Tavastian edustalla ei ole yhtään ihmistä. Astun sisään ja tilaan punaviinin. Lavan puolelle mentyäni alan katua juomavalintaani välittömästi. Lavalla riehuu amerikkalaisräppäri Tech N9ne, oikealta nimeltään Aaron Dontez Yates. Kansas Citystä kotoisin oleva räppäri on saanut nimensä TEC 9 –puoliautomaattiaseesta nopean räbätystaitonsa ansiosta. Yatesin kasvot on maalattu valkoisella kasvomaalilla. Hän on pukeutunut khakinväriseen univormuun.
Yatesin kanssa lavalla mikkiin sylkee niin ikään kansasilainen räppäri Krizz Kaliko (joka muuten liikkuu todella vaikuttavasti kokoisekseen sälliksi). Meininki on kova, fiilis katossa ja jengi enemmän mukana kuin olen ehkä koskaan räppikeikalla nähnyt. Musiikki on pääasiassa gangsta-synkähköä, nostalgisvaikutteista räppiä energisellä, taitavalla riimittelyllä.
Mieleen jääviä biisejä ovat Psycho Bitch, Who Do I Catch sekä myöhemmin mainittavat O.G. ja Areola.
Yleisössä ylisuuriin huppareihin ja t-paitoihin, pipoihin, lippiksiin ja do-rageihin pukeutuneet nuoret miehet halailevat toisiaan hurmiossa tuopit kolisten. Otan suuren kulauksen punaviiniä ja toivon, että olisin ostanut oluen.
Yates pyytää yleisöä nostamaan sytkärit ilmaan. Joku sytyttää savukkeenkin – josta Yates polttaa hatsit. Tupakkalaeista viis!
Krizz Kaliko huutaa mikkiin ”Helsinki are you fuckin’ crazy?” Tämä on niitä keikkoja, jolloin suosionosoitukset kuulostavat enemmän buuaukselta. Katu-uskottavilla räpmiehillä kun ei ole tapana kiljahdella ihastuneesti. Yleisö on niin messissä, että tunnen itseni ylpeäksi. Lavalla riimittelevät miehetkin tuntuvat huomanneen tämän. Yates esittää vanhoja kappaleita lyhyissä pätkissä ja testaa, osataanko yleisössä sanat. Ja nehän osataan. Olen pakahtua ylpeydestä, tämä on oikeaa meininkiä. Unohdan hetkeksi, että lasini on täynnä epäuskottavaa punaviiniä.
Yleisössä ylisuuriin huppareihin ja t-paitoihin, pipoihin, lippiksiin ja do-rageihin pukeutuneet nuoret miehet halailevat toisiaan hurmiossa tuopit kolisten. Otan suuren kulauksen punaviiniä ja toivon, että olisin ostanut oluen.
Yates pyytää yleisöä nostamaan sytkärit ilmaan. Joku sytyttää savukkeenkin – josta Yates polttaa hatsit. Tupakkalaeista viis!
Krizz Kaliko huutaa mikkiin ”Helsinki are you fuckin’ crazy?” Tämä on niitä keikkoja, jolloin suosionosoitukset kuulostavat enemmän buuaukselta. Katu-uskottavilla räpmiehillä kun ei ole tapana kiljahdella ihastuneesti. Yleisö on niin messissä, että tunnen itseni ylpeäksi. Lavalla riimittelevät miehetkin tuntuvat huomanneen tämän. Yates esittää vanhoja kappaleita lyhyissä pätkissä ja testaa, osataanko yleisössä sanat. Ja nehän osataan. Olen pakahtua ylpeydestä, tämä on oikeaa meininkiä. Unohdan hetkeksi, että lasini on täynnä epäuskottavaa punaviiniä.
Suosikikseni nousseen biisin ”O.G.” lopuksi Yates innostuu hiukan breikkaamaankin. Mies taitaa satuttaa itsensä. ”I just turned 41, but I move like I’m 19!”
Omistautuneesta Suomi-yleisöstä innostunut Yates pyytää valot päälle koko saliin, nähdäkseen faninsa. Sitten hän pyytää yleisön naisjäseniä näyttämään tissit. Näen, kuinka vaaleanpunaisiin rintaliiveihin sonnustautunut tyttö nousee jonkun olkapäille pyörimään villisti. Yritän piiloutua punaviinilasini taakse ja esittää vastakkaista sukupuolta. Hetken kuluttua näen, kun nuori mies taluttaa vihaisesti tyttöystäväänsä ulos salista.
Tissishowta seuraa toinen suosikkibiisini, ”Areola”. Nyt joku polttaa salissa jo jotain muutakin kuin tupakkaa.
Punaviinilasini on tyhjä. Vihdoinkin. Todella viihdyttävä keikka. Kyllä ne Ameriikan poijjaat osaa. Eikä kuulemma jää viimeiseksi Suomen keikaksi. Erityisesti nostan hattua esiintyjien ohella superihanalle yleisölle. Hyvä Tavastia!
Omistautuneesta Suomi-yleisöstä innostunut Yates pyytää valot päälle koko saliin, nähdäkseen faninsa. Sitten hän pyytää yleisön naisjäseniä näyttämään tissit. Näen, kuinka vaaleanpunaisiin rintaliiveihin sonnustautunut tyttö nousee jonkun olkapäille pyörimään villisti. Yritän piiloutua punaviinilasini taakse ja esittää vastakkaista sukupuolta. Hetken kuluttua näen, kun nuori mies taluttaa vihaisesti tyttöystäväänsä ulos salista.
Tissishowta seuraa toinen suosikkibiisini, ”Areola”. Nyt joku polttaa salissa jo jotain muutakin kuin tupakkaa.
Punaviinilasini on tyhjä. Vihdoinkin. Todella viihdyttävä keikka. Kyllä ne Ameriikan poijjaat osaa. Eikä kuulemma jää viimeiseksi Suomen keikaksi. Erityisesti nostan hattua esiintyjien ohella superihanalle yleisölle. Hyvä Tavastia!
Teksti ja kuvat: Tiia Rantanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti