Kuvagalleria! Michael Monroe @ Alasti-klubi, Virgin Oil Co., Helsinki 3.11.2016

Robin / Helsinki Pop Show 2014 @ Stadion, Helsinki 9.7.2014

Emma-ehdokas Michael Monroe videohaastattelussa

Linkki videoon: http://youtu.be/F7mxPCIWuTE

Live! Ruisrock 2013 tekstinä ja kuvina

Saavun itse alueelle heti sen auetessa, sillä tahdon nähdä kun nopeasti suosiotaan tänä kesänä kasvattanut Pää Kii korkkaa päälavan. Vasta viime vuoden alussa perustettu Pää Kii marssi samantein ryminällä Suomen musiikkikartalle ja on ollut tänä vuonna yleinen näky myös festareilla. Punkorkesteri laulaa mukaansatempaavasti vitutuksesta ja muusta tyypillisestä mistä Pää Kiin tapaiset orkesterit nyt laulavatkaan. Vaikka olinkin suunnitellut aloittavani festarin tänä vuonna Pää Kiin tahdissa, sain hieraista silmiäni muutamaan otteeseen kun vasta ohjelmalehtistä vilkaistessani huomasin bändin korkkaavan Ruisrockin päälavan. Kudos!

Kiertelen keikan jälkeen fiilistelemässä jo tutuksi muodostunutta aluetta ympäriinsä, melkein tuntuu kuin en olisi koskaan lähtenytkään. Katselen festarikansan iloista köpöttelyä piinaavan pitkää hiekkatietä pitkin Ruissaloon. Päivän aikana heitä saapuu yhteensä 18 000. Illan vetonaulaksi on kiinnitetty brittiduo Hurts, ja vatsaani kivistää sillä bändi on suosikkini ja minulle on luvattu muutama minuutti haastatteluaikaa bändin kanssa muutaman tunnin päästä. En pysty oikein keskittymään mihinkään, kun muut rientävät jo valmiiks hurmioituneena katsomaan ihanaa Håkan Hellströmia, minä kertaan haastattelukysymyksiäni. Aina syksyisin levysoittimeni valtaavasta Band Of Horsesista näen vilauksen, mutten pysty kesskittymään vaikka bändi on upea. Jännitys on tehnyt minusta sokean.

Keikkakuvat! Saara Aalto Ystävineen @ Kulttuuritalo, Helsinki 29.8.2013

Live! Saara Aalto ystävineen –konsertti @ Kulttuuritalo, Helsinki 29.8.2013

Kulttuuritalon syyskauden avajaistapahtumana nähtiin Saara Aalto ystävineen –konsertti. Upeaääninen Saara oli kutsunut vieraileviksi esiintyjiksi Suomen musiikkitaivaan kirkkaimpia tähtiä, joista kaikkiin hänellä on myös henkilökohtainen sidos.

Aalto esitti ensimmäisessä osuudessaan sekä omaa tuotantoaan, että tunnettuja covereita. Suurimmat aplodit sai aikaan Whitney Houston –cover I Will Always Love You, mikä sai ihokarvat pystyyn vaikuttavuudellaan. Saara on laulutaidoiltaan aivan poikkeuksellinen Suomessa ja kestää vertailun lähes keneen tahansa lauludiivaan.

Keikkakuvat! Qstock - perjantai @ Oulu 26.7.2013

Keikkakuvat! Pioneerifestivaali - perjantai @ Koria 12.7.2013

Keikkakuvat! Michael Monroe @ Ilosaarirock, Joensuu 14.7.2013

Keikkakuvat! Michael Monroe @ Virgin Oil, Helsinki 20.4.2013

Keikkakuvat! Michael Monroe feat. Mikko Herranen @ Tavastia, Helsinki 8.12.2012

Keikkakuvat! Michael Monroe ja Mikko Herranen @ Logomo, Turku 25.11.2012

Live! Michael Monroe ja Mikko Herranen @ Logomo, Turku 25.11.2012

Michael Monroen keikan lämmittelijänä toimi Voice of Finlandista tuttu Mikko Herranen. En tiennyt artistin musiikista etukäteen mitään. Olinkin erittäin hämmästynyt, kun Herranen aloitti toisen biisinsä. Ääni nousi, tukka heilui ja sekä yleisö että artisti riehuivat. Hetken ajan kuvittelin olevani Stam1nan keikalla. Oikeastaan Mikko Herrasen musiikkia ei voi kuitenkaan helposti verrata kehenkään muuhun. Se oli tavallaan omanlaistaan ja tavallaan siinä oli jotain tuttua. Miehellä riitti kiitettävästi energiaa hyppiä ympäri lavaa, ja yleisökin tuntui viihtyvän. Minuun suurimman vaikutuksen teki kuitenkin Lasinen maa -tunnelmointi.

Keikkakuvat! Michael Monroe @ Ilosaarirock, Joensuu 13.7.2012

Live! Sulo-klubi @ Ilosaarirock, Joensuu 13.7.2012

 

Ilosaarirockin ensimmäinen päivä aukesi Sulo- ja Töminä-klubien voimin. Kansaa oli kokoontunut Laulurinteen porttien ulkopuolelle kelpo paljon jo ennen alueen aukeamista. Jengi koostui pääasiassa alle parikymppisistä keskikajan- ja siiderinlitkijöistä, eikä etkoja tuntunut haittaavaan yhtään se, että taivas roikkui painostavana ja sateen uhka oli ilmeinen.

Keski-iältään vanhempi lössi suuntasi Sulo-klubille, jonka korkkasi Haloo Helsinki! ah niin ihanan ja valovoimaisen laulajansa Ellin vetämänä. Neidin karisma yhdistettynä bändinkuulijaystävälliseen musaan saivat aikaan sellaisen atmosfäärin, että festari sai arvoisensa alun. Hymyilytti.

Keikkakuvat! Michael Monroe @ Ruisrock 2012, Turku 7.7.2012

 

Kuvat: Tiina Salminen

Live! Ruisrock (la & su) @ Turku 7.-8.7.2012

Huolimatta siitä, että tämän vuoden Ruisrock starttasi perjantaina yllättävän miellyttävissä tunnelmissa, edusti lauantai jo juurikin sitä tyypillistä joka-festarin ”toista päivää.” Väsyttää, janottaa, festarihiekan likaamia jalkojani särkee eikä tekisi mieli oikeastaan olla vielä edes hereillä. Valitettavasti koko kansan suosikki (okei, ainakin allekirjoittaneen suosikki…!) oli jostakin käsittämättömästä syystä kuitenkin buukattu korkkaamaan päälava jo kello kaksi.

Aloitan siis päiväni juoksemalla Ruissalon halki kohti päälavaa, jonka tuntumaan ehdinkin juuri ensimmäisten sointujen kajahtaessa ilmaan. Positiiviseksi yllätykseksi myös muu festarikansa oli onnistunut keräämään itsensä paikan päälle ja päälavan alue tutuu pursuavan yli äyräiden. Pariisin Kevät, jonka olen erittäin onnistuneesti suoriutunut näkemään pitkin kesää tasaisesti noin viikon välein, on muutaman keikkavuotensa aikana kasvattanut keikkojen lukumäärän lisäksi myös livekuntoaan. Myös Ruisrockissa bändi oli perusloistava, vaikkei esimerkiksi Provinssirockin vetoa ihan ylittänytkään. Täytyy kuitenkin huomioida myös päälavan koko, joka jo itsessään syö aina vähän pois sitä ainakin itselleni niin kovin rakasta intiimiä tunnelmaa.

Seuraavana päälan aktina lauteille nousee jokaisen suomalaisen festarin kiintiöpiristysruiske Stam1na, tällä kertaa (valitettavasti) vaatteet päällä. Bändin tämän kesän tematiikka pyörii maalaismaisemissa, minkä vuoksi bändi on kokonaisuudessaan pukeutunut (valitettavasti) milloin mihinkin kokofarkkuhaalareihin tai muihin pellonkyntämisasusteisiin. Solisti Antti ”Hyrde” Hyyrynen on myös ”koristellut” kasvojansa viehkeästi mustalla värillä ja maalannut esimerkiksi nenänpäänsä mustaksi. Sille on varmaankin jokin hyvä syy. Takuuvarman viihdyttämisen lisäksi Stam1na tarjoaa myös jykevää, korvat nurinkurin kääntävää runttomista, joka herättää ojasta väsyneimmänkin festaritallustelijan.

