Saavuin Tavastialle lauantai iltapäivänä seuraamaan Lassi Valtosen sekä Nimettömän
keikkoja. Tulin paikalle hitusen ennen keikkojen alkua ja ajattelin,
että mahdankohan mahtua lavan lähelle ollenkaan. Yllätyksekseni
huomasin, että olisin voinut rauhassa vaikka kiivetä lavalle ja tanssia
ripaskaa sen edessä, sillä yleisöä oli paikalle vaivautunut hyvin vähän.
Johtuneeko vielä eilisillan riennoista vai mistä. Noh, ei anneta sen
häiritä keikkameininkiä.
Minulle
Nimetön oli ennestään live-esiintymisen suhteen nimetön bändi. En siis
tiennyt mitä juurikaan odottaa. Olin kuitenkin lukenut bändistä, joten
laitoin varmuudeksi odotukseni hieman korkeammalle. Olihan kyseessä
kuitenkin bändi, jolta odotetaan suuria tulevaisuudessa.
Keikan
alkaessa yleisö istuskelee vielä kuppilan puolella ja tekee sitä vielä
Nimettömän soittaessa kolmatta biisiään. Syynä ehkä hieman liian
hitaalla kappaleella aloitettu keikka, joskin hieno biisi joka
tapauksessa. Ensimmäinen biisi oli herkkä tulkinta laulajan ja pianistin
voimin. Toiseen biisiin saatiinkin jo mukaan koko bändi sekä huima
energia. Yhtye soittaa tasavarman keikan läpi. Hieman muistutti minulle
jo ennestään tuttuja suomi pop-yhtyeitä, joita markkinoilla on. Onko
tämä sitten hyvä vai huono, tiedä siitä. Mutta voi ainakin sanoa, että
yhtye on ehtaa suomi pop ainesta. Hieman kuitenkin koko keikan ajan
tuntui yleisön ja yhtyeen välillä olevan kuilu. Tämä saattanee johtua
vain suomalaisen luonteen ja vähäisen promillemäärän kombinaatiosta.
Kaiken kaikkiaan miellyttävä keikka ja lauantai iltapäivän avaus. Kiitos
Nimettömälle, nyt nimettömyys merkitsee minullekin jotain!
Lassi
Valtonen, tuo suuren idols-kohun aikaansaanut laulajalahjakkuus. Lassin
olin nähnyt kerran aiemmin keikalla vaatekaupassa ja jo tuolloin
tykästyin hänen tulkintoihinsa. Odotin siis innoissani tätä keikkaa.
Olihan tällä kertaa kyseessä legendaarinen Tavastian lava ja tunnelma
äänentoistoa myöten hieman idyllisempi kuin vaatekaupan rekkien välissä
hoilaaminen.
Lavalle tepastelee sympaattisen näköinen, hieman väsynyt vihreäpipoinen nuori mies, kitaristinsa Hot Mama Salosen
kanssa. Tällä kertaa yleisö on heti alusta asti mukana ja keskittyy
kuuntelemaan Lassin antia, viimeistään siinä vaiheessa kun ensimmäiset
vokaalit täyttivät Tavastian. Vanhat suomi punk-kappaleet saavat
allekirjoittaneenkin jalan vipattamaan. Vaikka en tunnustaudukaan
tyylisuunnan faniksi. Lassi saa ne kuulostaman tietyllä tavalla
uudenlaisen mielenkiintoiselta. Vanhat iskelmät sopivat Lassin äänelle
kuin nenä päähän. Jopa nuorempien kuulijoiden silmissä on havaittavissa
lievää herkistymistä.
Lassin hieman
melodista heviä muistuttava ääni saa minut miettimään, että miltähän se
tosiaan kuulostaisi niissä melodisissa hevibiiseissä. Haastankin Lassin
tekemään dueton esimerkiksi Timo Kotipellon kanssa. Se voisi olla todella mielenkiintoisen kuuloistaa. Lassin hevimenosta saatiinkin hieman makua Black Sabbath cover biisi myötä.
Jos
kuitenkin jotain moitittavaakin pitää keikasta löytää, niin se on
poikien duetto osuudet, jotka eivät oikein toimi. Hieman lisää reeniä
niin niistäkin saadan täydellinen paketti. Tämä oli erittäin mukava tapa
viettää lauantai iltapäivä. Lisää iltapäivä keikkoja Suomeen. Ja
yleisö niihin myös! Kiitos bändeille ja järjestäjille.
Teksti: -Larry-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti