Paljon lisää kuvia niin Sonata Arctican Kivenlahti Rockin keikasta kuin muiden bändien keikkakuvia löytyy galleriasta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valokuvia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valokuvia. Näytä kaikki tekstit
22.8.2010
Kuvia! Sonata Arctica @ Kivenlahti Rock, Espoo 13.6.2010
Vihdoinkin valokuvia Sonata Arctican Kivenlahti Rockista 2010.
14.6.2010
Keikkaraportti! Nina Hagen ja Grace Jones @ KaisaFest, Helsinki 12.6.2010
Tuulee kovaa ja sataa, kerrankin kiitän järjestäjiä esiintymisteltan vuokraamisesta. Lähestyessäni konserttipaikkaa huomaan vasta viime metreillä olevani rocktapahtumassa, ihmisiä ei näy missään, kaikki ovat teltassa tietenkin. Nina Hagen on jo keikkansa alkumetreillä ja yleisön on vallannut epäuskoisuus. Viisikymppinen punkjumalatar puhuu Jeesuksesta ja soittaa gospel ja retrohenkistä materiaalia varsin keskinkertaisen bändinsä säestyksellä. Hagenin kääntyminen kristinuskoon ei kuitenkaan ole mikään aivan uusi asia, varsinkaan sille joka on lukenut hänen keväällä ilmestyneen kirjansa ”Bekentnisse” (Tunnustuksia).
Yleisöä valuu välillä ulos tai ainakin oluthanojen tuntumaan. Vaikka Hagenin ääni vieläkin on paikoin järisyttävää kuultavaa ei keikka kanna. Seison aivan lähellä lavaa ja odotan ainakin My Wayta joka vihdoin keikan loppupuolella kuullaankin. Yleisö pakkautuu tiiviimmäksi mutta versio on laimea ja yleisön aplodit jäävät vaisuiksi sen jälkeen vielä muutama uskonnollishenkinen sipaisu ja konsertti on paketissa. Hagen suukottelee yleisölle ja kipittää lavalta. Toiseksi viimeisen laulun sanoin ”mennyttä ei kannata haikailla se on mennyttä katso vain eteenpäin (vapaa suomennos). Saahan kuitenkin olla ikävä sitä vanhaa Ninaa, saahan.
Teltassa on kylmä ja vesilätäkkö keskellä kenttää laajenee hiljalleen. Kuulen monien valittelevan Hagenin esiintymistä, toiset hokevat Grace Jonesin mahtavuuttaa reippaalla (kyllä Grace pelastaa illan) asenteella. Ja yhtäkkiä lämpö teltan sisällä nousee, sisään on pakkaantumassa enemmän väkeä ja tunnelma tiivistyy. Varttia vaille yhdeksän yleisö saa odottamaansa, kunnon shown, loistobändin loisto soundein ja Dame Grace Jonesin. Jo muutaman kappaleen jälkeen yleisö on täysin myyty ja Jones iskee häpeilemättömästi flirttivaihteen silmään.
Oscarilla palkitun puvustajan Eiko Ishiokan (Dracula) esiintymispäähineet ja myös asut korostavat kaikkea mitä Jones haluaa olla ja epäilemättä myös on eli yksi tämän hetken absoluuttisista popdiivoista. Vaateita on tietysti Helsingissä vähemmän kuin kevään Lontoon Albert Hallin keikalla mutta tässä konsertissa vähemmän on enemmän. Uudempi ja vanhempi materiaali sekoittuvat upeaksi kokonaisuudeksi. ”Pull up to the Bumper” ja ”Slave to the Rhytm” , ”Williams Blood”… Sitten Jones ottaa vielä fyysistä kontaktia hakee sanoja ”rakastan sinua” ja kättelee eturivin. Yleisö katselee levottomasti kelloa ei kait se vielä lopeta eikä Jones lopeta vaan jatkaa reilusti yli valomerkin ja yleisö huutaa.Tervetuloa takaisin Grace Jones, me haluamme Sinut!
Kävellessäni junallepäin sade on lakannut ja tunnelma on juuri niin epätodellinen kuin sen parhaiden keikkakokemusten jälkeen kuuluukin olla.
Lisää kuvia löytyy galleriasta.
