Juuri, kun tunnelma katsomossa vain kohosi, ja ajattelin yleisön suorastaan rakastavan Chris Isaakia, Chris Isaak osoitti, miten paljon hän rakastaa yleisöään. Hän laskeutui lavalta Love Me Tenderiä laulaen ja päätyi yleisön keskelle istumaan. Hän otti vieressä olevan tytön kainaloonsa ja lauloi suoraan hänelle. Isaak totesi löytävänsä jokaisesta paikasta yksinäisen tytön, jolle laulaa. Flirttailu yleisön kanssa jatkui läpi konsertin.
Yleisö pysyi suurimman osan keikasta hillitysti istumassa, mutta Isaakin kehotettua heitä nousemaan, he nousivat seisomaan. Muutamat yksittäiset ihmiset myös tanssivat koko keikan ajan. Tunnelmointi istuen sopi kuitenkin hyvin varsinkin kauniisiin balladeihin.
Bändi laulajan taustalla oli musiikillisesti erittäin taitava. Sen lisäksi heillä oli keskenään niin hyvä meininki, että he toimivat kokonaisuutena hyvin yhteen. Ei ollut vain laulaja ja taustabändi vaan toimiva esiintyjäryhmä. Huumoria esitykseen toi kitaristin ja basistin yhteinen tanssi yhden kappaleen aikana. Muutenkin keikka oli täynnä veikeyttä ja hyvää tuulta.
Yksi mieleenpainuvimpia hetkiä oli Wicked Game. Se oli varmasti yksi konsertin odotetuimpia kappaleita, ja laulajan tulkinta oli loistava. Taitava laulaja voi pelkällä äänellään ja karismallaan täyttää koko konserttisalin. Kulttuuritalon valot toivat konserttiin juuri sopivan määrän tunnelmaa, vaikka kaikki show-elementit olivat muuten minimissään.
Konsertti huipentui kolmen biisin encoreen, joihin Isaak vaihtoi ylleen peilipaloista tehdyn puvun. Puku säteili discopallomaisesti kulttuuritalon seinillä tuoden iltaan kauniin loppusilauksen – tähti säteili pieniä tähtiä ympärilleen.
Konsertin loputtua yleisö huusi ja taputti seisaaltaan.
Lisää kuvia konsertista on nähtävissä täällä.
Teksti: Terhi Mahlamäki
Kuvat: Tiia Santavirta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti