The Baseballs -yhtyeeltä uusi video "Chasing Cars"

The Baseballs uusi video on Snow Patrolsin Chasing Cars kappaleesta tehty cover.

The Baseballs: "Chasing Cars" (Official Musicvideo)

THE BASEBALLS | MySpace Music Videos

Ruisrock 2010 raportti

Festarit ovat ihmiselle usein tapahtuma, jossa on etukäteen suunnitellut katsovansa mahdollisimman monta bändiä päivän aikana. Todellisuus iskee vasten kasvoja helteen, nälän, janon ja jalkojen kipeyden muodossa. Festareilla liikutaan lopulta ihan täysin fiiliksen mukaan. Sen fiiliksen tuomat ajatukset ja kuvat aion nyt jakaa tässä päivityksessä.

Perjantain aloitti Herra Ylppö ja Ihmiset. Aloittajan rooli festareilla ei ole imarteleva. Ihan mukavasti paikalle oli kuitenkin jo siinä vaiheessa saapunut yleisöä, ja Herra Ylppö veti onnistuneen keikan. Keikka oli kuitenkin sen verran samanlainen kuin Provinssissa, että itselleni se ei tuonut mitään uutta. Herra Ylppö ja ihmiset ovat joka tapauksessa erittäin hyvä festaribändi.

Tarot oli myös erittäin hyvä. Marco Hietalan ääni on upea. Oman lisänsä keikkaan toi se, että muutamassa biisistä mukana oli Hietalan Kuorosodassakin ollut kuoro. Se toi kappaleisiin toisenlaista tunnelmaa. Keikka sai kiinnostumaan Tarotin musiikista.

Negative oli minulle se perjantain ykkösbändi. Se toimi livenä hyvin, ja uuden tuotannon lisäksi kuultiin kaikki tärkeät hittibiisit. Fanit olivat tyytyväisiä, ja keikan lopussa bändi heitti yleisöön ruusuja, joka sopi täydellisesti heidän emotional rock’n’roll -imagoonsa. Jonne Aaron on ihana!

Negativen jälkeen katselin ohimennen Rise Againstia ja NOFX:ää. Molemmat olivat energisia punk-bändejä, jotka saivat yleisön liikkeelle. Rise Againstin keikalla oli moshpit, joka sai rantalavan edustan hiekan lentämään.

Perjantain päätti Ozzy Osbourne, joka oli allekirjoittaneella erittäin positiivinen yllätys. Samaa mieltä eivät kuitenkaan olleet kaikki festarikävijät, vaan osan mielestä Ozzy oli antanut vanhuuden viedä ja nähnyt parhaat päivänsä. Biisien sanat saattoivat unohtua, mutta yleisesti meininki oli hyvä. Pimeyden Prinssi sopi pimeään kesäiltaan.

Lauantaina pääsin festarialueelle oikeastaan vasta The Baseballssin aikaan. The Baseballs on Suomessa todella suosittu, ja sen huomasi kyllä siitä yleisömäärästä, joka oli rantalavalle bändiä kerääntynyt katsomaan. Meininki lavalla oli energistä, mutta itse odotan näkeväni, mihin suuntaan bändi kehittyy, kun he alkavat esittää omia biisejään. Tällä hetkellä se on vielä liian muovinen minun makuuni. Siitä puuttuu se jokin. Ilmeisesti mielipiteeni on kuitenkin vähemmistössä, kun katsoi tanssivaa yleisömerta.

Toinen yleisön suosikki oli PMMP, jonka suosio pysyy vankkumattomana vuodesta toiseen. PMMP:n naisten lavaesiintyminen on erikoista, omanlaistansa ja välillä jopa nolostuttavankin seksikästä. Se iski yleisöön, mutta itse lähdin ennen keikan loppumista kohti niittylavaa ja Don Huonoja.

Don Huonojen keikkaa odotin koko Ruisrockissa eniten. Se on ollut minulle aina yksi tärkeimmistä bändeistä. Hivuttauduinkin eturivin tuntumaan, ja huomasin, että seitsemän vuoden tauon jälkeen mikään ei ole muuttunut. Osasin yhä laulaa jokaisen biisin ulkoa, ja Kalle Ahola oli yhä aivan upea. Koko bändi heittäytyi keikkaan paluukeikan vaatimalla tavalla, ja siinä riitti energiaa, show:ta ja karismaa yhdelle illalle.

Keikan aloitti Sydänpuu, joka on tunnelmaltaan yksi vahvoimmista ja vaikuttavimmista koskaan tehdyistä biiseistä. Keikka oli poikkileikkaus Don Huonojen koko tuotannosta. Tärkeimmät hittibiisit kuultiin, ja ennen encorea lauloimme Hyvää yötä ja huomenta yhdestä suusta. Encoren aikana Paula Vesala tuli lavalle laulamaan Kissaihmiset duettona Kalle Aholan kanssa.

Keikka oli niin onnistunut, että harkitsin tosissani pitäisikö lähteä sen jälkeen kotiin. Tuntui kuin mikään ei voisi sellaisen hurmosen jälkeen enää edes etäisesti koskettaa. Osa ihmisistä näyttikin lähtevän kotiin jo ennen illan pääesiintyjää The Soundsia.

Itse en lähtenyt kotiin, vaan menin festarialueen toiselle puolelle katsomaan Stam1naa, jonka maskuliininen ja testosteripitoinen esitys oli itselleni mieleen. Stam1na on aina livenä hyvä. Bändin jätkät vetävät energisen show:n, joka ei jätä ketään kylmäksi. On pakko heiluttaa tukkaa, vaikka tietää, että seuraavana päivänä on niska kipeä. Biisien melodiavaihtelut vievät mukanaan ja lavalla oleva iloinen asenne on hienoa katseltavaa. Miehet tulivat encoressa lavalle ilman paitoja ja saivat näin ollen eturivin naiset kaivamaan vauhdikkaasti kamerat laukuistaan. Olihan se hienoa katseltavaa se –maskuliinisuus.

Sunnuntaina aloitin festarit Lauri Tähkän ja Elonkerjuun keikalla. Keikka oli niin hyvä, että muistin jälleen kerran, miksi olen kyseistä bändiä yli kymmenen vuotta fanittanut. Siinä oli sitä jotain, joka iski silloin aikoinaan Teuvan Kaarihovissakin. Siinä oli puhdasta pohjalaista uhoa ja vetovoimaa! Yleisö oli tyytyväinen ja tanssivainen. Kesä oli aurinkoinen ja hiki virtasi.

Flogging Mollyn näin osittain. En pitänyt siitä juurikaan, koska en pidä punkista enkä irlantilaisesta kansanmusiikista. Toki bändi olisi ollut parempi, jos se olisi ollut oikeasti irlantilainen, mutta kun se ei ollut. Vauhtia sillä kuitenkin riitti. Joku totesi kaljateltassa: ”ihan hyvää, mutta silti ihan kuraa” Se oli hyvä tiivistys.

The Ark oli minulle se ruotsalainen bändi, jonka halusin nähdä. Se ei petä koskaan. The Ark on livenä yksi parhaista bändeistä, ja Ola Salon karisma kantaa. En usko, että kukaan muu voisi näyttää uskottavalta niin kauheissa esiintymisasuissa. The Ark on juuri sellaista iloista glam-rockia, jota onnistunut festivaali kaipaa. Se jätti hymyn kasvoille.

Oma festarinikokemukseni päättyi The Arkiin. Toiset sanoivat, että Slash oli niin hyvä, ettei pystynyt käsiä tapputtamiselta laskemaan alas.

Kokonaiskuvana Ruisrockista on sanottava, että tunnelma ja ilma olivat niin kuumia, että hien ja kaljahanojen virratessa koko festarialue pölisi.

Teksti ja kuvat: Terhi Mahlamäki

Kuvia! Riihimäki Rock 2.7.2010

Muutama kuva tämän päivän Riihimäki Rockista, lisää kuvia tulossa myöhemmin. Oltiin tänään (tai no eilistähän se jo on) paikalla Irinan, Jenni Vartiaisen ja The Baseballsien keikkojen aikana. Sää oli ihanteellinen, yleisö oli mukavaa (ei ollut känniääliöitä paikalla) ja saatiin nauttia hienoista artisteista. Varsinkin meidän omat naisartistit vetivät pisteet kotiin. The Baseball hullaannutti porukan ja oli selkeä pääesiintyjä, mutta omalta kohdaltani suosikiksi nousi ehdottomasti Jenni, joka on sangen hurmaava tapaus, enkä tarkoita nyt ollenkaan ulkonäköä. Hienoja laulajia tänään olivat kaikki nämä kolme, valitettavasti aikaisempia esiintyjiä emme ehtineet näkemään.

Festareilta on tulossa myös videoraporttia myöhemmin, jossa mm. juttua löytämästämme Riihimäkirockin merenneidosta, tutustutaan vip-alueeseen ja haastattelussa catering-firma Elokuvamuonitus Nakki Oy:n Meri-Tuuli Lindström, joka kertoo tarkemmin millaista ruokaa on vip-vieraille tarjolla, mutta näihin videoihin palaamme myöhemmin...

Nyt muutama valokuva tältä illalta ja huomenna takaisin Riihimäkirockiin ja tarkoitus on kuvata ainakin Happoradio, Anna Puu ja Chisu. Toivottavasti saadaan joltain artistilta vielä haastattelukin, peukut pystyyn!!

Teksti ja kuvat: Tiia Santavirta

Ensimmäisen kilpailun voittaja on "Noora"

Chaos Tube onnittelee Nooraa. Nooralle on lähetetty viesti ja hän saa valita mieluisensa palkinnon ehdolla olleista eli joko Yohanna tai The Baseballs nimmarikortin, Danko Jones cd-levyn nimmareilla tai t-paidan.

Chaos Tube onnittelee Nooraa!

HUOM! Kilpailu vielä jatkuu eli kannattaa seurata Chaos Tubea, uusi voittaja arvotaan jälleen pian!! Ja muokkaan kilpailusivulle mitä on tarjolla palkinnoiksi kunhan Noora on ilmoittanut toiveensa, muutamia palkintoja on useampi.

Noora valitsi The Baseballs nimikirjoitukset, joten palkinnot pysyvät vielä samana, kun kortteja on useampi kappalle!! Joten osallistukaa!

Kilpailu

Voit voittaa jonkun yllä olevista palkinnoista, sinun tarvitsee vain seurata tätä blogia tai lähettää blogista palautetta sähköpostilla chaostube[a]welho.com.

Voittaja saa valita seuraavista vaihtoehdoista mieluisimman;

- Yohanna nimikirjoituskortti
- The Baseballs nimikirjoituskortti
- Danko Jones t-paita (koko M tai L)
- Danko Jones Below the Belt cd Danko Jonesin ja JC:n nimmareilla varustettuna

HUOM! Kilpailu on käynnissä sekä täällä, että Chaos Tuben "oikeassa kodissa" Stara -lehdessä, josta blogi löytyy täältä.

The Baseballs @ Tavastia, Helsinki 23.3.2010

Moderni aikamatka 50-luvun tunnelmiin

Usean fanin pitkä odotus palkittiin vihdoinkin, kun viime loppukesästä saakka Suomessa lähes hysteriaa aiheuttanut The Baseballs saapui viikon mittaiselle kiertueelle Suomeen. Alunperin yhtyeen piti soittaa kolme keikkaa, mutta niiden liput vietiin käsistä siihen malliin, että Tavastialla järjestettiin kaksi lisäkonserttia.

Uusien hittien muokkaaminen fiftarityyliin tuntuu uppoavan kansaan kuin häkä, Strike-levyä on myyty jo lähes 90 000 kappaletta, joten odotukset livekeikan suhteen olivat korkealla. Eivätkä Sam, Digger ja Basti taustabändeineen tuottaneet pettymystä.

Vauhdikas kahden tunnin mittainen keikka polkaistiin komeasti käyntiin Release Me -biisin versioinnilla. Kaikenikäisistä kuulijoista koostunut katsomo lauloi, kirkui, nauroi ja eli mukana menossa ensitahdeista aina valojen syttymiseen saakka. Tunnelma oli katossa, ja The Baseballs sai katsojat heti puolelleen.

Strike-levyn kappaleiden lisäksi konsertissa kuultiin uusia covereita, joista ehkä yllättävin oli Kings of Leonin Sex On Fire, joka ei laulusuoritukseltaan aivan yltänyt muiden biisien tasolle. Mainioita uutuuscovereita sensijaan olivat Human ja Basket Case, jonka alussa lavalle otettiin kaksi onnekasta neitoa oppimaan lantionheilutusta aitoon fiftarityyliin.

Covereiden lisäksi The Baseballs soitti muutaman oman kappaleen, joista varsinkin I Wear A Tie For You sopi bändille todella hyvin ja sen kertosäe jäi heti soimaan päähän. Seuraavalle levylle onkin tarkoitus tulla lainabiisien lisäksi omaa tuotantoa, joten on mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan bändin ura lähtee tämän jälkeen.

Keikan keskivaiheilla kuultiin acapellana ja akustisena muutama biisi. Koko yhtye soittajineen istui jakkaroilla ja lauloi todella kauniisti soivin stemmoin Bleeding Loven. Rauhallisempi osuus antoi hyvää vastapainoa menevälle jammailulle, mitä keikka suurimmalta osalta oli. Ilman sitä pitkä keikka olisi voinut kuulostaa ykstoikkoiselta saman biitin toistolta.

The Baseballsin tähdet jakoivat auliisti huomiota myös soittajille. Samin, Diggerin ja Bastin ollessa vaihtamassa vaatteita bändin jamittelu kuulosti todella hyvältä ja sai monen jalan vipattamaan musiikin tahtiin. Loppuvaiheilla jopa osat vaihtuivat niin, että soittajista tuli laulajia ja laulajat tarttuivat soitinten varteen hetkeksi. Yleisöön välittyi rento tunnelma ja tuntui, että esiintyjillä oli todellakin hauskaa yhdessä lavalla.

Välispiikit oli huumorilla ja flirtillä maustettuja kuten asiaan kuuluikin. Eturivin ojentuneet kädet saivat auliisti kosketuksia laulajilta, joiden tekemisestä näkyi faneista välittäminen. Yleisön laulattamista puolestaan oli vähän liikaakin, kun sitä oli melkein jokaisen kappaleen lopussa.

Yksi keikan kohokohdista oli uunituore versiointi Nylon Beatin hitistä Last In Line. Lähes koko Tavastia lauloi antaumuksella mukana kertosäkeen rallatusta. Bändin poikiakin nauratti kuinka heille aiemmin tuntematon kappale oli yleisöllä niin hyvin hallussa. Toinen yleisön suursuosikki oli The Baseballsin läpimurtosingle Umbrella.

Kaikenkaikkiaan katsojat saivat sitä mitä olivat tulleet katsomaan. Iloinen pilke silmäkulmassa ja ammattitaitoinen ote sai monet haluamaan lisää. Bändi palaakin Suomeen kesällä useille festareille.

Lisää kuvia galleriassa.

Teksti: Renja Pöysä
Kuvat: Tiia Santavirta (kuvat 22.3. keikalta)

The Baseballs haastattelu 22.3.2010

The Baseballs esittelee fanituotteitansa

The Baseballs -yhtyeen Sam ja Basti esittelevät Helsingin Tavastialla Suomen kiertueen aloituspäivänä omia fanituotteitaan. Samalla opitaan elintärkeä sana saksaksi..

The Baseballsin kuviot Golden Capin kanssa

Tapasimme The Baseballsien lehdistötilaisuudessa myös Sinebrychoffin markkinointipäällikön Kirsi Räikkösen, joka kertoi mm. mistä lähti ajatus yhteistyöstä The Baseballs -yhtyeen kanssa.