Auringon porottaessa parastaan, riennän päälavan edustalta pienen Louna-lavan tuntumaan, missä myös helsinkiläinen Stockers! pistää parastaan. Fiilis yleisön keskuudessa on rento, ja lavalla nähdään paljon nuorta lahjakkuutta. Debyyttilevyään työstävän Stockersin! lavapreesens on keskittynyt sekä soitto tiukkaa, ja vaikka yleensä pidänkin lavalla eniten siitä, että soittajat ovat interaktiivisia keskenään, Stockersilla vakavakin soitto toimii sillä se on niin harkittua - hyvällä tavalla. Myös jo biisit itsessään ovat niin kovia hyvän fiiliksen biisejä, että ne saavat yleisön tanssimaan tai lyömään edes jalallaan tahtia nostattaen samalla tunnelmaa.

Koska päivä on tähän mennessä tarjonnut lähinnä raakaa miesvoimaa, olen enemmäin kuin innoissani siitä, että Nina Perssonin liidaama The Cardigans nousee Rantalavalle illan suussa. Katsellessani rannalle kerääntynyttä yleisömerta on sikäli ilmiselvää, että Perssonin pehmeällä äänellä tulkitut hititkuten ”Lovefool”, ”You’re The Storm” sekä ”Erase/Rewind” ovat aikoinaan vieneet myös monen muun suomalaisen sydämen.

Minulle The Cardigans on valitettavasti kuitenkin ainakin alkuunsa melko suuri pettymys. Poissaolevan tuntuisen Perssonin jo itsessään pliisun esiintymisen lisäksi hän vaikuttaa siltä, että lavalla on todella epämukava olla. ”Favorite Game” -kappaleen myötä Perssonin lavapreesens hiljalleen ryhdistäytyy hieman ja niin tai näin, hittibiisit saavat yleisön joka tapauksessa aivan sekaisin. Loppujen lopuksi Perssonin ääni on niin mieletön, että sillä saa aika paljon anteeksi.

Minua bändi ei kuitenkaan jaksa viihdyttää sen vertaa, että jaksaisin esiintymistä sen pidempään oikeasti katsoa, joten istahdan kauemmas kuuntelemaan Perssonin huumaavaa ääntä ja päässäni matkustan onnelliseen paikkaan, jossa The Cardigans on oikeasti mielenkiintoinen lavaesiintyjä. Rantalavan tuntumaan palaan vasta PMMP:n tuodessa sinne eloa. Ja tätä tarkoitan niin kirjaimellisesti kuin vain voi, sillä kenellekään ei varmaan ole epäselvää kuinka energinen pakkaus tämä duo on. Siitä ei ole epäilystäkään, ettei PMMP peittoaisi The Cardigansia mennen tullen, mutta bändi on myös muihin vertaamatta yhtä kovassa vedossa kuin aina. PMMP takaa aina lavalle kuin lavalle akrobatiaa, tervemielistä hulluutta - tai hullua tervemielisyyttä, satavarman kesäfiiliksen sekä ripauksen herkkyyttä.

Suomalaisten esiintyjien riemuvoitto jatkuu päälavalla, missä kentiesfestarikesän kovin uurtaja Chisu luo iltaan tunnelmaa. Vaikka taivas synkistyy synkistymistään, lavan eteen on kerääntynyt roimasti porukkaa eikä sadeuhka tunnu esiintyjääkään haittaavan. Chisu on varma, upea esiintyjä, joka tuo lavalle kappaleisiinsa aina jotakin erilaista, niin että kuuntelija ei satavarmasti voisi koskaan saada samaa settiä kotisohvalta levysoittimesta. Kylmästä säästä huolimatta Chisun setin jälkeen tunnelma on lämmin.

Jätän setin loppupäästä muutaman biisin väliin, sillä suuntaan ajoissa takaisin rantalavan tuntumaan vielä toistaiseksi autuaan tietämättömänä siitä, että edessä on vielä ehdottomasti Ruisrockin kovin keikka. Siinä missä Michael Monroe vielä Provinssirockissa juhli 50v -synttäreitään, on juhlintaa selkeästi pidennetty muutamalla viikolla Ruisrockiin, jonka ohjelmistosta löytyy Michael Monroen ”virallinen” juhlakonsertti.

