Live! PMMP - Viimeinen keikka @ Jäähalli, Helsinki 27.10.2013

Sydämessäni on palanen haikeutta kun saavun Helsingin Jäähalille juhlistamaan mahdollisesti viimeisintä keikkaa, jonka PMMP ikinä soittaa. On toissijaista onko kyseessä vain markkinointitaktiikka, jonka puitteissa bändi palaisi takaisin muutaman vuoden päästä. Tänään päällimmäisenä on kuitenkin pelko siitä mahdollisuudesta, että bändi ei todella koskaan enää palaa. 

Hymyilen silti astellessani permannolle, joka on jo tuntia aikaisemmin tupaten täynnä iloista kansaa. Pertti Kurikan Nimipäivät on juuri lavalla ja on jo saanut yleisön hymysuihin. Bändi on aivan täydellinen lämmittelemään Pemsuja sillä asenne on kohdillaan ja maassamme bändi on ainutlaatuinen aivan kuten illan päätähtemmekin.

Keikkakuvat! PMMP - "Viimeinen keikka" Helsingin jäähalli 27.10.2013

Suosittelen laittamaan Matkalaulun soimaan levyltä ja sen laulun ajan pyörii alla kuvia eiliseltä Helsingin jäähallin keikalta. Video sisältää vain valokuvia ja voit katsoa sen vaikka kokoruudulta.

Live! Ruisrock 2013 tekstinä ja kuvina

Saavun itse alueelle heti sen auetessa, sillä tahdon nähdä kun nopeasti suosiotaan tänä kesänä kasvattanut Pää Kii korkkaa päälavan. Vasta viime vuoden alussa perustettu Pää Kii marssi samantein ryminällä Suomen musiikkikartalle ja on ollut tänä vuonna yleinen näky myös festareilla. Punkorkesteri laulaa mukaansatempaavasti vitutuksesta ja muusta tyypillisestä mistä Pää Kiin tapaiset orkesterit nyt laulavatkaan. Vaikka olinkin suunnitellut aloittavani festarin tänä vuonna Pää Kiin tahdissa, sain hieraista silmiäni muutamaan otteeseen kun vasta ohjelmalehtistä vilkaistessani huomasin bändin korkkaavan Ruisrockin päälavan. Kudos!

Kiertelen keikan jälkeen fiilistelemässä jo tutuksi muodostunutta aluetta ympäriinsä, melkein tuntuu kuin en olisi koskaan lähtenytkään. Katselen festarikansan iloista köpöttelyä piinaavan pitkää hiekkatietä pitkin Ruissaloon. Päivän aikana heitä saapuu yhteensä 18 000. Illan vetonaulaksi on kiinnitetty brittiduo Hurts, ja vatsaani kivistää sillä bändi on suosikkini ja minulle on luvattu muutama minuutti haastatteluaikaa bändin kanssa muutaman tunnin päästä. En pysty oikein keskittymään mihinkään, kun muut rientävät jo valmiiks hurmioituneena katsomaan ihanaa Håkan Hellströmia, minä kertaan haastattelukysymyksiäni. Aina syksyisin levysoittimeni valtaavasta Band Of Horsesista näen vilauksen, mutten pysty kesskittymään vaikka bändi on upea. Jännitys on tehnyt minusta sokean.

PMMP:LLE LISÄKEIKKA HELSINGIN JÄÄHALLIIN

 

Viikko sitten Viimeisen keikan julkaissut PMMP on päättänyt järjestää lisäkeikan Helsingin Jäähallissa. Lisäkeikka on 26. lokakuuta eli päivää ennen Viimeistä keikkaa. Konsertin liput tulevat myyntiin Lippupalvelussa huomenna tiistaina 3. syyskuuta kello 9.

Tänään myyntiin tulleet Viimeisen keikan liput myytiin loppuun muutamassa minuutissa. Myös ennakkomyynti oli poikkeuksellisen vilkasta. Valtavasta kysynnästä johtuen PMMP päätti venyttää huikeaa päätöstä viikonlopun mittaiseksi. Pertti Kurikan Nimipäivät on varmistunut lämmittelijäksi molemmille keikoille.

”6500 lippua meni yhdessä hujauksessa, joten päätimme bändin kanssa tarjota kaikille halukkaille mahdollisuuden kokea PMMP livenä Jäähallissa myös lauantaina. Viimeisen kiertueen loppuhuipennus kahden jäähallikeikan myötä tulee olemaan ikimuistoinen kokemus meille kaikille, niin yleisölle kuin bändillekin”, kertoo keikkojen järjestäjä, My Music Agencyn Matti Kaunisvesi.

Lähde: PMMP.fi

Live! PMMP @ Tavastia, Helsinki 16.8.2013

Saavun tutulle Tavastialle runsas puolisen tuntia ennen kuin PMMP:n on määrä nousta lavalle. Kyseessä on kenties bändin viimeinen Tavastian keikka koskaan, sillä poppoo päätti pistää aiemmin tänä vuonna pillit pussiin toistaiseksi ja käy nyt läpi jäähyväiskiertuettaan. Uutisten myötä kehooni levisi suru ja haikeus, joista etenkin jälkimmäinen on siitä lähtien tuntunut olevan läsnä aina kun bändi nousee lavalle ja minä seison yleisössä.

Otan paikkani Tavastian yläkerran parvella, ja odotan kiltisti puolituntisen ja vielä toisenkin, sillä bändi aloittaa tyylikkäästi puolisen tuntia myöhempään kuin oltiin uumoiltu. Kun bändi ja tytöt nousevat lavalle, leviää saliin suunnaton ilo. Kaikki ovat täyttä hymyä, ja koska keikka on loppuunmyyty, on iloa siis yhdessä tilassa hyvinkin paljon. Salissa ja parvella on tiivistä, ja portaikkoonkin on raahattu penkki, jonka päälle ihmiset ovat suorastaan pinonneet itsensä nähdäkseen jotakin mahtavaa ennen kuin se on lopullisesti poissa.

Keikkakuvat! PMMP @ Tavastia, Helsinki 15.8.2013

Keikkakuvat! PMMP @ Qstock, Oulu 26.7.2013

Live! Tammerfest - lauantai @ Ratinanniemen Festivaalipuisto 20.07.2013

Kolmas ja viimeinen päivä Tammerfesteillä tänä vuonna. Isac Elliot avasi tämän päivän erikoiskonsertillaan. Alue avattiin jo klo 12, kun muina päivinä se avattiin vasta klo 14. Isacin n. 45 minuutin konsertti alkoi klo 12.30, mutta uskolliset fanit olivat saapuneet portille jonottamaan jo aamuvarhain. Useat fanit kiljuivat Isacin saapuessa lavalle ja moni itki onnesta. Tätä keikkaa oli varmasti monissa perheissä odotettu, paikalla oli paljon perheitä pienten lasten kanssa. Isac esitti kappaleita albumiltaan ja erityisesti kappaleet Party Alarm, First Kiss sekä New Way Home saivat suurta suosiota. First Kiss kappaleen aikana eräs fanityttö pääsi lavalle ja Isac halasi häntä, ja tyttö oli todella hämmentynyt tilanteesta mutta samalla varmasti hyvin onnellinen. New Way Home vedettiin kahdesti, onhan sen Isacin yksi tunnetuimmista, ellei tunnetuin kappale. Mielestäni hienoa oli, että muutaman kappaleen aikana Isacin taustalla oli hänen ikäisiään tyttöjä tanssimassa. He tanssivat todella upeasti!

Keikkakuvat! Qstock - perjantai @ Oulu 26.7.2013

Live! Turun Yöt (Elonkerjuu, Jannika B, Anna Puu & PMMP) @ Turku 7.-8.6.2013

Turussa ensimmäistä kertaa järjestettävä kaupunkitapahtuma Turun Yöt avasi usean niin artistin kuin kuulijankin festarikesän Forum Marinumin alueella. Ensimmäisen päivän artistikattaus sisälsi neljä hyvin erilaista settiä, joista muodostui monipuolinen kokonaisuus.

