You wanted the best – you got the best. Kissin vaatimaton tunnuslause on jäänyt jo pikkupoikana mieleen. Kuten myös Gene Simmonsin yliluonnollisen pitkä kieli, legendaariset mustavalkoiset maskit ja muutamat isot hitit. Kiss on kuitenkin aina jäänyt minulle jotenkin etäiseksi tuttavuudeksi. Kun kaverit luukuttivat stereoistaan Destroyeria ja Creatures of the Nightia, minä sukelsin Metallican, Anthraxin, Guns N’ Rosesin, Extremen ja Skid Rown maailmaan.
Tampereen Eteläpuistoon saapuneet 12 000 Kiss-fania eivät kuitenkaan olleet väärässä. Oli lähes liikuttavaa huomata, että Kiss on sukupolvet yhdistävä elämäntapa. Yleisössä näkyi perheitä, joissa äidit, isät ja lapset olivat maalanneet naamansa mustalla ja valkoisella. Näkyi teinejä laulamassa tuoreimman Sonic Boom -levyn biisien mukana. Näkyi nuoruutensa Kissiä kuunnellen viettäneitä, nyt jo keski-ikään ehtineitä suomalaisia.
Vaihdoin aivojen show-kytkimen päälle, jätin ryppyotsaisen kritiikintarpeen moottoritien varteen ja lähdin katsomaan kunnon rock n’ roll show’ta.
Sitähän se olikin. Gene Simmons, Paul Stanley, Tommy Thayer ja Eric Singer ampuivat soittimistaan pommeja, sylkivät verta, lentelivät vaijereiden varassa ympäri lavaa ja laulattivat yleisöä minkä ehtivät.
Kiss ei ehkä ole enää huippuvuosiensa vedossa, mutta viihdyttävän show'n se pystyy edelleen luomaan. Ensimmäiset kylmät väreet kulkivat selkäpiitä pitkin Crazy Crazy Nightsin, toiset Detroit Rock Cityn ja kolmannet Love Gunin aikana. Encoreen säästetyt Lick It Up, I Was Made For Loving You, God Gave Rock n’ Roll To You ja Rock n’ Roll All Nite huipensivat show’n tavalla, josta on vaikea pistää paremmaksi.
Ennen Kissiä Saunan päälavalla Steel Panther esitti huumori-pastissi-tupeeraus-rockiaan. Vitsin kestävyydestä voi olla montaa mieltä – omalla kohdalla se hymyilytti noin kahden biisin ajan. Naiset, huumeet, seksi ja kaikki mahdolliset rock-kliseet tuli siinä ajassa käsiteltyä laulaja Michael Starrin johtaman nelikon toimesta. GN’R –cover Paradise City oli keikan kohokohta, mikä ei ollut paljon vaadittu.
Steel Pantherin ja Kissin välissä kakkoslavalla kohkasi miellyttävä uusi tuttavuus nimeltä Audrey Horne. Faithnomorensa ja deftonesinsa kuunnelleet norjalaiset esittivät melodista, angstisen synkkää riffittelyään valitettavan vähälukuiselle yleisölle. Yhtye sai energisellä esityksellään kuitenkin takuuvarmasti liudan uusia ystäviä.
Steel Panther kuvia.
Audrey Horne kuvia.
Teksti: Visa Högmander
Kuvat: Sami Siilin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti