Jos minulta kysytään, 30 Seconds to Mars on maailman paras live-bändi. He osaavat konsertti toisensa jälkeen lunastaa odotukset, jotka ovat olleet suhteettoman korkealla edellisen konsertin näkemisen jälkeen. Jared Leton ääni ja karisma ovat jotain niin käsittämätöntä, että sitä on mahdotonta edes yrittää pukea sanoiksi.
Leto vain astuu lavalle, avaa suunsa ja fanit villiintyvät täysin. Mietin siinä ihmismassan keskellä hyppiessäni, että tämä on hauskin keikka, jossa olen koskaan ollut. 30 Seconds to Marssin fanit tunnetaan yhteisöllisyydestään. Keikalla oli sellainen olo, että porukka nostaa ylös, jos sattuu horjahtamaan. Siellä tanssittiin ja hypittiin hulluna, mutta myös pidettiin toisista huolta – ihan kuin Jared Leto kehottikin.
Koska Leto on niin karismaattinen ja taitava laulaja, käy bändin muita jäseniä hieman sääliksi. Shannon Leto on varmasti yksi maailman taitavimmista rumpaleista, mutta hänen taitonsa jäävät helposti Jaredin karisman varjoon. Samoin käy Tomo Miličevićille ja keikalla olleille muille soittajille, jotka kaikki ovat hyviä muusikkoja.
Yksi keikan parhaista biiseistä oli heti alussa kuultu Night of the Hunter. Jared esitti sen todella hyvin, ja yleisö oli niin villisti mukana, että kokonaisuudesta ei voinut kuin lumoutua. Jaredin ääni toimi muutenkin erittäin hyvin. Tulkinnan muuttumista nopeasti huudosta hiljaiseen lauluun ei voi kuin ihailla.
Keikalla kuultiin kaikki tärkeimmät biisit A Beautiful Lie ja This is War –albumeilta. Ensimmäiseltä levyltä bändi ei soittanut mikään, joka oli harmi varsinkin bändin uraa vuosia seuranneille faneille.
Tapansa mukaan Leto yllätti yleisönsä astumalla heidän keskelleen laulamaan. Hän aloitti From Yesterdaylla ja esitti siitä niin erilaisen sovituksen, että yleisö meinasi joka kertaa laulaa väärässä kohdassa. Se toi humoristisen lisän esitykseen, ja laulaja kehui yleisöön suurisanaisesti. Yleisö oli kehunsa ansainnut. Sen verran kovaan ääneen he huusivat ja lauloivat.
Puolitoista tuntia bändi viihtyi lavalla, ja keikka huipentui encoreen, jossa laulaja kävi hakemassa yleisöstä ison kasan ihmisiä lavalle. Yleisö ja bändi lauloivat yhdessa Kings and Queens –kappaleen. Kappale on osoitus siitä, miten bändi ja fanit ovat siinä hetkessä yhdessä toisiaan täydentäen.
Keikan jälkeen kuulin monen ihmisen toteavan: ”30 Seconds to Mars oli ihana!” Niinhän se oli. Todellakin.
Teksti: Terhi Mahlamäki
Kuvat: Heli Hautaniemi
Leto vain astuu lavalle, avaa suunsa ja fanit villiintyvät täysin. Mietin siinä ihmismassan keskellä hyppiessäni, että tämä on hauskin keikka, jossa olen koskaan ollut. 30 Seconds to Marssin fanit tunnetaan yhteisöllisyydestään. Keikalla oli sellainen olo, että porukka nostaa ylös, jos sattuu horjahtamaan. Siellä tanssittiin ja hypittiin hulluna, mutta myös pidettiin toisista huolta – ihan kuin Jared Leto kehottikin.Koska Leto on niin karismaattinen ja taitava laulaja, käy bändin muita jäseniä hieman sääliksi. Shannon Leto on varmasti yksi maailman taitavimmista rumpaleista, mutta hänen taitonsa jäävät helposti Jaredin karisman varjoon. Samoin käy Tomo Miličevićille ja keikalla olleille muille soittajille, jotka kaikki ovat hyviä muusikkoja.
Yksi keikan parhaista biiseistä oli heti alussa kuultu Night of the Hunter. Jared esitti sen todella hyvin, ja yleisö oli niin villisti mukana, että kokonaisuudesta ei voinut kuin lumoutua. Jaredin ääni toimi muutenkin erittäin hyvin. Tulkinnan muuttumista nopeasti huudosta hiljaiseen lauluun ei voi kuin ihailla.
Keikalla kuultiin kaikki tärkeimmät biisit A Beautiful Lie ja This is War –albumeilta. Ensimmäiseltä levyltä bändi ei soittanut mikään, joka oli harmi varsinkin bändin uraa vuosia seuranneille faneille.
Tapansa mukaan Leto yllätti yleisönsä astumalla heidän keskelleen laulamaan. Hän aloitti From Yesterdaylla ja esitti siitä niin erilaisen sovituksen, että yleisö meinasi joka kertaa laulaa väärässä kohdassa. Se toi humoristisen lisän esitykseen, ja laulaja kehui yleisöön suurisanaisesti. Yleisö oli kehunsa ansainnut. Sen verran kovaan ääneen he huusivat ja lauloivat.
Puolitoista tuntia bändi viihtyi lavalla, ja keikka huipentui encoreen, jossa laulaja kävi hakemassa yleisöstä ison kasan ihmisiä lavalle. Yleisö ja bändi lauloivat yhdessa Kings and Queens –kappaleen. Kappale on osoitus siitä, miten bändi ja fanit ovat siinä hetkessä yhdessä toisiaan täydentäen.
Keikan jälkeen kuulin monen ihmisen toteavan: ”30 Seconds to Mars oli ihana!” Niinhän se oli. Todellakin.
Teksti: Terhi Mahlamäki
Kuvat: Heli Hautaniemi
Olipas hyvä arvostelu! :) olin itse paikan päällä ja bändi on tärkeintä maailmassa <3 ja tuo on kyllä valitetttavan totta että tomo ja shannon meinaa aina jäädä jaredin varjoon... vaikka kyllähän jared paikkansa bändin keulahahmona onkin ehdottomasti ansainnut :)
VastaaPoista30 seconds to mars <3<3!!!!
VastaaPoista