Viisipäinen Elonkerjuu avasi esiintymisellään viikonlopun tapahtuman. Vuonna 2012 uudistuneelta kokoonpanolta ilmestyi samaisena vuonna albumi Ilon pirstaleet. Folk rock vaikutteisesta musiikistaan tunnettu yhtye sisällytti tämän iltaiseen settiinsä muun muassa albumilta löytyvät hitit Surun ja ilon kaupunki, Viistäköön siipeni maata ja Viiltävä ikävä.

Bändin ainoan naisen, viulisti Johanna Koivun esiintymiseen kiinnitin jälleen erityisesti huomiota. Energiset eleet, kyykistelyt ja hyppelyt eivät jääneet poikien varjoon, vaan päinvastoin. Hän otti mekossaan vähintään yhtä isosti lavan ja yleisön haltuunsa kuin muutkin jäsenet. 

Kuvagalleria! PMMP @ Maailma Kylässä -festivaali, Helsinki 25.5.2013

Emma gaala! Paula Vesala: PMMP:n kesä on tosi täynnä

Keikkakuvat! PMMP @ Pressa, Helsinki 8.12.2012

Keikkakuvat! Loreen, Diandra, Saara Aalto, Melissa Horn & PMMP feat. Viisi @ Turun Linnan Juhlat, Turku 19.8.2012

Live! SuomiPop-Festivaalit @ Jyväskylän Veturitalleilla 19.-21.7.2012

Jo neljättä kertaa Jyväskylässä järjestetyille SuomiPop-festareille saapui tänä vuonna yli 12 000 suomimusiikin ystävää. Torstai alkoi iltapäivällä paikallisen Mia Suszkon voimin ja tästä jatkoi Vesku Jokinen & Sundin pojat. Aikatauluongelmien takia pääsin itse paikalle kuitenkin vasta juuri ennen Haloo Helsinkiä.

Porukkaa ei bändin alettua ollut vielä kovinkaan paljoa, ja kesäinen sadesää sai ehkä ihmisiä istuskelemaan vielä kotonaan. Kaikesta huolimatta yhtye sai porukan mukaan bailaamaan hiteillään, joita Haloo Helsingiltä on tullut tiheään tahtiin viimeisen neljän vuoden aikana. Laulaja-basisti Ellin johdattama bändi soittaa hyvin yhteen, tekemisen meininki ja hyvä yhteishenki huokui kyllä takimmaiseen riviin saakka.

Suurimmat suosionosoitukset sai viime kesän superhitti Maailman toisella puolen, jonka jälkeen tunnelma tiivistyi ja loppu keikan ajan yleisö oli aivanhurmioissaan, myös keikan lopettanut Pelle Miljoona coveri Juokse villi lapsi nostatti fiiliksen kattoon ja sai varmasti myös ennakkoluuloisimmat kuuntelijat vakuutettua. Tällä bändillä on kyllä selvästi ansaittu paikka modernin suomirokin historiassa ja henkilökohtaisesti uskon bändin menestyvän vielä pitkään. Elli kiitteli yleisöä ja kertoi palaavansa asiaan Haloo Helsingin neljännen albumin tiimoilta ensivuoden alkupuolella. Kaiken kaikkiaan oma iltani oli alkanut mahtavasti, ja porukkaakin alkoi saapua paikalle pikkuhiljaa enemmän.

Puolentunnin tauon aikana ennen PMMP:tä tutkin yleisön meininkiä tarkemmin ja jako oli tässä melko selvä, vanhempi väestö anniskelualueella ja nuoremmat aidan edessä. Sade lakkasi hetkeksi ja fiilis alkoi selvästi nousta illan pääesiintyjiä odotellessa.

PMMP aloitti keikkansa uudella, paljon keskustelua herättäneellä kappalella Jeesus ei tule oletko valmis, nyt jo tuhatpäiseksi kasvanut yleisö ei ollut oikein vielä ottanut biisiä omakseen ja alkuun porukka joutui kaivelemaan sadetakkinsa laukuistansa. Seuraavana kuultu uusin sinkku Rakkaalleni sai porukan jo paremmin mukaan ja tämän jälkeen alkaneen hittiputken jälkeen porukka oli aivan myyty. Jo vuosikymmenen ajan keikkalavoja kierrelleen tyttökaksikon kehityskaari on ollut mieletön, kuka muistaa vielä R-kioskin siiderimainoksen Rusketusraitojen soidessa taustalla ja tästä kehkeytynyt skandaali tyttöjen alaikäisyydestä, no ei ehkä kovin moni, mutta tuosta ajasta on tultu hurjasti eteenpäin ja monien festareiden pääesiintyjänäkin nähty PMMP on jo ilmiö suomen rockmusiikissa. Rusketusraitojen alkaessa Paula bongasi poikakaksikon yleisön seasta ja hetken suostuttelun jälkeen sai kuin saikin ”veljekset” lavalle. Loppu keikan pemut piti yleisöä täysin otteessan jaKohkausrokin aikana alkoi rankka kaatosade juuri kun biisissä tuli kohta ”vedet tulee ihon läpi”, Mira spiikkasi myös sateenkaareen sateenvarjoksi… fiilis oli kaikenkaikkiaan mitä mahtavin, nämä tytöt ei vaan koskaan petä yleisöään.

Keikan jälkeen juttelin tyttöjen kanssa jotka hehkuttivat keikkaa ja varsinkin tätä kyseistä sateenkaarta. Kesä oli mennyt hyvin ja festareiden vaihtelevat soittoajat tekivät jokaisesta keikasta ainutlaatuisen.

Illan lopetti huikean suosion saavuttanut Chisu joka on ollut kiistämättä kuluneen vuoden suurin tähti Suomessa. Tässä vaiheessa liikkuminen alueella oli jo todella työlästä, mutta porukka rentoutui ja intoutui tanssimaan jo ensimmäisen biisin, Helsingin Herra tv-sarjastakin tutun Frankensteinin lähtiessä soimaan. Kolme albumia julkaisseen neitosen tuotannosta kuultiin selvä läpileikkaus, jokaiselta levyltä jotakin. Yleisö oli aivan hurmioissaan ja Chisu selvästi nautti mukana tanssivasta yleisöstä täysillä. Baden Baden, Sabotage, Mun koti ei oo täällä, Kohtalon oma, Kolmas pyörä ja niin edelleen, hittien määrä on lähes lukematon ja se varmasti selittää tämän naisen keikkasetin kovuutta.

Taidokas taustabändi sai hekin omat soolonsa Chisun heiluessa tamburinin kanssa taustalla, loistava porukka. Onnekseni sain tavata heidätkin keikan jälkeen ja koko yhtye oli aivan fiiliksissä keikasta, ainoan miinuksen Chisu antoi kuvaajista jotka heiluivat lavan edessä niin kauan kunnes artisti itse hätyytti heidät pois. Kaiken kaikkiaan juttutuokioni tämän keikkakuningattaren kanssa oli leppoisa ja avoin. Chisu kehui Chaos Tubea ja myönsi itsekkin lukevansa blogia aina silloin tällöin, ”Siellä on aina niin ihania juttuja” Nainen kommentoi selvästi onnellisena ja lähetti kaikille lukijoille paljon terveisiä.

Loppufestarit olin paikalla satunnaisesti, kyydeistä riippuen. Mutta pakko kehua järjestelyjä sujuviksi ja tunnelmaa todella mukavaksi. Kaupunkifestariksi Suomipopit on todella mukavat ja paikan päällä viihtyi ihmisiä vauvasta vaariin, kiitokset vaan laajalle esiintyjäkaartille. Perjantailta mieleeni jäi ehdottomasti jo 30 vuotta suomalaisia viihdyttäneen Kaija Koon hittiputki, ja soolouralle heittäytyneen Lauri Tähkän energinen show. Porukkaa oli tänään jopa enemmän kuin torstaina, ja sääkin oli armollisempi.

Lauantaina olisin halunnut nähdä ehdottomasti Elokuun keikan, mutta kerkesin vasta viimeisen biisin loppuun, harmi. Heitä kun on kehuttu niin paljon loistavasta live-esiintymisestä. Pian tauolle jäävä Happoradio oli kanssa selvästi odotettu esiintyjä, jo kymmenen vuotta Suomen musiikkikenttiä hallinnut bändi kun on saanut huimasti hittejä kasaan tuossa ajassa. Viimeisenä soittaneen Eppu Normaalin aikana porukka alkoi jo poistua alueelta, mutta se ei näiden suomirokin moniosaajien menoa haitannut, keikka vedettiin täysillä ja yleisö nautti.

Kaikenkaikkiaan Suomipop-festareilla on vain yksi miinus, liian lyhyet soittoajat. Kaikille, jopa pääesiintyjille on varattu vain tunti aikaa ja monia olisi kuunnellut mielellään pidempääkin.

Festarit juontanut suomipopin aamujuontaja Esko Eerikäinen myönsi nauttineensa tunnelmasta ja etenkin siitä ettei mitään järjestyshäiriöitä ollut. Pyysin Eskoa tiivistämään viikonlopun kolmeen sanaan ja nehän olivat ”V*tun mahtavat bileet!” Tähän on hyvä lopettaa, ja varmasti olen mukana myös ensi vuonna, näitä lisää!

Teksti ja kuvat: Ville Kilpeläinen

Live! Ruisrock (la & su) @ Turku 7.-8.7.2012

Huolimatta siitä, että tämän vuoden Ruisrock starttasi perjantaina yllättävän miellyttävissä tunnelmissa, edusti lauantai jo juurikin sitä tyypillistä joka-festarin ”toista päivää.” Väsyttää, janottaa, festarihiekan likaamia jalkojani särkee eikä tekisi mieli oikeastaan olla vielä edes hereillä. Valitettavasti koko kansan suosikki (okei, ainakin allekirjoittaneen suosikki…!) oli jostakin käsittämättömästä syystä kuitenkin buukattu korkkaamaan päälava jo kello kaksi.

Aloitan siis päiväni juoksemalla Ruissalon halki kohti päälavaa, jonka tuntumaan ehdinkin juuri ensimmäisten sointujen kajahtaessa ilmaan. Positiiviseksi yllätykseksi myös muu festarikansa oli onnistunut keräämään itsensä paikan päälle ja päälavan alue tutuu pursuavan yli äyräiden. Pariisin Kevät, jonka olen erittäin onnistuneesti suoriutunut näkemään pitkin kesää tasaisesti noin viikon välein, on muutaman keikkavuotensa aikana kasvattanut keikkojen lukumäärän lisäksi myös livekuntoaan. Myös Ruisrockissa bändi oli perusloistava, vaikkei esimerkiksi Provinssirockin vetoa ihan ylittänytkään. Täytyy kuitenkin huomioida myös päälavan koko, joka jo itsessään syö aina vähän pois sitä ainakin itselleni niin kovin rakasta intiimiä tunnelmaa.

Seuraavana päälan aktina lauteille nousee jokaisen suomalaisen festarin kiintiöpiristysruiske Stam1na, tällä kertaa (valitettavasti) vaatteet päällä. Bändin tämän kesän tematiikka pyörii maalaismaisemissa, minkä vuoksi bändi on kokonaisuudessaan pukeutunut (valitettavasti) milloin mihinkin kokofarkkuhaalareihin tai muihin pellonkyntämisasusteisiin. Solisti Antti ”Hyrde” Hyyrynen on myös ”koristellut” kasvojansa viehkeästi mustalla värillä ja maalannut esimerkiksi nenänpäänsä mustaksi. Sille on varmaankin jokin hyvä syy. Takuuvarman viihdyttämisen lisäksi Stam1na tarjoaa myös jykevää, korvat nurinkurin kääntävää runttomista, joka herättää ojasta väsyneimmänkin festaritallustelijan.

Auringon porottaessa parastaan, riennän päälavan edustalta pienen Louna-lavan tuntumaan, missä myös helsinkiläinen Stockers! pistää parastaan. Fiilis yleisön keskuudessa on rento, ja lavalla nähdään paljon nuorta lahjakkuutta. Debyyttilevyään työstävän Stockersin! lavapreesens on keskittynyt sekä soitto tiukkaa, ja vaikka yleensä pidänkin lavalla eniten siitä, että soittajat ovat interaktiivisia keskenään, Stockersilla vakavakin soitto toimii sillä se on niin harkittua - hyvällä tavalla. Myös jo biisit itsessään ovat niin kovia hyvän fiiliksen biisejä, että ne saavat yleisön tanssimaan tai lyömään edes jalallaan tahtia nostattaen samalla tunnelmaa.

Koska päivä on tähän mennessä tarjonnut lähinnä raakaa miesvoimaa, olen enemmäin kuin innoissani siitä, että Nina Perssonin liidaama The Cardigans nousee Rantalavalle illan suussa. Katsellessani rannalle kerääntynyttä yleisömerta on sikäli ilmiselvää, että Perssonin pehmeällä äänellä tulkitut hititkuten ”Lovefool”, ”You’re The Storm” sekä ”Erase/Rewind” ovat aikoinaan vieneet myös monen muun suomalaisen sydämen.

Minulle The Cardigans on valitettavasti kuitenkin ainakin alkuunsa melko suuri pettymys. Poissaolevan tuntuisen Perssonin jo itsessään pliisun esiintymisen lisäksi hän vaikuttaa siltä, että lavalla on todella epämukava olla. ”Favorite Game” -kappaleen myötä Perssonin lavapreesens hiljalleen ryhdistäytyy hieman ja niin tai näin, hittibiisit saavat yleisön joka tapauksessa aivan sekaisin. Loppujen lopuksi Perssonin ääni on niin mieletön, että sillä saa aika paljon anteeksi.

Minua bändi ei kuitenkaan jaksa viihdyttää sen vertaa, että jaksaisin esiintymistä sen pidempään oikeasti katsoa, joten istahdan kauemmas kuuntelemaan Perssonin huumaavaa ääntä ja päässäni matkustan onnelliseen paikkaan, jossa The Cardigans on oikeasti mielenkiintoinen lavaesiintyjä. Rantalavan tuntumaan palaan vasta PMMP:n tuodessa sinne eloa. Ja tätä tarkoitan niin kirjaimellisesti kuin vain voi, sillä kenellekään ei varmaan ole epäselvää kuinka energinen pakkaus tämä duo on. Siitä ei ole epäilystäkään, ettei PMMP peittoaisi The Cardigansia mennen tullen, mutta bändi on myös muihin vertaamatta yhtä kovassa vedossa kuin aina. PMMP takaa aina lavalle kuin lavalle akrobatiaa, tervemielistä hulluutta - tai hullua tervemielisyyttä, satavarman kesäfiiliksen sekä ripauksen herkkyyttä.

Suomalaisten esiintyjien riemuvoitto jatkuu päälavalla, missä kentiesfestarikesän kovin uurtaja Chisu luo iltaan tunnelmaa. Vaikka taivas synkistyy synkistymistään, lavan eteen on kerääntynyt roimasti porukkaa eikä sadeuhka tunnu esiintyjääkään haittaavan. Chisu on varma, upea esiintyjä, joka tuo lavalle kappaleisiinsa aina jotakin erilaista, niin että kuuntelija ei satavarmasti voisi koskaan saada samaa settiä kotisohvalta levysoittimesta. Kylmästä säästä huolimatta Chisun setin jälkeen tunnelma on lämmin.

Jätän setin loppupäästä muutaman biisin väliin, sillä suuntaan ajoissa takaisin rantalavan tuntumaan vielä toistaiseksi autuaan tietämättömänä siitä, että edessä on vielä ehdottomasti Ruisrockin kovin keikka. Siinä missä Michael Monroe vielä Provinssirockissa juhli 50v -synttäreitään, on juhlintaa selkeästi pidennetty muutamalla viikolla Ruisrockiin, jonka ohjelmistosta löytyy Michael Monroen ”virallinen” juhlakonsertti.

On vaikea uskoa miehen olevan 50-vuotias siinä vaiheessa kun hän kiipeilee lavan rakenteissa 20 metriä maanpinnan yläpuolella, siirtyy lavan laidalta toiselle nopeammin kuin duracell-pupu ja vetää spagaatteja leikiten. Tällainen on kuitenkin Michael Monroe. Bändi vetää ensin perinteisen (ja perinteisellä tarkoitan Michael Monroen perinteistä enkä koko muun maailman perinteistä asteikkoa sillä ne ovat kaksi täysin eri asiaa) 45 minuutin festarikeikan, jonka jälkeen 30 000 -päiselle festarikansalle oli vielä luvassa yllätyksiä, joista osasta itse juhlasankarillakaan ei ollut tietoa. Ensin tervetulleeksi toivotettiin Monroen äiti Maija, jonka jälkeen festarikansa toivotti hyvät syntymäpäivät laulamalla onnittelulaulun. Lauluun yhtyivät pian Monroen yllätykseksi videon välityksellä lukuisat artistit kuten PMMP, Stam1na, Mustach, Robin, The Hives, Backyard Babies, Slayer, Little Steven, Alice Cooper ja Slash. Videoterveisten jälkeen bändi jatkoi vielä soittamista ja lavalla nähtiin lukuisia yllätysvieraita kuten Monroen Voice Of Finland -suojatti Mikko Herranen, entinen Hanoi Rocks -kitaristi Nasty Suicide, sekä räppikollektiivin muodostaneet Redrama, Paleface sekä Tommy Lindgren.

Illan herkin ja ehkäpä spesiaalein hetki koettin kuitenkin Monroen vaihtaessa laulukielen suomeksi. Apocalyptican säestämänä Monroe lauloi vaimollensa Johannalle Jenni Vartiaisen kappaleen ”Missä Muruseni On”, ja liittyihän duettoon toiseksi osapuoleksi tietenkin kappaleen alkuperäinen esittäjäkin! Ehdottomasti ainutlaatuinen hetki. ”Valitettavasti” Michael Monroe vetää niin kovan setin, että edes illan päättävä Nightwish ei enää säväytä millään tapaa. Kotimatkakin sujuu yksinkertaisesti Monroen keikkaa fiilistellessä ja hehkuttaessa. On se vaan kova.

Sunnuntai sujuu samoissa merkeissä kuin jokainen kiintiö-festarisunnuntai; väsyttää vielä enemmän, janottaa vielä enemmän, festarihiekan likaamia jalkojani särkee vielä enemmän, ja lisäksi taivas on auki ja joku kaataa saavista vettä non-stoppina. Olen valitettavasti sellainen festarivierailija, että huono fiilis vie huomioni kaikesta muusta. Siispä katsastan milelestäni mielenkiintoisista esiintyjistä vain muutaman kappaleen ja värjöttelen muun ajan sateen suojassa. Samalla kadehdin muuta festarikansaa, joista osa uhmaa säätä rohkeasti ja hyvällä mielellä.

Sunnuntain ehdottomasti odotetuin esiintyjä, maailman suurimpana pilvenpolttajana esitelty Snoop Dogg aloitti settinsä hieman myöhässä, mutta nostatti silti festarikansan tunnelman pilviin (no pun intended). Mudassa uivaa yleisöä hellittiin suurimmilla hittibiiseillä, joista ”Sweat” -biisin aikana aluksi verryttelyasuihin sonnustautuneet taustatanssijat vaihtoivat rohkeampiin vaatteisiin ja kiehnäsivät lavalla toisiinsa kyseenalaisen seksikkäästi.

Vuoden 2012 Ruisrockin Snoop Dogg päätti Young, Wild & Free -kappaleeseen. Mikä osuva valinta, nuo kolme määritelmää kun tuntuvat tiivistävän Ruirockin, sekä Suomen festarikesän muutenkin niin kovin mainiosti.

Teksti ja kuvat: Joanna Tzortzis

Keikkakuvat! PMMP @ Ruisrock 2012, Turku 7.7.2012

Kuvat: Tiina Salminen

Keikkakuvat! PMMP & Viisi @ Idols finaali, jäähalli - Helsinki 6.5.2012

 

Kuvat: Tiia Santavirta