Keikkakuvat! Neil Young & Crazy Horse @ Kaisaniemen puisto, Helsinki 5.8.2013

Muse @ Kaisaniemen puisto, Helsinki 19.7.2010

"Takuuvarmaa ammattitaitoa intohimoisella asenteella"

Heinäkuun 19. päivän aurinkoinen ilta klo 20, Helsingin Kaisaniemen puisto ja 21 000 Muse-kuuntelijaa. Brittitrio Musen seitsemäs kerta (ja kahdeksas keikka) Suomessa. Konsertin lämmittelijöinä nähtyjen, suomalaisen Mannan ja brittiläisen White Liesin jälkeen on vihdoin illan pääesiintyjä Musen vuoro. Paljon on ehtinyt tapahtua vajaassa kymmenessä vuodessa, siitä kun yhtye ensimmäistä kertaa esiintyi Suomessa. Keikkapaikkana oli silloin Tavastia-klubi ja ei-loppuunmyytyä keikkaa sai nautiskella kaikessa rauhassa suht väljästi eturivissä. Musen ammattitaito, intohimo ja intensiivisyys (bändin musiikista nyt puhumattakaan) olivat jo silloin samaa luokkaa kuin nyt, loppuunmyydyllä Kaisaniemen puiston kentällä. Vuosien kuluessa, keikkapaikkojen ja areenojen yhä suurentuessa on itse kunkin täytynyt hyväksyä se tosiasia, että bändiä ei voi omistaa. Ja koska luopumisen tuska on tehty jo vuosia sitten (Absolution-kiertueen aikana, kun hengailu bändin jäsenten kanssa ei enää onnistunutkaan kuten aikasempina vuosina), Kaisaniemen keikka oli "yksi takuuvarma ammattitaitoinen Muse-keikka muiden joukossa".

Mutta takaisin Kaisaniemeen. Tasan minuuttia vaille 20 lavalle marssivat kirkuvien huutojen saattelemana basisti Christopher Wolstenholme valkoisessa puvussaan ja cooleissa aurinkolaseissaan, laulaja-kitaristi-pianisti Matthew Bellamy hopeankimaltavassa puvussaan sekä rumpali Dominic Howard tyylikkäissä mustissaan. Dom asettuu lavan keskiosaan patarumpujen taakse, Matt ja Chris hänen molemmille puolilleen tiiviseen rinkiin. Exogenesis: Symphony Part 1:n alkujousien tahdit täyttävät ilman, ja trio aloittaa soiton katseet kohti toisiaan. Intron jälkeen Dominic singahtaa varsinaisen (uuden, hienon) rumpusettinsä taakse ja Matthew alkaa korkealta vibratoivan falsettilaulunsa. Niin taitava laulaja kuin Matthew onkin, tuntuu jotenkin hellyyttävältä ja inhimilliseltä, kun ensimmäinen hyppy yläsäveleen ei aivan osu kohdilleen. Odotusfiiliksen vihdoin purkautuessa sitä tuskin kukaan edes huomaa.

Toisena biisinä kajahtaa uusimman The Resistance-levyn avausbiisi, radiohitti Uprising, ja yleisö repeää innosta. Biisin lyriikat on kuin tehty väkijoukkojen kiihdytykseen: "And they will not control us, and we will be victorious, so come on!", Matthew (ja arviolta 10 000 muuta) laulaa. Chrisin aurinkolasit ovat tipotiessään ja meininki hyytyy vasta New Bornin kohdalla, jolloin vanhat fanit innostuvat, mutta valtaosa yleisöstä rauhoittuu. Lavan kumminkin puolin pysytetyt jättiscreenit heijastavat lähikuvaa lavalta ja yleisöstä eikä kenellekään jää epäselväksi, miltä esim. näyttää, kun hikinen, peikkopäinen Dom juo vettä pullosta. Screenit paljastavat myös, miltä näyttää yhtyeen live-kokoonpanossa jo osin vuodesta 2004 vaikuttanut kosketinsoittaja Morgan Nicholls, joka mahdollistaa sen, ettei Matthew:n tarvitse enää juosta saman biisin aikana pianon ja kitaran välillä. Hyvin ymmärrettävää, koska bändin lavarakennelmat ovat nykyään varsin massiivisia (esim. viime lokakuussa Hartwall Areenalla yhtye soitti osan keikasta jättikokoisten kuutioiden päällä.), mutta itse kuitenkin rakastin seurata Matthew:n henkeäsalpaavaa häärämistä pianon ja kitaran välissä - biisien siitä kuitenkaan koskaan kärsimättä.

Muse ei todellakaan ole tunnettu lavalla höpöttämisestä, vaan kallisarvoinen aika käytetään musiikkiin. Toki muutama spiikki irtoaa, varsinkin bändin puheliaimmalta jäseneltä, Domilta: "How is it going Helsinki? Good to see you guys!" Myös Matthew:stä näkyy, että fiilis on katossa. Mies intoutuu parin sympaattisen "Kiitos palio":n lisäksi jopa ottamaan suoraa kontaktia yleisöön (ensimmäistä kertaa bändin Suomen keikkojen historiassa?) bongaamalla biisitoiveen eturivistä! Ja Bliss:n toivojan toive toteutuu. Kauaa eivät puvuntakit menossa päällä pysy, ja kiitäjä-mikälie-piippopaksupää-paitainen Matthew vaihtaa tuttuun tapaansa erityisrakenteisia, runsaalla efektiarsenaalilla varusteittuja kitaroitaan tiuhaan. Huomio kiinnittyy varsinkin uusiin, kiiltävänhopeisiin kitaroihin. Undisclosed Desires paukutellaan alkuun lavalle tuoduilla (jälleen hopeankiiltävillä) sähkörummuilla ja biisien väleissä jatketaan tutuilla välijammailuilla. Resistance alkaa hienosti improvisoidulla Albinonin Adagion teemalla (tiedättehän: se biisi, joka soi aina hautajaisissa.) Konsertin sävähdyttävin kokemus itselleni, lähes kaikki muu kun on jo koettu.

Bändi oli valinnut 16 biisin ja noin tunti 40 minuuttia kestäneeseen settiinsä varsin turvalliselta kuulostavaa, stadioneille sopivaa materiaalia melko tasaisesti kaikilta studiolevyiltään lukuunottamatta debyyttilevy Showbiziä. Ymmärrettävää, mutta harmitti kuitenkin. Myös massiiviset, sinfonia-tyyppiset, paljon piano-arpeggioita sisältävät Muselle ominaiset teokset (joissa Matthew:n loistavat pianistin taidot pääsevät kunnolla oikeuksiinsa), kuten Butterflies and Hurricanes loistivat poissaolollaan. United States Of Eurasia oli tähän puutteeseen ainoa poikkeus, ja tällöin Matthew istahti flyygelinsä ääreen. Sen perään kuultiin toinen biisi flyygelin ääressä, Origin Of Symmetryltä löytyvä, Nina Simonen tunnetuksi tekemä Feeling Good.

Vaikka puitteet olivat kasvaneet jättimäisiksi, tuntui kuitenkin hyvältä todistaa jälleen sitä, etteivät bändin jäsenet olleet muuttuneet tippakaan lavalla. Sama musiikille omistautuva, ei-yleisöä-kosiskeleva, intohimoinen asenne oli tallella: Matthew Bellamyn hieman introvertti tapa antautua biisiensä vietäväksi hassuine liikkeineen ja tanssahteluineen kitaransa kanssa; rumpali Dominic Howardin koko keikan kestävä iloinen virne (ja pakko saada sanoa ne viimeiset kiitokset yleisölle) sekä basisti Chris Wolstenholmen rytmikäs pään nyökyttely- totutusti ilman ainuttakaan spiikkiä. Ja kaikilla kolmella silmissään sama katse kuin aina aiemminkin. Tämä elämää suurempaa musiikkia soittava trio on kestänyt hienosti kasvun stadion-kokoiseksi bändiksi. Pienestä Teignmouthin kaupungista kotoisin olevien miesten jalat ovat yhä tiukasti maan kamaralla, vaikka olivat vasta parikymppisiä, kun kriitikoiden hehkuttama ensilevy Showbiz julkaistiin Britanniassa v. 1999.

Varsinainen setti päättyi monien iloksi v. 2003 julkaistun Absolution-levyn menobiisiin Stockholm Syndrome, jossa Matthew pääsi esittelemään kitaravirtuoosin taitojaan ja leukavibratoaan oikein sydämensä pohjasta. Encoreina kuultiin vielä lisää menobiisejä: Plug In Baby ja illan päättänyt, Chrisin huuliharppuintrona alkanut, villilänsi-henkinen Knights Of Cydonia. Keikka loppui uskollisen Muse-perinteen mukaisesti yleisön sekaan lennätettäviin jätti-ilmapalloihin, jotka sisälsivät - tällä kertaa punaista - paperisilppua. Ai niin, ja niissä oli nyt silmänkuvat.

