27.11.2012

Live! Michael Monroe ja Mikko Herranen @ Logomo, Turku 25.11.2012

Michael Monroen keikan lämmittelijänä toimi Voice of Finlandista tuttu Mikko Herranen. En tiennyt artistin musiikista etukäteen mitään. Olinkin erittäin hämmästynyt, kun Herranen aloitti toisen biisinsä. Ääni nousi, tukka heilui ja sekä yleisö että artisti riehuivat. Hetken ajan kuvittelin olevani Stam1nan keikalla. Oikeastaan Mikko Herrasen musiikkia ei voi kuitenkaan helposti verrata kehenkään muuhun. Se oli tavallaan omanlaistaan ja tavallaan siinä oli jotain tuttua. Miehellä riitti kiitettävästi energiaa hyppiä ympäri lavaa, ja yleisökin tuntui viihtyvän. Minuun suurimman vaikutuksen teki kuitenkin Lasinen maa -tunnelmointi.


Lavalla riehuminen jatkui, kun Michael Monroen keikka alkoi. Keikka oli odotetusti täyttä energiaa alusta loppuun. Monroe on ilmeikäs esiintyjä, joka saa yleisön täysin haltuunsa. Kädet taputtavat ja jalat polkevat maata kuin huomaamatta – kukaan ei uskalla olla nostamatta käsiään ilmaan, kun artisti sitä pyytää.


Michael Monroe tekee lavalla kaikki rock-eleet paremmin kuin kukaan muu. Hänen lavaliikehdintänsä on ilmiömäistä. Taiteilija todellakin ottaa tilan haltuun. Michael ottaa toistuvasti eturivin yleisöä kainaloonsa ja laulattaa heitä mikrofoniin. Yhdessä vaiheessa hän seisoi aidan reunalla siten, että joku yleisöstä piti häntä pystyssä. Artista saa helposti sen kuvan, että hän on yksi maailman sympaattisimmista ihmisistä. Hän tekee mitä rakastaa, eikä ole tippaakaan ylimielinen.

Keikan yllätyshetkenä toimi se, että varsinaisen keikkasetin viimeiseen kappaleeseen tuli mukaan Mikko Herranen. Herrasen ja Monroen äänet soivat hyvin yhteen. Lavaenergia kaksinkertaistui ja miehet nauttivat toistensa kanssa esiintymisestä.

Monroe kehui kotikaupunkinsa yleisöä illan aikana vuolaasti. Omasta mielestäni yleisö olisi voinut olla vähän riehakkaamminkin mukana. Ehkä outo jako permantoon, anniskelualueeseen ja katsomoon söi keikan tunnelmaa. Joku tiiviimpi tila olisi sopinut paremmin.

Michael Monroen bändi koostuu taitavista ja nimekkäistä soittajista. He eivät pääse kuitenkaan erityisesti loistamaan, koska Michael vetää odotetusti kaiken huomion itseensä. Joka tapauksessa bändillä tuntui olevan hauska ja hyvä yhteisymmärrys keskenään.


En ole koskaan kuunnellut Michael Monroen biisien sanoituksia kovinkaan tarkasti. Koen hänen musiikkinsa mieluiten livenä ja elän siinä hetkessä. Välillä olen havahtunut miettimään, että sanoitukset kertovat ihan hassuista asioista. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä, mistä Monroe laulaa. Sillä on merkitystä, miten hän laulaa. Hän on ainutlaatuinen esiintyjä, joka pystyisi laulamaan aiheesta kuin aiheesta mielenkiintoisesti ja vangitsevasti.

HUOM! Huomenna julkaistaan laaja kuvagalleria konsertista.

Teksti: Terhi Mahlamäki
Kuvat: Eino Nurmisto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Palkki

Palkki