Kuvagalleria! Cheek - Alpha Omega Tour @ Helsingin Jäähalli, Helsinki 8.1.2016

Kuvagalleria! Nikke Ankara @ Helsingin Jäähalli, Helsinki 8.1.2016

Kuvagalleria! Bullet for My Valentine @ Jäähalli, Helsinki 12.11.2015

Keikkakuvat! The Dead Daisies @ Jäähalli, Helsinki 11.11.2015

Kuvagalleria! Whitesnake @ Jäähalli, Helsinki 11.11.2015

Kuvagalleria! While She Sleeps @ Jäähalli, Helsinki 12.11.2015

Kuvagalleria! Coldrain @ Jäähalli, Helsinki 12.11.2015

Kuvagalleria! Five Finger Death Punch @ Jäähalli, Helsinki 2.11.2015

Kuvagalleria! Papa Roach @ Jäähalli, Helsinki 2.11.2015

Kuvagalleria! Devil You Know @ Jäähalli, Helsinki 2.11.2015

Live! PMMP - Viimeinen keikka @ Jäähalli, Helsinki 27.10.2013

Sydämessäni on palanen haikeutta kun saavun Helsingin Jäähalille juhlistamaan mahdollisesti viimeisintä keikkaa, jonka PMMP ikinä soittaa. On toissijaista onko kyseessä vain markkinointitaktiikka, jonka puitteissa bändi palaisi takaisin muutaman vuoden päästä. Tänään päällimmäisenä on kuitenkin pelko siitä mahdollisuudesta, että bändi ei todella koskaan enää palaa. 

Hymyilen silti astellessani permannolle, joka on jo tuntia aikaisemmin tupaten täynnä iloista kansaa. Pertti Kurikan Nimipäivät on juuri lavalla ja on jo saanut yleisön hymysuihin. Bändi on aivan täydellinen lämmittelemään Pemsuja sillä asenne on kohdillaan ja maassamme bändi on ainutlaatuinen aivan kuten illan päätähtemmekin.

Keikkakuvat! Hurts @ Jäähalli, Helsinki 2.11.2013

Keikkakuvat! PMMP - "Viimeinen keikka" Helsingin jäähalli 27.10.2013

Suosittelen laittamaan Matkalaulun soimaan levyltä ja sen laulun ajan pyörii alla kuvia eiliseltä Helsingin jäähallin keikalta. Video sisältää vain valokuvia ja voit katsoa sen vaikka kokoruudulta.

Live! Cheek Helsingin jäähallissa - kaksi raportti samasta keikasta

Renja Pöysä raportoi...
Tämän hetken kuumin nimi kotimaisella musiikkitaivaalla tarjosi yleisölle huikean elämyksen Helsingin jäähallissa. Show alkoi maailmanluokan tyyliin, kun valkokankaalla näytettiin Cheek saapumassa helikopterin kyydissä kohti jäähallia. Ennen artistin astumista lavalle, esiin marssi joukko viikatemiehen näköisiksi sonnustautuneita hahmoja. Heidän tarkoituksensa jäi itselleni hämäräksi. Ehkä siinä viitattiin kuolemattomuuteen tai johonkin muuhun yhtä suureen voimaan, koska he seisoivat lavan reunassa Timantit on ikuisia –kappaleen ajan. Tästä alkoi kaksituntinen hittikimara, mikä ei juuri tarjonnut hengähdystaukoja. Eikä sellaisia kukaan kaivannutkaan, sillä yleisö oli alusta asti hurmiossa. Harvoin näkee vastaavaa fanihysteriaa yhtä suuressa mittakaavassa suomalaisen artistin kohdalla.

Cheekin jäähallikonsertin vip-tilaisuus! Katso video

Keikkakuvat! The Prodigy @ jäähalli, Helsinki 26.5.2012 - katso kuvat!

Kuvat: Jana Blomqvist

Live! The Prodigy @ jäähalli, Helsinki 26.5.2012

 

Oma keikkakevääni on ollut tähän asti poikkeuksellisen hiljainen, joten lauantai-ilta oli oikein tervetullut lisä kalenteriini. Puoli yhdeksän aikaan Jäähallin edustalla kiemurteli pitkä jono melko nuorekasta keikkakansaa, ja tanssijalka taisi vipattaa useammallakin kuin allekirjoittaneella. Kohta päästäisiin reivaamaan sydämen kyllyydestä.

 

The Prodigy on niitä bändejä, joiden keikalle on pakko päästä edes kerran elämässään. Jostain syystä minut oli kuitenkin sijoitettu istumaan täysin tyhjän A3-katsomon yläriville, josta käsin sitten kateellisena kurkistelin tiiviisti täyttyvän kentän menoa. Tietysti keikkaa olisi aina kivointa todistaa sieltä missä tunnelma on aidoimmillaan.

Ennakkotietojen mukaan luvassa olisi visuaalinen elämys, bändin mukana Jäähallille oli roudattu suuremman luokan strobo -valonheittimiä ja äänentoistolaitteita. Sitä show olikin, lavan edusta kylpi värivalomeressä ja meteli oli melkoinen, kun World’s On Fire käynnisti illan.

Ylhäisestä yksinäisyydestäni avautui hyvä näkymä lähinnä lavan sivurakenteisiin. En siis voi oikeastaan vieläkään sanoa kunnolla ”nähneeni” The Prodigya livenä, mutta bändin tajunnanräjäyttävä läsnäolo tuntui kyllä syvällä rintakehässä asti.

Suunnittelin aluksi nököttäväni koko keikan ajan katkeroituneena yksinäisellä istumapaikallani, mutta eipä siitä tietenkään mitään tullut. Omen kilkatti sen verran kutsuvasti, ja energisesti esiintyneet Keith Flint ja Maxim innostivat koko hallin puolitoista tuntia kestäneeseen liikuntasuoritukseen. Sillä aikaa kun kentällä pyörittiin circlepitin vietävinä, minä pidin omat reivit privaattikatsomossani ja muistutin luultavasti huonoa mutta sitäkin innokkaampaa cheerleaderia.

 

Biisi toisensa jälkeen onnistui pitämään tunnelman katossa, ja kenttä aukesi vähän väliä suureksi vellovaksi ihmispyörteeksi. The Prodigy on pitänyt hienosti pintansa yhtenä tanssittavan konemusiikin huipuista, eikä pitkään jatkuneella suosiolla näytä olevan loppua.

Lauantain perusteella vuodet ovat ainoastaan kasvattaneet biisien tehoa, yhtäkään suvantovaihetta ei illan aikana koettu. Viimeistään Voodoo People saiviimeisetkin peput nousemaan penkeistä, katsomolohkoissakin tanssittiin. Superhitti Firestarter on edelleen yhtä kova kuin uudemmat Run With the Wolves ja Warrior’s Dance.

Smack My Bitch Upin jälkeen ennätti tulla pieni hätä, kun bändi poistui lavalta. Pienen maanittelun avulla The Prodigy aloitti encorensa odotetusti Take Me to the Hospitalilla. Stand Up päätti tehokkaasti liikuttaneen keikan, ja Maxim jakoi vielä rispektiä kaikille paikalla olijoille, jotka sananmukaisesti osoittivat suosiotaan seisaaltaan.

Moni jatkoi varmastikin matkaansa kohti virallisia jatkoja The Tigeriin, mutta minä suunnistin kotiin katsomaan Euroviisujen pisteidenlaskentaa. Siellä bileet taisivat olla aika lailla laimeammat kuin Helsingin illassa.

Kuvagalleria keikasta tulossa pian!

Teksti: Laura Halonen
Kuvat: Jana Blomqvist

Live! Judas Priest @ jäähalli, Helsinki 22.4.2012

 

Itse heavy metal saapui Helsingin vanhaan jäähalliin huhtikuisena sunnuntai-iltana. Heavy metal puhtaimmassa, alkuperäisimmässä mielessä. Ei nimittäin ole väärin todeta, että legendaarinen Judas PriestRob Halfordeineen on surutta yhtä kuin puhdas ja alkuperäinen heavy metal. Ja näin totisesti myös livenä oli.

