Noin 17 500 ihmistä todisti Helsinki Live 2010 -tapahtumaa Helsingin Käpylässä. Sää oli suosiollinen koko päivän. Päivän aloitti Michael Monroe, ehkä hieman harmittavaa että Monroe oli päivän ensimmäinen esiintyjä, turhan moni oli vielä matkalla vaikka paikalla olikin hyvin porukkaa jo heti iltapäivällä ennen kahta. Michael Monroe bändeineen on erinomaisessa live-kunnossa, joka tuli todistettua jo jokunen aika sitten Tavastialla. Kehäraakkia ei Michaelista saa millään, aivan uskomaton energia ja bändi toimii mielettömän hyvin. Setissä on paljon Hanoi Rocksin aikaisia kappaleita, joka näin vanhalle Hanoi Rocks diggarille vain positiivinen asia. Toivottavasti onnistun MM näkemään vielä myöhemmin tänä kesänä, ei kannata empiä jos keikka vähäänkin kiinnostaa. Homma toimii todella hienosti!
White Lies oli entuudestaan mulle täysin tuntematon tuttavuus, Spotifysta ja Youtubesta olin bändiä käynyt hieman kuuntelemassa, joten siinä kaikki mitä bändistä tiesin. Eikä keikka siitä huolimatta, että musiikkissa ei ollut mitään vikaa jaksanut innostaa Monroen energisen keikan jälkeen. Ehdottomasti olisi nämä kaksi ensimmäistä ainakin pitänyt olla toisinpäin, mutta toki porukkaa tahdottiin paikalle jo heti ensimmäisen bändin esiintyessä, joten ehkä siinä syy miksi Monroe tapahtuman aloitti. White Lies ei ole visuaalinen bändi, lavalla ei tapahdu käytännössä mitään ylimääräistä, mutta musiikki soi komeasti. Bändi, jonka tuotantoon olisi pitänyt tutustua paremmin jo ennen keikkaa, jotta olisi jaksanut innostua keikastakin enemmän. Sympaattinen tuttavuus.
Danko Jones, bändi on nähty Suomessa niin monta kertaa ettei sitä muista Danko Jones itsekään. Bändi tunnetaan erinomaisena live-bändinä ja sitähän se onkin. Konstailematonta, suoraa rokkia. Danko Jonesista on tulossa myös videohaastattelu, jonka kävimme tekemässä Anne-Mari Bergin kanssa juuri ennen festareiden alkua. Hauskaa haastattelun aikana oli, kun Michael Monroen tuli paikalle ja Danko ja JC huomioivat jokaisen liikkeen mitä ikkunan toisella puolella tapahtui. Myöhemmin illalla Danko postasi Twitteriin kuvan itsestään ja Michaelista (kts. kuva).
Itselleni näiden festareiden eniten odotettu bändi oli ehdottomasti Skunk Anansie, joka pitkästä aikaa taas soitti Suomessa, toki tuossa välissä oli järjettömän pitkä aika ettei bändiä edes ollut olemassa kunnes viime vuonna tekivät comebackin. Bändi on lähinnä vastakohta White Liesin vähäeleisyydelle. Skin on visuaalinen, superkarismaattinen, yleisön totaalisesti pikkurillinsä ympärille kietova täydellisyys.. voiko niin sanoa, no nyt voi. On ihana nähdä lavalla Skinin kaltainen artisti, pidät tai et musiikista niin keikkaa on mieletöntä seurata. Koko ajan tapahtuu jotain. Tällä kertaa Skin juoksi lavalta miksaustornille saakka, jossa hetken lauloi keskellä yleisöä. Ja muutenkin kontakti yleisön kanssa on kuin olisi klubikeikalla. Jos lava onkin 2,5-3 metriä korkea niin se ei estä Skiniä tulemasta sieltä alas yleisön luokse. Kiitos Skunk Anansie, että tulitte takaisin. Uusi levy myöhemmin tänä vuonna, sitä odotellessa.. ja toivottavasti bändi tuodaan loppuvuodesta uudestaan Suomeen!!!
Festareiden pääesiintyjänä toimi Axl Rosen Guns N’ Roses. Keikka oli noin 45 minuuttia myöhässä. Siinä vaiheessa oli takana 9 tuntia enemmän tai vähemmän seisomista auringossa ja hiljalleen alkoi tuntumaan, että olisi mukava päästä istumaan ja kiva olisi aamiaistakin jo saada. Kuvauspaikalle piti tulla klo 20, keikka 20:30.. keikka alkoi n. 21.15, joten reilun tunnin odottamisen jälkeen oli vaan iloinen, että se 1 biisi, jonka sai kuvata oli ohi ja sai raahautua pois alueelta ja pääsi istumaan.
Danko Jones, bändi on nähty Suomessa niin monta kertaa ettei sitä muista Danko Jones itsekään. Bändi tunnetaan erinomaisena live-bändinä ja sitähän se onkin. Konstailematonta, suoraa rokkia. Danko Jonesista on tulossa myös videohaastattelu, jonka kävimme tekemässä Anne-Mari Bergin kanssa juuri ennen festareiden alkua. Hauskaa haastattelun aikana oli, kun Michael Monroen tuli paikalle ja Danko ja JC huomioivat jokaisen liikkeen mitä ikkunan toisella puolella tapahtui. Myöhemmin illalla Danko postasi Twitteriin kuvan itsestään ja Michaelista (kts. kuva).
Itselleni näiden festareiden eniten odotettu bändi oli ehdottomasti Skunk Anansie, joka pitkästä aikaa taas soitti Suomessa, toki tuossa välissä oli järjettömän pitkä aika ettei bändiä edes ollut olemassa kunnes viime vuonna tekivät comebackin. Bändi on lähinnä vastakohta White Liesin vähäeleisyydelle. Skin on visuaalinen, superkarismaattinen, yleisön totaalisesti pikkurillinsä ympärille kietova täydellisyys.. voiko niin sanoa, no nyt voi. On ihana nähdä lavalla Skinin kaltainen artisti, pidät tai et musiikista niin keikkaa on mieletöntä seurata. Koko ajan tapahtuu jotain. Tällä kertaa Skin juoksi lavalta miksaustornille saakka, jossa hetken lauloi keskellä yleisöä. Ja muutenkin kontakti yleisön kanssa on kuin olisi klubikeikalla. Jos lava onkin 2,5-3 metriä korkea niin se ei estä Skiniä tulemasta sieltä alas yleisön luokse. Kiitos Skunk Anansie, että tulitte takaisin. Uusi levy myöhemmin tänä vuonna, sitä odotellessa.. ja toivottavasti bändi tuodaan loppuvuodesta uudestaan Suomeen!!!
Festareiden pääesiintyjänä toimi Axl Rosen Guns N’ Roses. Keikka oli noin 45 minuuttia myöhässä. Siinä vaiheessa oli takana 9 tuntia enemmän tai vähemmän seisomista auringossa ja hiljalleen alkoi tuntumaan, että olisi mukava päästä istumaan ja kiva olisi aamiaistakin jo saada. Kuvauspaikalle piti tulla klo 20, keikka 20:30.. keikka alkoi n. 21.15, joten reilun tunnin odottamisen jälkeen oli vaan iloinen, että se 1 biisi, jonka sai kuvata oli ohi ja sai raahautua pois alueelta ja pääsi istumaan.
Olin kuitenkin siellä alueella vielä pitkään, en nähnyt lavalle, mutta mun mielestä bändi kuulosti hyvältä ja voisin kuvitella, että ne jotka yleensäkin hyväksyvät tämän version GnR:stä pitivät keikasta. Axl kuulosti hyvältä ja biisithän ovat hemmetin hienoja.
Helsinki Live 2010 oli erinomainen tapahtuma ja toivottavasti sille saadaan jatkoa myös ensi vuonna. Paikkana Käpylä oli hyvä vaikka monilla tuntui olevan vähän hankaluuksia löytää sinne Messukeskuksen taakse, parkkihallin syövereihin. Mutta noin muuten paikka on varsin hyvällä paikalla ja Helsinkiin kyllä mahtuisi tällaisia isompia tapahtumia. Tätä lisää!!
Lisää kuvia löytyy galleriasta.
Lisää kuvia löytyy galleriasta.
Teksti & kuvat: Tiia Santavirta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti