Keikkaseurueestani yli puolelle Green Day oli teinivuosina yksi tärkeimmistä bändeistä. ”Ne tietyt biisit, jotka liittyy niihin tiettyihin teinivuosiin, haluan kuulla tänään. Olen valikoiva fani, mutta Green Day oli tärkeä bändi aikoinaan”, toteaa Hanne, 31v.
Hannalle, 25v, Green Day on ollut tärkeä bändi myös teinivuosien jälkeen, ja hän on kuunnellut myös viimeisimpiä levyjä paljon. ”Aina, kun on kysytty, mikä bändi on sellanen, jonka haluaisin nähdä ja josta olisin valmis maksamaan paljon, olen aina vastannut Green Dayn.”
15 vuotta Green Day –fanit ovatkin saaneet Suomen vierailua odottaa. 26 000 ihmistä kerääntyi Kyläsaareen katsomaan bändiä. Siihen ihmismäärään mahtui monenlaisia kuulijoita ja faneja. Ikäjakaumasta päätellen siellä oli sekä vanhojen että uusien levyjen myötä bändiin tutustuneita. Green Dayn tuli lunastaa kaikkien näiden vuosien ja erilaisten ihmisten odotukset.
Bändin lämmittelijöinä toimivat ruotsalainen The Hives ja yhdysvaltalainen Joan Jett and The Blackhearts. The Hivesin energinen rokki ja seiloriasut tekivät yleisöön vaikutuksen. Yleisö pomppi keikan ajan hyvin mukana, ja laulaja Pelle Almqvistin puoliksi suomalaiset, humoristiset spiikkaukset toivat keikkaan hauskan lisän. Allekirjoittaneen mielestä ne olivat jopa keikan parasta antia, sillä musiikki puudutti tasapaksuudellaan.
Joan Jett and The Blackhearts esitti hienon keikan, mutta yleisö ei tuntunut syttyvän kuin I love rock ’n’ roll –biisistä. Paikka ja yleisö eivät olleet paras mahdollinen esiintymispaikka bändille, sillä toisen lämmittelijän olisi pitänyt olla vähän energisempi. Joan Jettillä on joka tapauksessa niin kaunis ääni, että häntä kuulisi mielellään jossain pienemmässä tapahtumassa omalla keikallaan.
Green Dayn aloitettua huomasi heti, minkä vuoksi yleisö oli paikalle saapunut. Samoin oli selvää, miksi Green Day oli paikalla – faniensa vuoksi. Yleisöön otettiin välittömästi hyvä kontakti, ja jo ensimmäisten biisien aikana Billie Joe otti yleisöstä lavalle pojan, joka näytti hänen nuoremmalta kopioltaan punaisissa housuissaan ja takkutukassaan. Muutaman yhteisen lauluminuutin jälkeen poika hyppäsi rohkeasti yleisön käsien varaan.
Konsertin aikana lavalla kävi ainakin viisi fania. Suloisin heistä oli hyvin nuori pikkutyttö, jonka käden Billie Joe laittoi siunaamaan häntä East Jesus Nowhere -biisin aikana. Lavalla kävi myös onnekas nuori tyttö, joka sai lopulta laulajalta suukon. Tyttö meni siitä ihan sekaisin – eikä ihme. Laulajan viehätysvoima iski myös eturiviä kauemmas, ja suukko sai aikaan yleistä kiljuntaa ja huokailua.
Yleisön huudattaminen ja laulattaminen jatkui konsertin alusta loppuun asti. Sitä oli ehkä jopa liikaa, sillä yleisö alkoi väsyä huutamiseen keikan loppuvaiheilla. Bändiähän he olivat sinne tulleet katsomaan.
Bändiä he kyllä saivat katsoa. Green Day viihtyi lavalla jopa 2,5 tuntia. Siinä ajassa lavalla ehdittiin mm. rokata, soittaa huuliharppua, esittää homokabareeta ja laulaa balladia makuuasennossa. Vaikka Billie Joe oli ehdottomasti bändin keulahahmo, pääsivät muutkin bändin jäsenet esittämään taitojaan varsinkin keikan loppupuolella. Yleisö oli tyytyväinen siihen, että bändi esitti kaikki tärkeimmät biisinsä koko tuotannostaan, eikä todellakaan keskittynyt vain uusimman levyn materiaaliin.
Billie Joe osasi myös spiikeillään sulattaa yleisön sydämen. Hän kertoi ihmisten saavan hänet tuntemaan Helsingin toiseksi kodikseen. Yhdysvaltalaiseen tapaan kaikki kohteliaisuudet lausuttiin sujuvasti, ja suomalaiset hymyilivät.
Ilotulitteita ammuttiin taivaalle jatkuvasti korostamaan biisien kohokohtia, mutta niiden aiheuttama vaikutus oli varsin laimea Suomen kesäyössä. Ne olisikin voinut jättää käyttämättä, sillä bändin energia kyllä riitti ilman tehosteitakin. Keikan loppuvaiheilla nähtiin myös perinteinen paperisilppusade, joka kieltämättä nostattaa ainakin omaa mielialaani.
Varsinaisen soittoajan lisäksi myös encore venyi totuttua pidemmäksi. Se huipentui siihen, kun Billie Joe hiljentyi laulamaan akustista kitaraa soittaen muutaman balladin. Hänen karhea äänensä soi kauniisti, ja suurin osa yleisöstä oli aivan myyty. Teki mieli vain sulkea silmät ja todeta: ”Wake me up when September ends…”
Lunastiko bändi sitten kaikkien odotukset? Todellakin. Yleisö kuvaili konserttia positiiviseksi yllätykseksi, mahtavaksi ja jopa elämän parhaaksi päiväksi. Täytyy siis toivoa, että seuraavaa keikkaa ei tarvitse odottaa 15 vuotta…
Teksti: Terhi Mahlamäki
Kuvat: Tiia Santavirta
Mio Morrison, kohta 7kk. "Rokkipoliisin elkeet jo pienestä pitäen"
Mio ja Wellu. "Sunnuntait rokkarille harvinaista herkkua
Ja teille, jotka olette Facebookissa niin saa liittyä ryhmään “