 

Mainiossa vireessä yhä edelleen oleva Judas Priest oli ”Epitaph”-jäähyväiskiertueellaan näyttämässä suomalaiselle metallikansalle, kuinka kaikki alkoi, ja samalla kuinka kaikki aikanaan loppuu. Mahtipontinen, laservaloin ja tulenlieskoineen ryyditetty lähes kolmetuntinen hyvästienjättökeikka oli huikea metallispektaakkeli, joka todensi sen, että Judas Priest on viimeisilläänkin huikeassa vedossa. Vokalisti, todellinen legenda, Rob Halford oli äärimmäisen hyvässä vedossa (ikä ja vuosien tuomat rasitukset huomioon ottaen). Halford kykeni vieläkin laajaan vokaaliskaalaan, ja antoi varmasti kaiken sen, mitä suurmiehestä vielä irti saa. Kitaristikaksikko Ritchie Faulkner-Glenn Tipton soitti tiukkaakin tiukemmin yhteen, eikä nuori KK Downingin seuraaja aiheuttanut hetkeksikään sellaista tunnetta, että väärä mies olisi Tiptonin aisaparina. Habitus ja elekieli suorastaan mallinsi Downingia, muttei matkimalla, ainoastaan pieteetillä. Basisti Ian Hill nyki yleisöstä katsottuna lavan oikeassa reunassa samalla tavalla, kuin aina ennenkin, ja rumpali Scott Travis soitti vakuuttavasti taustalla.

 

Keikan settilista oli rakennettu konstruoimaan Priestin pitkää matkaa, sillä se piti sisällään yhtyeen historian varrelta koottuja suurimpia helmiä, ja vielä suhteellisen kronologisessa järjestyksessä soitettuna. Selvä ajatus setissä oli, että Priest soittaa nyt vielä kerran suomalaiselle yleisölleen sen, minkä hehaluavat kuulla. Metal Godsista Turbo Loveriin, The Sentinelistä Hell Bent For Leatheriin, You’ve Got Another Thing Comingistä Living After Midnightiin. Joukkoon mahtui myös äärimmäisen upeasti tulkittu Diamonds and Rust, joka sai allekirjoittaneen ihon kananlihalle. Erikoisemmasta livevarioinnista vastasi puolestaan Breaking the Law, jonka itse yleisö pääsi tulkitsemaan: Halford lauloi kyllä mukana, mutta mikrofoni oli koko kappaleen ajan suunnattuna yleisöön. Idea oli hyvä ja hauska, mutta pakko kait on todeta, ettei suomalaiset pystyneet ideaan vastaamaan - käytännössä Breaking the Law soi ”karaokeversiona”, josta puuttui laulu. Silti kokonaisuudessaan illan kattaus oli erinomainen.

Myös erilaisia show-elementtejä koettiin jäähallissa aivan riittävästi. Oli nahkaa, niittiä ja näyttävyyttä, oli diskopalloa, oli moottoripyörää, oli hopeista kimallekaapua - antaumuksella suunniteltujen elementtien yksinoikeutettuna valtiaana toimi Halford, joka mahtipontisuuden ja rohkeuden ikonina liittyi jokaiseen elementtiin. Halford, josta on vuosien varrella rakentunut todellinen ikoni monelle eri ryhmälle, todensi viimeistä kertaa sen, että hän on huojuessaan ja kumarassa laulaessaan yksi ja ainoa oikea keulakuva Judas Priestille; heavy metallille.

 

Upean metallielämyksen jälkeen olo oli jopa hieman haikea. Niin kai se sitten on, että Priestiä en enää minä, kuten et sinäkään, tule livenä näkemään. Valtavan kovalla volyymillä heitetyt jäähyväiset oli, yhtä kaikki, upea elämys. Sellainen, jonka jokainen paikalla ollut muistaa, sillä siihen iltaan päättyi osa heavy metallin historiaa.

Settilista: Rapid Fire, Metal Gods, Heading Out to the Highway, Judas Rising, Starbreaker, Victim of Changes, Never Satisfied, Diamonds and Rust, Prophecy, Night Crawler, Turbo Lover, Beyond The Realms of Death, The Sentinel, Blood Red Skies, The Green Manalishi, Breaking the Law, Painkiller, The Hellion and Electric Eye, Hell Bent For Leather, You’ve Got Another Thing Comin’, Living After Midnight.

Teksti ja kuvat: Lauri Kananoja