielikuvien luomisen. Kappaleet kestävät tai suorastaan vaativat enemmän kuin yhden kuuntelukerran. Siinä mielessä keikka saattoi olla vaikea ihmisille, jotka eivät olleet aiemmin uutta tuotantoa kuulleet. Toivottavasti se kuitenkin myös onnistui tehtävässään ja sai ihmiset kiinnostumaan uudesta levystä.

Laulajan energia, hyvä tunnelma ja yleisön huomioiminen oli kaunista katseltavaa. Yleisö lauloi iloisesti mukana jokaisessa kappalessa Kuolaa ja hikeä lensi lavalta eturiviin niin paljon, että tuli väkisin mieleen Turkka ja teatterikorkeakoulu.

Keikka huipentui edellisen levyn nimikappaleeseen Minä olen hullu. Se alkoi hulluuden rajoilla ja lopussa lavalle pääsivät kolme eturivin tyttöä, jotka osallistuivat instrumentaali-osuuden luomiseen. Lopputulos oli kaoottinen ellei jopa hullu.

Keikan jälkeen kuulin yleisön pohtivan, onko se niin helppoo olla onnellinen vai ei…

Teksti ja kuvat: Terhi Mahlamäki