Kirjoittaja on Passionworks-yhtyeen laulaja ja biisintekijä, Muse-yhtyeen fani keväästä 2000 lähtien.

Lisää kuvia näet galleriassa.

Settilista:

Exogenesis: Symphony Part 1 (Overture)

Uprising

Supermassive Black Hole

Map Of The Problematique

New Born

Interlude + Hysteria

United States Of Eurasia (+ Collateral Damage)

Feeling Good

Bliss

Undisclosed Desires

Resistance

Time Is Running Out

Starlight

Stockholm Syndrome

**

Plug In Baby

Knights Of Cydonia

Teksti: Harriet Hägglund

Kuvat: Tiia Santavirta

P!nk @ Kaisaniemen puisto, Helsinki 21.7.2010

Aloitan keikkaraportin kirjoittamisen jo kaksi päivää ennen varsinaista keikkaa, voisin varmasti kirjoittaa koko raportin ilman, että näen keikkaa laisinkaan paikan päällä Kaisaniemen puistossa. Sen verran laajasti on videoita tullut nähtyä Youtubesta mm. P!nkin keikan aloituksesta, jossa hänet nostetaan nosturilla isossa laatikossa yleisön yläpuolelle ja lavalla olevalla tykillä tätä laatikkoa kohti ammutaan, jolloin ilmapallot singahtelevat ympäriinsä laatikosta ja P!nk laskeutuu vaijerinsa varassa kultaiset siivet hulmuten catwalkin päähän. Äärimmäisen näyttävää ja niin pinkmäistä.

3 päivä myöhemmin... mutta oikeasti vaikka P!nkin on nähnyt aikasemmin lavalla, Youtube videoita katsonut niin ei mikään vanha muisto tai netistä katsottu video tuo sitä fiilistä pintaan minkä tekee se, että on juuri nähnyt P!nkin lavalla.

18 000 katsojaa paikalla, mielettömän aurinkoinen ja suorastaan kuuma ilma. Koko alue täynnä hymyileviä ihmisiä. Oltiin keikkapaikalla ihan hyvissä ajoin, mutta eihän vanha jaksa seistä niin oleiltiin paikassa, jossa pystyi istumaan aika pitkään, kun PMMP oli lopettanut niin ehkä 15 minuuttia sen jälkeen aloimme raivaamaan tietä lähemmäksi lavaa.. Lopulta kiersimme koko yleisön edestä katsottuna lavan aivan vasempaan reunaan, jossa oli todella väljää, joka tietysti johtui siitä ettei lavalle nähnyt, kun tuo P!nkin myöhemmin keikalla käyttämä pallo oli siinä yleisön ja lavan edessä. Mutta ei haittaa, onhan siellä screen, josta voi nähdä ja ainahan sitä voi toivoa, että P!nk käy siellä sivulavalla niin näkee sitten hetken vähän paremmin. Ja voi sanoa olleensa ensimmäisessä rivissä, jossa aina etuna se, että saa happea, kukaan ei siellä reunassa ollut heti vieressä eikä tyrkkimässä, paikka oli sangen miellyttävä ja musiikkihan kuului.

Pekka Niskan nostokurki liikkui heti kahdeksan jälkeen nostaen backstagen puolelta P!nkin laatikossaan rauhallisesti ensiksi lavan yli ja sitten catwalkin ja yleisön yläpuolelle. Yleisö heräsi riehakkaaseen metelöintiin siinä vaiheessa, kun laatikko saatiin ensimmäistä kertaa näkyviin. Ja oma fiiliskin nousi vielä entisestään.

Aikamoista hymyä sitä oli oikeastaan koko päivän. Aikaisemmin iltapäivällä meillä oli treffit P!nkin basisti Eva Gardnerin ja rumpali Mark Schulmanin kanssa hotellilla, jossa tehtiin pitkä videohaastattelu ja lisäksi juteltiin muutenkin samalla heidän lounastaessa. Hotellilla bongattiin myös P!nkin mies Carey Hart, joka kävi lenkkeilemässä iltapäivällä. P!nk suhteen oli aika hiljaista, lienee (??) ei poistunut hotellista kertaakaan ennen lähtöä keikalle, joten hänen tapaamisensa oli suhteellisen mahdotonta vaikka kuinka joka puolella oltiinkin. Edellisenä yönä hänet hotellilla nopeasti nähtiin, kun Suomeen saapui Prahasta, mutta istui vaan hetken auton takapenkillä Careyn kanssa ja noustessaan siitä suuntasi suoraan parin metrin päässä olevasta hotellin ovesta sisälle ja nukkumaan, kellohan oli jo noin neljä yöllä, joten väsymys selvästi painoi.

Hieman konsertissa tai lähinnä siinä meidän paikassa harmitti, kun ei nähty bändinjäseniä käytännössä ollenkaan, joten en saanut heistä yhtään julkaistavaa kuvaa. Onneksi P!nk, muisti että meitä on siellä pallon toisellakin puolella niin nähtiin sitten hänet muutaman kerran. Ja lähtihän se pallokin siitä edestä sitten keikan loppuvaiheessa.

Nämä keikan erikoisuudet kuten vaikka tuo So What kappaleen esittäminen yleisön yläpuolella vaijereiden varassa, välillä pysähtyen tolppien päällä, välillä tehden ylösalaisin punnerrusliikkeitä, saati sitten tämä iso läpinäkyvä pallo, jonka sisällä P!nk kiertää laajan matkan yleisön käsien päällä ovat todellisia helmiä, yleisö vähän kauempanakin pääsee hetkeksi lähietäisyydelle artistista. Tähän hätään en löytänyt Helsingin keikalta videota, mutta tämä Lontoon heinäkuun alun video on hauska, koska P!nk kulkee juuri kuvaajan yli.

Oma suosikkini niin tällä kertaa kuin viime keikallakin on tämä akustinen osuus, jossa ei ole mitään ylimääräistä. Kitaristi Justin, P!nk ja Eva kolmistaan aluksi lavalla ja esittävät oman suosikkini I Don't Believe You, siinä biisissä on kaikki turha poissa ja todella pääsee nauttimaan P!nkin äänestä. Aina ei tarvitse lavalla olla jonglöörejä, klovneja, tultasyökseviä lohikäärmeitä, vauvaa pas*ssa vaippoihin ym., yksinkertainen toimii upeasti, jos lavalla on kokoonpano, jolla on oikeasti jotain annettavaa.

Rauhallisempi vaihe jatkuu, kokoonpano hieman muuttuu ja tiedossa on Dear Mr. President, jonka joskus toivoisin näkeväni P!nkin ja Indigo Girlsin esittämänä. Kappale, jossa on äärimmäisen voimakkaat sanat (kyllä kerrankin minäkin olen keskittynyt sanoihin) ja tunnelataus. Kappale on avoin kirje silloiselle Amerikan presidentille George W. Bushille.

Ja tässä vielä kappaleen sanat, joita voi tapailla samalla, kun kuuntelee kappaleen;

"Dear Mr. President"

Dear Mr. President
Come take a walk with me
Let's pretend we're just two people and
You're not better than me
I'd like to ask you some questions if we can speak honestly

What do you feel when you see all the homeless on the street
Who do you pray for at night before you go to sleep
What do you feel when you look in the mirror
Are you proud

How do you sleep while the rest of us cry
How do you dream when a mother has no chance to say goodbye
How do you walk with your head held high
Can you even look me in the eye
And tell me why

Dear Mr. President
Were you a lonely boy
Are you a lonely boy
Are you a lonely boy
How can you say
No child is left behind
We're not dumb and we're not blind
They're all sitting in your cells
While you pay the road to hell

What kind of father would take his own daughter's rights away
And what kind of father might hate his own daughter if she were gay
I can only imagine what the first lady has to say
You've come a long way from whiskey and cocaine

How do you sleep while the rest of us cry
How do you dream when a mother has no chance to say goodbye
How do you walk with your head held high
Can you even look me in the eye

Let me tell you bout hard work
Minimum wage with a baby on the way
Let me tell you bout hard work
Rebuilding your house after the bombs took them away
Let me tell you bout hard work
Building a bed out of a cardboard box
Let me tell you bout hard work
Hard work
Hard work
You don't know nothing bout hard work
Hard work
Hard work
Oh

How do you sleep at night
How do you walk with your head held high
Dear Mr. President
You'd never take a walk with me
Would you

Vielä jatkettiin rauhallisempaa menoa Mean kappaleella, jonka jälkeen lavalle nousi P!nkin koko kesäkiertueen oma lämmittelijä Butch Walker esittämään cover-biiseistä koottua potpuria yhdessä P!nkin kanssa. Butch Walker, ei ole itselleni tuttu muuten kuin lähinnä Twitteristä, jossa P!nk, Butch, Carey ja joukko muita kesäkiertueen jäsenistä aktiivisesti toisilleen tweettailevat. Lähempänä tätä keikkaa ja varsinkin juuri ennen sitä, kun varmistui että Butch on myös mukana Suomen keikalla tuli hieman enemmän tutustuttua miehen omaan musiikkiin kuin myös hieman hänen historiaansa, joka onkin aika huikea. Carey valokuvasi lavan edessä varsin aktiivisesti koko keikan ajan ja varsinkin Butchin vieraillessa lavalla kuvia taidettiin ottaa aika paljon.

Butch Walker on tehnyt biisejä, esiintynyt muiden levyillä ja tuottanut valtavan määrän levyjä. Mm. P!nkin kaksi viimeisintä levyä kuin myös esim. Avril Lavignen myöhemmin tänä vuonna julkaistavan uuden levyn. Tänä vuonna hän mm. esiintyi Grammy Awardseissa yhdessä Taylor Swiftin ja Stevie Nicksin kanssa. P!nkin kanssa potpurissa kuultiin My Generation, Basket Case sekä Roxanna. P!nk selvästi nauttii esiintymisestään ja tuntui että Butchin aikana oli astetta vielä enemmän mukana. Itse nuo biisit olivat ihan ok, Basket Case tuo muistoja ihan muilta keikoilta ja kuuntelisin mielummin artistin omia kappaleita. Mutta en näe myöskään huonona sitä, että P!nk tuo ystäväänsä esille antaen hänelle varmasti ison yleisön. Butchin oma konsertti oli lähes 3 tuntia ennen P!nkiä ja monet eivät varmasti olleet vielä siihen aikaan paikalla.

Tuosta aikataulutuksesta kaverilleni hieman kritisoinkin, että miksei näitä ulkomaisia esiintyjiä voida laittaa esiintymään toisena eli PMMP ensimmäisenä (toisi enemmän porukkaa alueelle myös aikaisemmin) ja näin myös nämä vielä Suomessa vähemmän tunnetut artistit ja bändit saisivat enemmän katsojia. Vai onko tämä P!nkin organisaatiosta lähtöisin, että annetaan aina yhdelle sen maan bändille hyvä esiintymisaika. Molemmissa hyvät puolensa, PMMP:tä näkee kuitenkin Suomessa niin paljon kuin haluaa, Butch Walker & Black Widowsia ei ehkä tämän jälkeen nähdä ja monelta meni hänen keikkansa ohi, myös minulta.

Konsertti alkoi olemaan loppusuoralla, kuultiin vielä yksi cover-kappale, tällä kertaa yksi P!nkin biisintekijän Linda Perryn entisen Suomessakin käyneen 4 Non Blondesin What's Up ja sen jälkeen loppussa vielä mm. U + Ur Hand, Leave Me Alone ja encorena jo aikaisemmin mainittu So What, jota ei ymmärtääkseni Saksassa tapahtuneen onnettomuuden jälkeen ollut esitetty ennen Suomea kuin kerran aikaisemmin, joten vieläkin tilanteessa oma jännityksensä. Onneksi kaikki meni hyvin ja P!nk liihotteli ympäri Kaisaniemen puistoa välillä vaaka, välillä pysty ja välillä ylösalaisin. Upean konsertin upea päätös.

Mitään ei olisi voinut pyytää lisää tai ainahan konsertti voisi olla pidempi kuin 19 kappaletta. Mutta tämä oli aika täydellinen paketti. P!nk on mielestäni maailman paras laulaja, jonka lisäksi hän on mitä viihdyttävin ja hauskin esiintyjä. Lienee seuraavaa Suomen vierailua saadaan odottaa aika kauan, voisi kuvitella että tiedossa on uuden levyn äänitykset jne. Eli meneekö tässä pari vuotta ennen kuin P!nk lähtee jälleen kiertämään, siitä ei ole itselläni pienintäkään tietoa. Tämä kesäkiertue Euroopassa päättyy Norjaan tulevana sunnuntaina, huomenna esiintyvät Göteborgissa ja lauantaina Kööpenhaminassa.

Hei hei P!nk, tule pian takaisin...

Teksi ja kuvat: Tiia Santavirta

P!nk tuo Suomeen myös Butch Walker & Black Widowsin!

Aikaisemmin ihmettelin etteikö Butch Walker & Black Widows tule ollenkaan Suomeen, kun P!nkin lämppäriksi oli ilmoitettu vain PMMP. Butch Walker & Black Widows kuitenkin on kiertänyt koko kesän P!nkin mukana pitkin Eurooppaa, mutta tulihan se ilmoitus, että myös he ovat mukana ensi keskiviikkoisella keikalla.



P!nkin keikan aikataulu on seuraava;

Klo 16 portit avataan, turvatarkastukset aloitetaan

Noin klo 17.15 Butch Walker & The Black Widows aloittaa

Noin klo 18.15 PMMP aloittaa

Noin klo 20 P!nk aloittaa

Klo 22 konsertti päättyy viimeistään



Lippuja voi vielä ostaa Lippupisteestä.

Musen konsertin käytännön järjestelyt ja aikataulut!

Ensi viikolla!

MUSEN HELSINGIN KONSERTIN KÄYTÄNNÖN JÄRJESTELYT

Maanantaina 19. heinäkuuta Kaisaniemen puistossa

Brittiläissuosikki Muse konsertoi Helsingin Kaisaniemen puistossa ensi viikon maanantaina 19. heinäkuuta. Lämmittelijöinä nähdään brittiläinen White Lies ja kotimainen Manna. Konserttiin on myyty lähes 21 000 lippua, mutta Tiketissä ja Lippupisteessä on vielä pieni määrä lippuja myynnissä.

AIKATAULU:

Klo 16 portit avataan, turvatarkastukset aloitetaan

Noin klo 17.45 Manna aloittaa

Noin klo 18.45 White Lies aloittaa

Noin klo 20 Muse aloittaa

Klo 22 konsertti päättyy viimeistään

Annetut soittoajat ovat arvioituja ja saattavat muuttua. Yleisöä pyydetään saapumaan hyvissä ajoin! Lisäksi turvatarkastuksiin saattaa muodostua jonoja. Sisäänpääsy konserttiin tapahtuu Kaisaniemen puiston eteläpuolelta, Kansallisteatterin takaa. Anniskelualue ja Musen kiertuetuotemyyntipisteet ovat avoinna heti porttien auettua.

LIIKENNEJÄRJESTELYT:

Yleisöä kehotetaan varaamaan aikaa ja juhlamieltä sekä saapumaan Kaisaniemen puistoon julkisilla kulkuneuvoilla.

YLEISÖN VARUSTEET:

Sateenvarjojen tuominen konserttiin on kielletty turvallisuuden sekä avattujen varjojen aiheuttamien näköesteiden vuoksi. Sateisella kelillä yleisöä pyydetään varustautumaan sadeasuin.

Laserosoittimien, alkoholin, pullojen, purkkien, aseiden, ilotulitteiden, videolaitteiden, nauhureiden, järjestelmäkameroiden, telttatuolien, ketjujen ja niittivöiden sekä muiden vaarallisten aineiden tai välineiden tuominen konserttiin ja konserttialueen välittömään läheisyyteen on ehdottomasti kielletty.

NARIKKA:
Porttien ulkopuolelta löytyy maksullinen narikka, jonne voi jättää tavaroita säilytykseen.

KUULOSUOJAIMET:
Suosittelemme kuulosuojaimia! Kuulosuojaimia on myynnissä myös konserttialueella.

LIPUT:

59 euroa + mahd. toimituskulut Tiketin sekä Lippupisteen myyntipisteistä. HUOM! Ostorajoitus max. 6 lippua / asiakas.

Lähde: Live Nation -tiedote

P!nkin Summer Carnival Tour lähestyy - enää kuukausi keikkaan!!

Pakkohan se hehkuttaa jo tässä vaiheessa, tänään on tasan kuukausi P!nkin konserttiin Kaisaniemen puistossa. Summer Carnival Tour on kiertänyt menestyksellä toukokuusta lähtien Euroopassa ja on tällä hetkellä Englannissa.

Viime kerralla ei kuvauslupa onnistunut, mutta sieltä reunakatsomosta pokkarilla otin muutamia nuhruisia kuvia, joten tässä niitä kun ei parempiakaan ole tarjota.

P!nk Kaisaniemen puistossa ke 21.7.2010. Lämmittelijänä PMMP. Lippuja on saatavilla hintaan 63€ + kulut Lippupisteestä.

Tiedossa on vuoden kovin keikka, älä missaa!!!