Saavun aurinkoiseen Hietaniemen rantaan iltapäivällä, jolloin festaritouhut ovat jo täydessä tohinassa. On vasta perjantai, mutta jo Rock The Beachin toinen päivä, sillä ensimmäisistä keikoista saatiin nauttia jo keskiviikkona. Yhden välipäivän voimin tuntuu hyvältä palata jo tuttuun Hietaniemeen, jossa ihmiset ovat onnellisia ja musiikki raikaa.
Skippaan suosiolla päälavalla tasaista stoner metalliaan jyystävän Mustaschin keikan, sillä olen saanut tiuhaan tahtiin Suomessa ravaavasta poppoosta puolivahingossa jo hieman tarpeekseni. Sen sijaan luotan kotimaiseen ja suuntaan kohti festarin toista laitaa Nokia Musiikki -lavalle, jossa Apulanta aloittelee settiään. Apulantaan onkin hyvä luottaa - yhtye, joka on syntynyt samana vuonna kuin minäkin on hiljalleen kasvattanut suosiotaan kuuluen nykyään jo jokaisen hyvin varustetun festarin vakioon esiintyjäkaartiin. Apulanta on nimi, joka on jokaiselle suomalaiselle tuttu, sekä varma festarivalinta, sillä hittiluritustenkin sanat lienevät siirtyvän jokaisen suomalaisen äidinmaidossa.
Kolmipäiväisen uutuusfestivaalin ensimmäiset bändijulkistukset: Green Day (USA), Thirty Seconds To Mars (USA), Rammstein (GER), Queens Of The Stone Age (USA), Stone Sour (USA), Kotiteollisuus
Jos minulta kysytään, 30 Seconds to Mars on maailman paras live-bändi. He osaavat konsertti toisensa jälkeen lunastaa odotukset, jotka ovat olleet suhteettoman korkealla edellisen konsertin näkemisen jälkeen. Jared Leton ääni ja karisma ovat jotain niin käsittämätöntä, että sitä on mahdotonta edes yrittää pukea sanoiksi.
Leto vain astuu lavalle, avaa suunsa ja fanit villiintyvät täysin. Mietin siinä ihmismassan keskellä hyppiessäni, että tämä on hauskin keikka, jossa olen koskaan ollut. 30 Seconds to Marssin fanit tunnetaan yhteisöllisyydestään. Keikalla oli sellainen olo, että porukka nostaa ylös, jos sattuu horjahtamaan. Siellä tanssittiin ja hypittiin hulluna, mutta myös pidettiin toisista huolta – ihan kuin Jared Leto kehottikin.
Koska Leto on niin karismaattinen ja taitava laulaja, käy bändin muita jäseniä hieman sääliksi. Shannon Leto on varmasti yksi maailman taitavimmista rumpaleista, mutta hänen taitonsa jäävät helposti Jaredin karisman varjoon. Samoin käy Tomo Miličevićille ja keikalla olleille muille soittajille, jotka kaikki ovat hyviä muusikkoja.
Yksi keikan parhaista biiseistä oli heti alussa kuultu Night of the Hunter. Jared esitti sen todella hyvin, ja yleisö oli niin villisti mukana, että kokonaisuudesta ei voinut kuin lumoutua. Jaredin ääni toimi muutenkin erittäin hyvin. Tulkinnan muuttumista nopeasti huudosta hiljaiseen lauluun ei voi kuin ihailla.
Keikalla kuultiin kaikki tärkeimmät biisit A Beautiful Lie ja This is War –albumeilta. Ensimmäiseltä levyltä bändi ei soittanut mikään, joka oli harmi varsinkin bändin uraa vuosia seuranneille faneille.
Tapansa mukaan Leto yllätti yleisönsä astumalla heidän keskelleen laulamaan. Hän aloitti From Yesterdaylla ja esitti siitä niin erilaisen sovituksen, että yleisö meinasi joka kertaa laulaa väärässä kohdassa. Se toi humoristisen lisän esitykseen, ja laulaja kehui yleisöön suurisanaisesti. Yleisö oli kehunsa ansainnut. Sen verran kovaan ääneen he huusivat ja lauloivat.
Puolitoista tuntia bändi viihtyi lavalla, ja keikka huipentui encoreen, jossa laulaja kävi hakemassa yleisöstä ison kasan ihmisiä lavalle. Yleisö ja bändi lauloivat yhdessa Kings and Queens –kappaleen. Kappale on osoitus siitä, miten bändi ja fanit ovat siinä hetkessä yhdessä toisiaan täydentäen.
Keikan jälkeen kuulin monen ihmisen toteavan: ”30 Seconds to Mars oli ihana!” Niinhän se oli. Todellakin.
30 Seconds to Mars ilahdutti Suomea nimmareilla ja konsertilla
12.3.2010 oli odotettu päivä 30 Seconds to Marsin faneille. Iltapäivällä bändi kirjoitti sadoille faneilleen nimmareita Stockmannilla, ja ilta huipentui Helsingin jäähallilla pidettyyn konserttiin.
Puolitoista tuntia ennen nimmarinjakotilaisuutta Stockmannille oli kertynyt jo reilusti yli 200 fania odottamaan idoleitaan. Fanijoukko koostui pääasiassa tytöistä. Jared ja Shannon Leton saapuessa paikalle jännitys tiivistyi, ja kaikki halusivat napata idoleistaan valokuvan.
Leton veljekset jakoivat nimmarit nopealla tahdilla, mutta pysähtyivät kuitenkin katsomaan jokaista faniaan silmiin. He olivat opetelleet suomalaisen moi- tervehdyksen, joka hämmensi ja ilahdutti ihmisiä. Nimmarinhaun jälkeen fanien tunnelma lähenteli hysteriaa.
Stockmannilta sekä fanit että bändi siirtyivät Jäähallille. Konsertin lämmittelijöinä toimivat californialainen Street Drum Corps ja tanskalainen Carpark North. Street Drum Corps esitti energisen shown ja viihdytti yleisöä mm. kertomalla puoli tuhmia vitsejä. Musiikilliset ansiot jäivät valitettavasti humoristisen shown varjoon.Naapurimaan Carpark North sen sijaan veti taitavan ja tunnelmallisen esityksen. Esiintymistilanne ei vain ollut heille paras mahdollinen, koska yleisö odotti jännittyneenä pääesiintyjää, ja olisi ehkä kaivannut vauhdikkaampaa musiikkia. Carpark North olisikin omimmillaan hämyisessä klubissa tai pohjoismaisessa kesäyössä. Toivottavasti heidät siis nähdään myös ensi kesän festivaaleilla.
30 Seconds to Mars vei faninsa 90 minuuttiseen sotaan
30 Seconds to Mars aloitti konsertin This is War –albumin avauskappaleella Escape. Sanoituksissa todettiin sodan alkaneen. Sota- ja taisteluteema kulkivat läpi konsertin, ja This is war –biisin kohdalla yleisö oli kuin toisiinsa liimautunut taisteluryhmä. Taistelussa ei vain ollut kyse verenvuodatuksesta, vaan enemmänkin hyvästä yhteisöllisyydestä ja paremmasta maailmasta.
Jared Leton ääni tuntui sortuvan ensimmäisen kahden biisin aikana meneillään olevan flunssan takia. Samoin yleisö haki tunnelmaa konsertin alussa, mutta viimeistään The Beautiful Lie –albumin single-lohkaisu Attack sai ihmiset villiintymään.
Villiintymisen alettua se vain kiihtyi, eikä loppua näkynyt. Leton lavakarisma kantoi sekä vauhdikkaissa vedoissa että rauhassa lauletuissa akustisissa kappaleissa. Yksi konsertin huippuhetkiä oli, kun Leto siirtyi istumapaikoilla olevien sekaan laulamaan akustisen kitaran kanssa kolme biisiä. Yleisö oli niin syventynyt kuunteluun, että ilmassa olisi voinut aistia laulajan jokaisen hengenvedon.
Konsertti olikin jakautunut kahteen ääripäähän: sekopäiseen riehumiseen ja äärirauhalliseen tunnelmointiin. Leto halusi yleisön olevan tiivis ryhmä, joka viettäisi elämänsä parhaan illan. Tunnelma kentällä olikin nopeiden biisien aikaan erittäin tiivis, mutta kaikista pidettiin huolta, eikä vahinkoja sattunut.
Viimeisen biisin aikaan tuntui kuin konsertti olisi vasta alkanut. Bändi oli suunnitellut alun perin soittavansa vielä pari kappaletta lisää, mutta aika loppui kesken. Ilta huipentui Kings and Queens –sinkkukappaleeseen, jossa osa yleisöstä pääsi lavalle laulamaan. Paikalta poistuttiin onnellisina. Seuraavan kerran 30 Seconds to Mars esiintyy kesäkuussa Provinssirockissa.