Teksti: Jan Fast
Kuvat: Tiia Santavirta
Keikkaraportti! Billy Idol ja Stalingrad Cowgirls @ jäähalli, Helsinki 9.6.2010
Tyttöbändi Stalingrad Cowgirls heitti energisen, joskin äänekkään setin. Tytöistä huomasi, että keikkamaileja on alla hurjasti ja keikka hoidettiin rutiinomaisesti. Kourallinen bändin omia fanejakin oli saapunut paikalle kannustamaan, mutta muuten vastaanotto oli kohteliaan laimea.
Tasan kello yhdeksän kauittimista kaikui Billy Idolin huuto “Future of rock-n-roll is coming, all hell is coming with me”. Ja Ready, steady Go aloitti keikan. Jo alkumetreistä oli selvää, että ikä oli viimein saanut kiinni ikinuoren punk-rokkarin ja vauhti ei enää yltänyt edellisen Helsingin vierailun tasolle.
Toisena kappaleena kuultu White Wedding sai yleisön innostumaan, mutta sitä seurannut uusi kappale ”Love is Strange” vaimensi tahdin. Sama meno jatkui koko varsinaisen keikan. Vain Rebel Yell levyn kappaleet saivat innostuneen vastaanoton ja sivukatsomotkin tanssimaan. Jopa kiihkeästi rokkaava Scream mainiolta Devil’s Playground paluulevyltä näytti olevan tuntematon suurelle osaa yleisöstä.
Setissä kuultiin yllättävän monta Generation X kappaletta, joista tunnetuin oli ”Dancing with myself”. Billy ei enää itsekään muistanut kaikkien Generation X kappaleiden sanoja vaan turvautui lukemaan niitä nuottitelineeseen liitetyiltä papereilta.
Varsinaisen setin päättänyt Rebel Yell villitsi yleisön täysin ja itse herra Idolkin näytti lämmenneen riittävästi sillä vasta tässä vaiheessa paita lähti pois ja naisyleisö sai silmänruokaa Idolin yhä hyvin trimmatun oloisesta yläkropasta.
Encore oli yhtä kaksijakoinen ja hämmentävä kuin itse settikin. Alun hittiputki ja hauskasti uudelleennimetyt ”Hot in Helsinki”, ”Helsinki woman” ja ”Mony, Mony” villitsivät yleisön, mutta keikan päättäneet coverit ”Baba O’Riley” ja Purplen ”Highway Star” taas laskivat intoa vaikka bändillä itsellään näytti olevan hauskaa jammaillessa.
Vaikka iän tuoma rauhallisuus ja kasvonuurteet hämmensivät oli illassa silti paljon hyvääkin. Kohokohtia keikassa olivat toisena kuullun ”White Weddingin” aikaansaama lupaava innostus yleisössä, mielenkiintoisen erilainen uusi kappale ”Kings and Queens of the Underground” , Idolin kitaransoitto ”Mony, Monyn” aikana ja encoren riehakas alku.
Lisää valokuvia keikalta löytyy galleriasta.
Teksi: Katri Lundqvist
Kuvat: Tiia Santavirta
12.6.2010
Keikkaraportti! Joan Jett and the Blackhearts rokkasi suoraan sydämeen!
een Dayn konserttipäivä oli varsin monelle todella odotettu päivä niin myös minulle tosin hieman eri syistä. Tasan 10 vuotta aikasemmin Oulun stadionilla Joan Jett and the Blackhearts esiintyivät Lynyrd Skynyrdin kanssa, tällä kertaa saatiin Joan Jett jo Helsinkiin, mutta jälleen lämppärin ominaisuudessa ja isolle stagelle.
Joan Jett kuuluu niin nuoruuden, melkein jopa lapsuuden sankareihini, joita on aina tahtonut nähdä, mutta joita ei sitten millään Suomeen saakka tunnu keikalle eikä edes pr-visiitille saavan. Joan Jett pitäisi ehdottomasti nähdä klubikeikalla, hikisessä, intiimissä klubissa kuten Tavastialla. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun 80-luvulla revin Juhani Merimaata hihasta Tavastian edessä ja anelin, että ottaisi Jettin Tavastialle esiintymään.. no ei ottanut, ei tuntunut kauheasti kiinnostavan kuten ei kai sitten ketään muutakaan suomalaista keikkajärjestäjää. Onneksi on Green Day, joka toi oman esikuvansa mukanaan ja näin ollen myös monella suomalaisella oli mahdollisuus nähdä Joan Jett and the Blackhearts ehkä ensimmäistä ja viimeistä kertaa ainakin Suomessa… ellei joku nyt vihdoin herää..
Konserttialueelle tulessa ja passia hakiessa sai sellaista infoa, että 3 biisiä saa kuvata ja sen jälkeen tulisi alueelta poistua ja taas palata kuvaamaan Green Dayta 2 biisiä ja ulos. No, tuo sitten aika pian korjaantui, että 3 biisiä saa kuvata ja keikan saa jäädä katsomaan kunhan pitää kameran piilossa. Joten helpotti oloa sangen paljon, että pääsee keikan näkemään. Mutta tilanne eli vielä ja juuri ennen The Hivesin alkua meille roudattiin kuvaussopparit ja samassa selvisi, että Joan Jettin koko keikan saa kuvata.. Kyllä, “there is a God” pääsi suusta, ei voinut enempää toivoa, näkee keikan hyvältä paikata ja ehtii valokuvaamaan rauhassa.
Alkuilta, paljon valoa, lava lienee n. 4 metriä korkea, josta etäisyys yleisöön todella pitkä jne. eli ei nyt aivan intiimi keikkatilanne. Joan Jett viettää lavalla sangen paljon mikrofonitelineen takana laulaessaan ja soittaessaan kitaraa eikä siitä kauheasti lähde seikkailemaan. UTTA kun on fanittanut kyseistä artistia sen noin 25 vuotta niin mikään ei tietystikään estä keikasta nauttimista, ei vaikka niska tuntui olevan tulessa, kun sinne 4 metrin korkeuteen tähyili kameralla koko keikan.
Yllätyin siitä, että yleisö oli sangen hyvin mukana keikan aikana eikä vain isoimman hitin I Love Rock n Rollin aikana vaan esimerkiksi vanhat The Runaways bändin kappaleet saivat porukan mukaansa. Eihän tuota yleisön reaktiota voi millään tavalla verrata Green Dayn aiheuttamaan hysteriaan, mutta selvästi yleisössä oli myös Jettin musan diggareita.
Setti koostui pitkälle samoista biiseistä kuin 10 vuotta aikaisemmin vaikkakin sen jälkeen julkaistulta Sinner levyltäkin olisi voinut soittaa useammankin kappaleen. Lienee näin lyhyeeseen settiin pyritään kuitenkin sisältämään ne tunnetuimmat kuten I Hate Myself For Loving You, Crimson & Clover, Do You Wanna Touch Me, Bad Reputation jne. Itse olen tykkänyt tuosta ”Hits” levystä, joka sisältää covereita, lienee siltä levyltä ei kauheasti biisejä kuulla edes Jettin omilla keikoilla, mutta esimerkiksi Nazarethin Love Hurts olisi ihana kuulla joskus livenä Jettin laulamana.
Fanille tämä oli unelmien täyttymys, sitä ei haitannut edes se, että Joan oli pahasti flunssan kourissa ja välillä muutama f*k sieltä lavalta kuuluikin. Hauska lisä oli, että varsinaisen bändin lisäksi, jos näin nyt voi edes sanoa lavalle aina välillä ilmestyi kosketinsoittimiin Kenny Laguna, mies joka on ollut Joan Jettin soolouran alusta lähtien mukana kaikin tavoin niin levy-yhtiö pomona yhdessä Jettin kanssa, tuottajana, biisintekijänä jne.
Mahtavaa oli ja toivottavasti ei mene 10 vuotta, että bändin näkee uudestaan, siinä vaiheessa Joan Jett olisi jo 61-vuotias tosin vielä nyt 51-vuotiaana saa moni nuorempi ottaa mallia. Kiitos Green Day, että toitte Joan Jettin Suomeen! Ja kiitos kolleegalle, joka antoi Joan Jettin heittämän plektran mulle.. 
Ja teille, jotka olette Facebookissa niin saa liittyä ryhmään “Bring Joan Jett and the Blackhearts to Finland“, ainahan sitä saa yrittää.
Ja teille, jotka olette Facebookissa niin saa liittyä ryhmään “Bring Joan Jett and the Blackhearts to Finland“, ainahan sitä saa yrittää.
Paljon lisää kuvia keikasta nähtävissä galleriassa.
Teksti & kuvat: Tiia Santavirta
11.6.2010
Keikkaraportti! Green Day, Joan Jett and the Blackhearts & The Hives @ Helsinki, Kyläsaari, 8.6.2010
Keikkaseurueestani yli puolelle Green Day oli teinivuosina yksi tärkeimmistä bändeistä. ”Ne tietyt biisit, jotka liittyy niihin tiettyihin teinivuosiin, haluan kuulla tänään. Olen valikoiva fani, mutta Green Day oli tärkeä bändi aikoinaan”, toteaa Hanne, 31v.
Hannalle, 25v, Green Day on ollut tärkeä bändi myös teinivuosien jälkeen, ja hän on kuunnellut myös viimeisimpiä levyjä paljon. ”Aina, kun on kysytty, mikä bändi on sellanen, jonka haluaisin nähdä ja josta olisin valmis maksamaan paljon, olen aina vastannut Green Dayn.”
15 vuotta Green Day –fanit ovatkin saaneet Suomen vierailua odottaa. 26 000 ihmistä kerääntyi Kyläsaareen katsomaan bändiä. Siihen ihmismäärään mahtui monenlaisia kuulijoita ja faneja. Ikäjakaumasta päätellen siellä oli sekä vanhojen että uusien levyjen myötä bändiin tutustuneita. Green Dayn tuli lunastaa kaikkien näiden vuosien ja erilaisten ihmisten odotukset.
Bändin lämmittelijöinä toimivat ruotsalainen The Hives ja yhdysvaltalainen Joan Jett and The Blackhearts. The Hivesin energinen rokki ja seiloriasut tekivät yleisöön vaikutuksen. Yleisö pomppi keikan ajan hyvin mukana, ja laulaja Pelle Almqvistin puoliksi suomalaiset, humoristiset spiikkaukset toivat keikkaan hauskan lisän. Allekirjoittaneen mielestä ne olivat jopa keikan parasta antia, sillä musiikki puudutti tasapaksuudellaan.
Joan Jett and The Blackhearts esitti hienon keikan, mutta yleisö ei tuntunut syttyvän kuin I love rock ’n’ roll –biisistä. Paikka ja yleisö eivät olleet paras mahdollinen esiintymispaikka bändille, sillä toisen lämmittelijän olisi pitänyt olla vähän energisempi. Joan Jettillä on joka tapauksessa niin kaunis ääni, että häntä kuulisi mielellään jossain pienemmässä tapahtumassa omalla keikallaan.
Green Dayn aloitettua huomasi heti, minkä vuoksi yleisö oli paikalle saapunut. Samoin oli selvää, miksi Green Day oli paikalla – faniensa vuoksi. Yleisöön otettiin välittömästi hyvä kontakti, ja jo ensimmäisten biisien aikana Billie Joe otti yleisöstä lavalle pojan, joka näytti hänen nuoremmalta kopioltaan punaisissa housuissaan ja takkutukassaan. Muutaman yhteisen lauluminuutin jälkeen poika hyppäsi rohkeasti yleisön käsien varaan.
Konsertin aikana lavalla kävi ainakin viisi fania. Suloisin heistä oli hyvin nuori pikkutyttö, jonka käden Billie Joe laittoi siunaamaan häntä East Jesus Nowhere -biisin aikana. Lavalla kävi myös onnekas nuori tyttö, joka sai lopulta laulajalta suukon. Tyttö meni siitä ihan sekaisin – eikä ihme. Laulajan viehätysvoima iski myös eturiviä kauemmas, ja suukko sai aikaan yleistä kiljuntaa ja huokailua.
Yleisön huudattaminen ja laulattaminen jatkui konsertin alusta loppuun asti. Sitä oli ehkä jopa liikaa, sillä yleisö alkoi väsyä huutamiseen keikan loppuvaiheilla. Bändiähän he olivat sinne tulleet katsomaan.
Bändiä he kyllä saivat katsoa. Green Day viihtyi lavalla jopa 2,5 tuntia. Siinä ajassa lavalla ehdittiin mm. rokata, soittaa huuliharppua, esittää homokabareeta ja laulaa balladia makuuasennossa. Vaikka Billie Joe oli ehdottomasti bändin keulahahmo, pääsivät muutkin bändin jäsenet esittämään taitojaan varsinkin keikan loppupuolella. Yleisö oli tyytyväinen siihen, että bändi esitti kaikki tärkeimmät biisinsä koko tuotannostaan, eikä todellakaan keskittynyt vain uusimman levyn materiaaliin.
Billie Joe osasi myös spiikeillään sulattaa yleisön sydämen. Hän kertoi ihmisten saavan hänet tuntemaan Helsingin toiseksi kodikseen. Yhdysvaltalaiseen tapaan kaikki kohteliaisuudet lausuttiin sujuvasti, ja suomalaiset hymyilivät.
Ilotulitteita ammuttiin taivaalle jatkuvasti korostamaan biisien kohokohtia, mutta niiden aiheuttama vaikutus oli varsin laimea Suomen kesäyössä. Ne olisikin voinut jättää käyttämättä, sillä bändin energia kyllä riitti ilman tehosteitakin. Keikan loppuvaiheilla nähtiin myös perinteinen paperisilppusade, joka kieltämättä nostattaa ainakin omaa mielialaani.
Varsinaisen soittoajan lisäksi myös encore venyi totuttua pidemmäksi. Se huipentui siihen, kun Billie Joe hiljentyi laulamaan akustista kitaraa soittaen muutaman balladin. Hänen karhea äänensä soi kauniisti, ja suurin osa yleisöstä oli aivan myyty. Teki mieli vain sulkea silmät ja todeta: ”Wake me up when September ends…”
Lunastiko bändi sitten kaikkien odotukset? Todellakin. Yleisö kuvaili konserttia positiiviseksi yllätykseksi, mahtavaksi ja jopa elämän parhaaksi päiväksi. Täytyy siis toivoa, että seuraavaa keikkaa ei tarvitse odottaa 15 vuotta…
The Hives ja Green Day kuvia paljon lisää galleriassa!
Teksti: Terhi Mahlamäki
Kuvat: Tiia Santavirta
29.5.2010
Kuvia! Manna @ Maailma Kylässä -festivaalit, Helsinki 29.5.2010
Maailma kylässä -festariesiintyminen oli ensimmäinen kerta, kun näin Mannan livenä. Spotify, MySpace jne. kautta on musiikkia tullut kuunneltua jonkin verran. Ja pitkään olen ollut erittäin kiinnostunut Mannan näkemään lavalla, mutta aina jäänyt näkemättä muiden menojen, aamulla odottavien töiden ym. syiden vuoksi. Tällä kertaa sain onneksi itseni raahattua Helsingin Kaisaniemen puistoon hyvissä ajoin ennen kahtatoista.. päivällä.
Manna on superkarismaattinen ja jos ei tietäisi, että kyse on suomalaisesta artistista (suomalais-algerialainen) niin voisi kuvitella katsovansa jotain maailman tähteä ja en tarkoita etteikö suomalainen voisi olla tähti maailmalla. Aivan upea ja jos joku muu on vielä yhtä jäljessä kuin minä niin käy tutustumassa Mannan musiikkiin MySpacessa.
En edes yritä kirjoittaa keikkaraporttia, joten tässä keikka kuvina.
En edes yritä kirjoittaa keikkaraporttia, joten tässä keikka kuvina.
Paljon lisää kuvia Mannan keikalta löytyy galleriasta.
Mannan näkee tänä kesänä ainakin seuraavissa paikoissa;
18.6. Tavastia, Helsinki
20.6. Provinssirock, Seinäjoki
3.7. Ämyrock Festival, Hämeenlinna
10.7. Ruisrock, Turku
16.7. Island In The Sun -Festivaali, Ahvenanmaa
17.7. Henry’s Pub, Kuopio
18.7. Ilosaarirock, Joensuu
20.7. Kino, Pori
30.7. Q-Stock, Oulu
31.7. Karmarock, Harjavalta
Noista toivottavasti itse pääsen tuolle Tavastian keikalle, alkuillalle on toinen keikka tiedossa, mutta jos sen jälkeen. Jos vaikka pääsisi fotailemaan vähän lisää.
Teksti& kuvat: Tiia Santavirta
1.5.2010
Kuvia! Adam Lambert saapui Suomeen
Tänään iltapäivällä Helsinki-Vantaan lentokentällä kävi aikamoinen kuhina, kun Adam Lambertin fanit odottivat idolinsa ensimmäistä visiittiä Suomeen. Adam Lambert esiintyy huomenna X Factor -ohjelmassa, jota ennen hän jakaa nimikirjoituksia Stockmannilla klo 16-17, kannattaa mennä ajoissa paikalla!!
Adam Lambertin levy For Your Entertainment julkaistiin viime vuoden lopussa ja juuri on ilmestynyt päivitetty painos levystä, jossa on 4 uutta kappaletta.. Kuvia lentokentältä lauantaina 1.5.2010
Kuvia löytyy lisää galleriasta.
Kuvia löytyy lisää galleriasta.
8.4.2010
Kuvia! Michael Monroe @ Tavastia, Helsinki 2.4.2010
Videohaastattelussa Koop Arponen 24.3.2010
Chaos Tube tapasi Koop Arposen hänen Bright Lights levyjulkkarikeikalla Helsingin Molly Malone’sissa.
Kuvia levyjulkkareista löytyy galleriasta.
Kuvia levyjulkkareista löytyy galleriasta.
4.4.2010
3.4.2010
Jippu @ On the Rocks, Helsinki 19.3.2010
Keskiviikkona Jipun oli mukana Drag United 2010 gaalassa ja samalla viikolla pääsi hänen omalle keikalle Helsingin On the Rocks -ravintolaan. Tässä muutama valokuva keikalta, jolla kuultiin muutamia uusia kappaleita hänen syksyllä julkaistavalta levyltä sekä tämän hetken iso hitti “Jos sä tahdot niin” tosin tällä kertaa ilman Samuli Edelmannia.
Lisää kuvia galleriassa.
Lisää kuvia galleriassa.
31.3.2010
30 Seconds to Mars @ jäähalli, Helsinki 12.3.2010
30 Seconds to Mars ilahdutti Suomea nimmareilla ja konsertilla
12.3.2010 oli odotettu päivä 30 Seconds to Marsin faneille. Iltapäivällä bändi kirjoitti sadoille faneilleen nimmareita Stockmannilla, ja ilta huipentui Helsingin jäähallilla pidettyyn konserttiin.
Puolitoista tuntia ennen nimmarinjakotilaisuutta Stockmannille oli kertynyt jo reilusti yli 200 fania odottamaan idoleitaan. Fanijoukko koostui pääasiassa tytöistä. Jared ja Shannon Leton saapuessa paikalle jännitys tiivistyi, ja kaikki halusivat napata idoleistaan valokuvan.
Leton veljekset jakoivat nimmarit nopealla tahdilla, mutta pysähtyivät kuitenkin katsomaan jokaista faniaan silmiin. He olivat opetelleet suomalaisen moi- tervehdyksen, joka hämmensi ja ilahdutti ihmisiä. Nimmarinhaun jälkeen fanien tunnelma lähenteli hysteriaa.
Stockmannilta sekä fanit että bändi siirtyivät Jäähallille. Konsertin lämmittelijöinä toimivat californialainen Street Drum Corps ja tanskalainen Carpark North. Street Drum Corps esitti energisen shown ja viihdytti yleisöä mm. kertomalla puoli tuhmia vitsejä. Musiikilliset ansiot jäivät valitettavasti humoristisen shown varjoon.
Naapurimaan Carpark North sen sijaan veti taitavan ja tunnelmallisen esityksen. Esiintymistilanne ei vain ollut heille paras mahdollinen, koska yleisö odotti jännittyneenä pääesiintyjää, ja olisi ehkä kaivannut vauhdikkaampaa musiikkia. Carpark North olisikin omimmillaan hämyisessä klubissa tai pohjoismaisessa kesäyössä. Toivottavasti heidät siis nähdään myös ensi kesän festivaaleilla.30 Seconds to Mars vei faninsa 90 minuuttiseen sotaan
30 Seconds to Mars aloitti konsertin This is War –albumin avauskappaleella Escape. Sanoituksissa todettiin sodan alkaneen. Sota- ja taisteluteema kulkivat läpi konsertin, ja This is war –biisin kohdalla yleisö oli kuin toisiinsa liimautunut taisteluryhmä. Taistelussa ei vain ollut kyse verenvuodatuksesta, vaan enemmänkin hyvästä yhteisöllisyydestä ja paremmasta maailmasta.
Jared Leton ääni tuntui sortuvan ensimmäisen kahden biisin aikana meneillään olevan flunssan takia. Samoin yleisö haki tunnelmaa konsertin alussa, mutta viimeistään The Beautiful Lie –albumin single-lohkaisu Attack sai ihmiset villiintymään.
Villiintymisen alettua se vain kiihtyi, eikä loppua näkynyt. Leton lavakarisma kantoi sekä vauhdikkaissa vedoissa että rauhassa lauletuissa akustisissa kappaleissa. Yksi konsertin huippuhetkiä oli, kun Leto siirtyi istumapaikoilla olevien sekaan laulamaan akustisen kitaran kanssa kolme biisiä. Yleisö oli niin syventynyt kuunteluun, että ilmassa olisi voinut aistia laulajan jokaisen hengenvedon.
Konsertti olikin jakautunut kahteen ääripäähän: sekopäiseen riehumiseen ja äärirauhalliseen tunnelmointiin. Leto halusi yleisön olevan tiivis ryhmä, joka viettäisi elämänsä parhaan illan. Tunnelma kentällä olikin nopeiden biisien aikaan erittäin tiivis, mutta kaikista pidettiin huolta, eikä vahinkoja sattunut.
Viimeisen biisin aikaan tuntui kuin konsertti olisi vasta alkanut. Bändi oli suunnitellut alun perin soittavansa vielä pari kappaletta lisää, mutta aika loppui kesken. Ilta huipentui Kings and Queens –sinkkukappaleeseen, jossa osa yleisöstä pääsi lavalle laulamaan. Paikalta poistuttiin onnellisina. Seuraavan kerran 30 Seconds to Mars esiintyy kesäkuussa Provinssirockissa.
Lisää kuvia löytyy galleriasta.
Teksti: Terhi Mahlamäki
Kuvat: Tiia Santavirta
Haloo Helsinki @ On the Rocks 11.3.2010
Haloo Helsinki on totaalisesti vienyt mun sydämeni. Olen nyt nähnyt bändin vasta kaksi kertaa ennen tätä On the Rocksin maaliskuista keikkaa. Tällä hetkellä ehkä oma suosikkini kotimaisista bändeistä. Seuraavaa keikkaa saakin odotella kesäkuulle saakka, jolloin HH esiintyy Kivenlahtirockissa 13.6., tätä ennen toki vaikka missä, mutta tuo se seuraava keikka, jonne itse pääsen. HH:n keikat löytyy täältä.
Muutama valokuva keikalta, muut voivat kirjoitella keikka-arvosteluita… vink vink!
Lisää kuvia galleriassa.
Teksti & kuvat: Tiia Santavirta
Joss Stone @ Kulttuuritalo, Helsinki 1.3.2010
Konsertissa lämmittelijänä esiintyi Axl Smith & The Neotronics, joka oli suorastaan loistava vaikka ei yhtään osukaan omaan musamakuuni, suosittelen lämpimästi tutustumaan. Jos satut olemaan Helsingissä 15.4. ja ikää löytyy 20-vuotta niin lähetä sähköpostilla nimesi osoitteeseen levyjulkkarit@axlsmith.com niin saat nimesi listaan ja pääset Axlin levyjulkkareille!! Bileet alkavat klo 21!Voisi sanoa, että lähes ensikosketus Joss Stonen musiikkin tapahtui vasta Kulttuuritalon keikalla. Olen toki jonkin verran hänen tuotantoaan kuunnellut, mutta en omista yhtään levyä. Joss oli sangen viehättävä kulkiessaan lavalla teekuppinsa kanssa. Naisella on aivan huikea ääni, toivottavasti saadaan Suomeen pian uudestaan.
Youtuben aarteista löytyy tältäkin keikalta videoita, tässä aivan ihastuttava uusi kappale, josta Joss kertoi että oli tavannut miehen, joka kertoi keräävänsä entisen poikaystävänsä suosikkiartisteilta muistoja/viestejä (en nyt enää tarkalleen muista mitä), jotta saisi tämän miehen takaisin. Joss kirjoitti tästä kappaleen, jos ei tällä saa exäänsä mies takaisin niin sitten on peli menetetty. Kaunis kappale, oma suosikkini konsertissa.
Lisää kuvia löytyy galleriasta.
Kuvat & Teksti: Tiia Santavirta
p.s. Ja tarttuis sieltä myyntipöydältä muutama Joss Stonen levykin mukaan lähtiessä
Kuvat & Teksti: Tiia Santavirta
p.s. Ja tarttuis sieltä myyntipöydältä muutama Joss Stonen levykin mukaan lähtiessä
Palkki