On vaikea uskoa miehen olevan 50-vuotias siinä vaiheessa kun hän kiipeilee lavan rakenteissa 20 metriä maanpinnan yläpuolella, siirtyy lavan laidalta toiselle nopeammin kuin duracell-pupu ja vetää spagaatteja leikiten. Tällainen on kuitenkin Michael Monroe. Bändi vetää ensin perinteisen (ja perinteisellä tarkoitan Michael Monroen perinteistä enkä koko muun maailman perinteistä asteikkoa sillä ne ovat kaksi täysin eri asiaa) 45 minuutin festarikeikan, jonka jälkeen 30 000 -päiselle festarikansalle oli vielä luvassa yllätyksiä, joista osasta itse juhlasankarillakaan ei ollut tietoa. Ensin tervetulleeksi toivotettiin Monroen äiti Maija, jonka jälkeen festarikansa toivotti hyvät syntymäpäivät laulamalla onnittelulaulun. Lauluun yhtyivät pian Monroen yllätykseksi videon välityksellä lukuisat artistit kuten PMMP, Stam1na, Mustach, Robin, The Hives, Backyard Babies, Slayer, Little Steven, Alice Cooper ja Slash. Videoterveisten jälkeen bändi jatkoi vielä soittamista ja lavalla nähtiin lukuisia yllätysvieraita kuten Monroen Voice Of Finland -suojatti Mikko Herranen, entinen Hanoi Rocks -kitaristi Nasty Suicide, sekä räppikollektiivin muodostaneet Redrama, Paleface sekä Tommy Lindgren.

Illan herkin ja ehkäpä spesiaalein hetki koettin kuitenkin Monroen vaihtaessa laulukielen suomeksi. Apocalyptican säestämänä Monroe lauloi vaimollensa Johannalle Jenni Vartiaisen kappaleen ”Missä Muruseni On”, ja liittyihän duettoon toiseksi osapuoleksi tietenkin kappaleen alkuperäinen esittäjäkin! Ehdottomasti ainutlaatuinen hetki. ”Valitettavasti” Michael Monroe vetää niin kovan setin, että edes illan päättävä Nightwish ei enää säväytä millään tapaa. Kotimatkakin sujuu yksinkertaisesti Monroen keikkaa fiilistellessä ja hehkuttaessa. On se vaan kova.

Sunnuntai sujuu samoissa merkeissä kuin jokainen kiintiö-festarisunnuntai; väsyttää vielä enemmän, janottaa vielä enemmän, festarihiekan likaamia jalkojani särkee vielä enemmän, ja lisäksi taivas on auki ja joku kaataa saavista vettä non-stoppina. Olen valitettavasti sellainen festarivierailija, että huono fiilis vie huomioni kaikesta muusta. Siispä katsastan milelestäni mielenkiintoisista esiintyjistä vain muutaman kappaleen ja värjöttelen muun ajan sateen suojassa. Samalla kadehdin muuta festarikansaa, joista osa uhmaa säätä rohkeasti ja hyvällä mielellä.

Sunnuntain ehdottomasti odotetuin esiintyjä, maailman suurimpana pilvenpolttajana esitelty Snoop Dogg aloitti settinsä hieman myöhässä, mutta nostatti silti festarikansan tunnelman pilviin (no pun intended). Mudassa uivaa yleisöä hellittiin suurimmilla hittibiiseillä, joista ”Sweat” -biisin aikana aluksi verryttelyasuihin sonnustautuneet taustatanssijat vaihtoivat rohkeampiin vaatteisiin ja kiehnäsivät lavalla toisiinsa kyseenalaisen seksikkäästi.

Vuoden 2012 Ruisrockin Snoop Dogg päätti Young, Wild & Free -kappaleeseen. Mikä osuva valinta, nuo kolme määritelmää kun tuntuvat tiivistävän Ruirockin, sekä Suomen festarikesän muutenkin niin kovin mainiosti.

Teksti ja kuvat: Joanna Tzortzis

Keikkakuvat! Michael Monroe ja The Voice of Finland -artistit avasivat Linnanmäen kesän viime lauantaina

Kuvat: Tiia Santavirta