Näytetään tekstit, joissa on tunniste Shannon Leto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Shannon Leto. Näytä kaikki tekstit
13.3.2014
23.6.2010
30 Seconds to Mars @ Provinssirock 18.6.2010
Jos minulta kysytään, 30 Seconds to Mars on maailman paras live-bändi. He osaavat konsertti toisensa jälkeen lunastaa odotukset, jotka ovat olleet suhteettoman korkealla edellisen konsertin näkemisen jälkeen. Jared Leton ääni ja karisma ovat jotain niin käsittämätöntä, että sitä on mahdotonta edes yrittää pukea sanoiksi.
Leto vain astuu lavalle, avaa suunsa ja fanit villiintyvät täysin. Mietin siinä ihmismassan keskellä hyppiessäni, että tämä on hauskin keikka, jossa olen koskaan ollut. 30 Seconds to Marssin fanit tunnetaan yhteisöllisyydestään. Keikalla oli sellainen olo, että porukka nostaa ylös, jos sattuu horjahtamaan. Siellä tanssittiin ja hypittiin hulluna, mutta myös pidettiin toisista huolta – ihan kuin Jared Leto kehottikin.
Koska Leto on niin karismaattinen ja taitava laulaja, käy bändin muita jäseniä hieman sääliksi. Shannon Leto on varmasti yksi maailman taitavimmista rumpaleista, mutta hänen taitonsa jäävät helposti Jaredin karisman varjoon. Samoin käy Tomo Miličevićille ja keikalla olleille muille soittajille, jotka kaikki ovat hyviä muusikkoja.
Yksi keikan parhaista biiseistä oli heti alussa kuultu Night of the Hunter. Jared esitti sen todella hyvin, ja yleisö oli niin villisti mukana, että kokonaisuudesta ei voinut kuin lumoutua. Jaredin ääni toimi muutenkin erittäin hyvin. Tulkinnan muuttumista nopeasti huudosta hiljaiseen lauluun ei voi kuin ihailla.
Keikalla kuultiin kaikki tärkeimmät biisit A Beautiful Lie ja This is War –albumeilta. Ensimmäiseltä levyltä bändi ei soittanut mikään, joka oli harmi varsinkin bändin uraa vuosia seuranneille faneille.
Tapansa mukaan Leto yllätti yleisönsä astumalla heidän keskelleen laulamaan. Hän aloitti From Yesterdaylla ja esitti siitä niin erilaisen sovituksen, että yleisö meinasi joka kertaa laulaa väärässä kohdassa. Se toi humoristisen lisän esitykseen, ja laulaja kehui yleisöön suurisanaisesti. Yleisö oli kehunsa ansainnut. Sen verran kovaan ääneen he huusivat ja lauloivat.
Puolitoista tuntia bändi viihtyi lavalla, ja keikka huipentui encoreen, jossa laulaja kävi hakemassa yleisöstä ison kasan ihmisiä lavalle. Yleisö ja bändi lauloivat yhdessa Kings and Queens –kappaleen. Kappale on osoitus siitä, miten bändi ja fanit ovat siinä hetkessä yhdessä toisiaan täydentäen.
Keikan jälkeen kuulin monen ihmisen toteavan: ”30 Seconds to Mars oli ihana!” Niinhän se oli. Todellakin.
Teksti: Terhi Mahlamäki
Kuvat: Heli Hautaniemi
Leto vain astuu lavalle, avaa suunsa ja fanit villiintyvät täysin. Mietin siinä ihmismassan keskellä hyppiessäni, että tämä on hauskin keikka, jossa olen koskaan ollut. 30 Seconds to Marssin fanit tunnetaan yhteisöllisyydestään. Keikalla oli sellainen olo, että porukka nostaa ylös, jos sattuu horjahtamaan. Siellä tanssittiin ja hypittiin hulluna, mutta myös pidettiin toisista huolta – ihan kuin Jared Leto kehottikin.Koska Leto on niin karismaattinen ja taitava laulaja, käy bändin muita jäseniä hieman sääliksi. Shannon Leto on varmasti yksi maailman taitavimmista rumpaleista, mutta hänen taitonsa jäävät helposti Jaredin karisman varjoon. Samoin käy Tomo Miličevićille ja keikalla olleille muille soittajille, jotka kaikki ovat hyviä muusikkoja.
Yksi keikan parhaista biiseistä oli heti alussa kuultu Night of the Hunter. Jared esitti sen todella hyvin, ja yleisö oli niin villisti mukana, että kokonaisuudesta ei voinut kuin lumoutua. Jaredin ääni toimi muutenkin erittäin hyvin. Tulkinnan muuttumista nopeasti huudosta hiljaiseen lauluun ei voi kuin ihailla.
Keikalla kuultiin kaikki tärkeimmät biisit A Beautiful Lie ja This is War –albumeilta. Ensimmäiseltä levyltä bändi ei soittanut mikään, joka oli harmi varsinkin bändin uraa vuosia seuranneille faneille.
Tapansa mukaan Leto yllätti yleisönsä astumalla heidän keskelleen laulamaan. Hän aloitti From Yesterdaylla ja esitti siitä niin erilaisen sovituksen, että yleisö meinasi joka kertaa laulaa väärässä kohdassa. Se toi humoristisen lisän esitykseen, ja laulaja kehui yleisöön suurisanaisesti. Yleisö oli kehunsa ansainnut. Sen verran kovaan ääneen he huusivat ja lauloivat.
Puolitoista tuntia bändi viihtyi lavalla, ja keikka huipentui encoreen, jossa laulaja kävi hakemassa yleisöstä ison kasan ihmisiä lavalle. Yleisö ja bändi lauloivat yhdessa Kings and Queens –kappaleen. Kappale on osoitus siitä, miten bändi ja fanit ovat siinä hetkessä yhdessä toisiaan täydentäen.
Keikan jälkeen kuulin monen ihmisen toteavan: ”30 Seconds to Mars oli ihana!” Niinhän se oli. Todellakin.
Teksti: Terhi Mahlamäki
Kuvat: Heli Hautaniemi
31.3.2010
30 Seconds to Mars @ jäähalli, Helsinki 12.3.2010
30 Seconds to Mars ilahdutti Suomea nimmareilla ja konsertilla
12.3.2010 oli odotettu päivä 30 Seconds to Marsin faneille. Iltapäivällä bändi kirjoitti sadoille faneilleen nimmareita Stockmannilla, ja ilta huipentui Helsingin jäähallilla pidettyyn konserttiin.
Puolitoista tuntia ennen nimmarinjakotilaisuutta Stockmannille oli kertynyt jo reilusti yli 200 fania odottamaan idoleitaan. Fanijoukko koostui pääasiassa tytöistä. Jared ja Shannon Leton saapuessa paikalle jännitys tiivistyi, ja kaikki halusivat napata idoleistaan valokuvan.
Leton veljekset jakoivat nimmarit nopealla tahdilla, mutta pysähtyivät kuitenkin katsomaan jokaista faniaan silmiin. He olivat opetelleet suomalaisen moi- tervehdyksen, joka hämmensi ja ilahdutti ihmisiä. Nimmarinhaun jälkeen fanien tunnelma lähenteli hysteriaa.
Stockmannilta sekä fanit että bändi siirtyivät Jäähallille. Konsertin lämmittelijöinä toimivat californialainen Street Drum Corps ja tanskalainen Carpark North. Street Drum Corps esitti energisen shown ja viihdytti yleisöä mm. kertomalla puoli tuhmia vitsejä. Musiikilliset ansiot jäivät valitettavasti humoristisen shown varjoon.
Naapurimaan Carpark North sen sijaan veti taitavan ja tunnelmallisen esityksen. Esiintymistilanne ei vain ollut heille paras mahdollinen, koska yleisö odotti jännittyneenä pääesiintyjää, ja olisi ehkä kaivannut vauhdikkaampaa musiikkia. Carpark North olisikin omimmillaan hämyisessä klubissa tai pohjoismaisessa kesäyössä. Toivottavasti heidät siis nähdään myös ensi kesän festivaaleilla.30 Seconds to Mars vei faninsa 90 minuuttiseen sotaan
30 Seconds to Mars aloitti konsertin This is War –albumin avauskappaleella Escape. Sanoituksissa todettiin sodan alkaneen. Sota- ja taisteluteema kulkivat läpi konsertin, ja This is war –biisin kohdalla yleisö oli kuin toisiinsa liimautunut taisteluryhmä. Taistelussa ei vain ollut kyse verenvuodatuksesta, vaan enemmänkin hyvästä yhteisöllisyydestä ja paremmasta maailmasta.
Jared Leton ääni tuntui sortuvan ensimmäisen kahden biisin aikana meneillään olevan flunssan takia. Samoin yleisö haki tunnelmaa konsertin alussa, mutta viimeistään The Beautiful Lie –albumin single-lohkaisu Attack sai ihmiset villiintymään.
Villiintymisen alettua se vain kiihtyi, eikä loppua näkynyt. Leton lavakarisma kantoi sekä vauhdikkaissa vedoissa että rauhassa lauletuissa akustisissa kappaleissa. Yksi konsertin huippuhetkiä oli, kun Leto siirtyi istumapaikoilla olevien sekaan laulamaan akustisen kitaran kanssa kolme biisiä. Yleisö oli niin syventynyt kuunteluun, että ilmassa olisi voinut aistia laulajan jokaisen hengenvedon.
Konsertti olikin jakautunut kahteen ääripäähän: sekopäiseen riehumiseen ja äärirauhalliseen tunnelmointiin. Leto halusi yleisön olevan tiivis ryhmä, joka viettäisi elämänsä parhaan illan. Tunnelma kentällä olikin nopeiden biisien aikaan erittäin tiivis, mutta kaikista pidettiin huolta, eikä vahinkoja sattunut.
Viimeisen biisin aikaan tuntui kuin konsertti olisi vasta alkanut. Bändi oli suunnitellut alun perin soittavansa vielä pari kappaletta lisää, mutta aika loppui kesken. Ilta huipentui Kings and Queens –sinkkukappaleeseen, jossa osa yleisöstä pääsi lavalle laulamaan. Paikalta poistuttiin onnellisina. Seuraavan kerran 30 Seconds to Mars esiintyy kesäkuussa Provinssirockissa.
Lisää kuvia löytyy galleriasta.
Teksti: Terhi Mahlamäki
Kuvat: Tiia Santavirta



