17.7.2010

Michael Monroe @ Tavastia, Helsinki 6.7.2010

Kuuman päivän ilta ja tulossa Michael Monroen levytettävä keikka Tavastialla, mikä siis voisi olla paremmin. Rajatulla anniskelualueella on tarjolla suolatikkuja, jääkylmää Sangriaa, sipsejä ja vaahtokarkkeja. Yleisöllä kaikki hyvin mutta miten sitten bändillä.

Erään paikallaolijan mukaan Michael Monroe olisi soittanut tulevalle levylle pohjia samalla paikalla jo edellisenä iltana. Varmaa kuitenkin että lukuisilla kesän festareilla ympäri maailmaa soittanut bändi on timmissä kunnossa. Mortorheadin Metropolis:in alkaessa soida tunnelma lavan edessä sähköistyy nuorimpien fanien vallatessa aitiopaikkoja aivan lavan keskiosan kohdalta.

Keikan alettua huomio kiinnittyy heti valoihin, joita verrattuna huhtikuiseen Tavastian keikkaan on lisätty tuntuvasti. Eipä käy kateeksi valokuvaajia ajattelen välittömästi. Nothing´s alright iskee suoraan suoneen jossa sitten mennäänkin yhtä paahtoa alusta loppuun.


Yleisömäärä kattaa juuri ja juuri alakatsomon ja vastaanotto on aluksi hillitty muuttuen keikan aikana ja varsinkin sen viimeisen kolmanneksen aikana hyväntuulisen riehakkaksi. Yleisöllä on hauskaa ja bändi on selvästi tiukentanut soittoaan. Vetojako kitaristien (Ginger ja Steve Conte) välillä on hyvin saumattua. Yaffan basso kulkee, kulkee ja kulkee ja the Fist soittaa nimensä veroisesti, kovaa ja tarkkaan. Hymy on herkässä jokaisella bändin jäsenellä keikan aikana ja myös sen jälkeen.

Nyt lavalla ei nähdä vierailijoita ja hyvä niin, välispiikit ovat välillä suomeksi ja välillä englanniksi ja välillä sekä-että. Michael Monroen kunto on ällistyttävä.. Hien määrä lienee laskettavissa tieteellisin menetelminkin mutta netettä virtaa niin että hirvittää. Paljaat käsivarret paljastavat loppuun asti salilla trimmatun rockfysiikan enkä nyt tarkoita sitä puolen litran punttisalia..

Keikan jälkeen Steve Conte kertoo että bändi äänittää ja tekee uusia biisejä seuraavina päivinä Suomessa. Bändi tapaa Tavastian takahuoneessa myös nuoria fanejaan Helsinkiläisestä ala-asteen koulusta. Neljä nuorta bändin jäsentä saa illan biisilistan koko bändin nimmareilla varustettuna. ”Menee treenikämpän seinälle”, pojat intoilevat.

Kiitos Michael Monroe, tällaiset jutut kertovat juuri siitä suuresta sydämestä jolla rokkia parhaimmillaan tehdään.














Biisit:
Nothing´s alright
Motorvatin
Hammersmith
You´re next
Not faking it
Dysfunctional
Another night
I wanna be loved
Boulevard (of broken dreams)
Love song
Machine gun
Motorheaded
Back to mystery (city)
Malibu beach
Dead, jail or r´n´r

Extrat
Aint got nothing to do
Feel alright

Teksti: Jan Fast
Kuvat: Tiia Santavirta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Palkki

Palkki