Ilosaarirock on muodostunut parin vuoden aikana suosikkifestivaalikseni, koska se onnistuu aina marssittamaan Suomeen paitsi pinnan alla kuplivia vaihtoehtoartisteja, myös pari vanhaa veteraania, jotka on pakko nähdä. Tällä kertaa vanhoista veteraaneista mukana olivat Faith No More ja Bad Religion.
Lauantai
Pariisin kevät
Lauantai-iltapäivällä nähtiin heti erikoisherkkua, sillä keikka oli Pariisin kevään ensimmäinen. YleX -teltta notkui jo hyvissä ajoin odottavaa yleisöä. Toisen albuminsa toukokuussa julkaissut elektronista popmusiikkia soittava helsinkiläinen yhtye soitti hempeää ja tunnelmallista - paikoin naivistista musiikkiaan innokkaasti tanssivalle yleisölle.
Imogen Heap
Ilosaarirockissa mielenkiintoisinta antia ovat usein vaihtoehtoisemmat ulkomaiset nimet, joihin on tutustunut vasta artistilistaa katsoessa. Niistä kiinnostavin oli lauantai-iltana esiintynyt brittiläinen Imogen Heap. Esimerkiksi Bat For Lashesiin, Tori Amokseen ja Björkiin vertautuva lontoolainen multi-instrumentalisti esitti tasavahvan setin kappaleitaan, joissa elektroniset vaikutteet yhdistyivät bändin soittoon. Imogen Heapin visuaalinen tausta näkyi myös lavalla. Lavalla näkyi läpinäkyvää flyygeliä ja kimaltavia vaatteita. Imogen Heapin musiikki pääsikin erityisesti oikeuksiinsa elävässä muodossa. Levyillä ponnettomammiksi jääneet kappaleet nousivat uuteen lentoon suuren äänenpaineen ja lavashown ansiosta.
UNKLE (LIVE) (UK)
Ilosaarirockissa 2010 tuntui pääosassa olevan tunnelmallinen, elektronista ja rockia yhdistelevä musiikki. Miltei jokaisen lauantaina katsomani bändin musiikkia kun saattoi kuvailla samalla määreellä. Yhtenä vertailukohtana UNKLE (LIVE):lle toimii Massive Attack, mutta siihen verrattuna rock on kuitenkin enemmän esillä. Yhtyeellä ei ole varsinaista keulakuvaa, vaan kyseessä on muusikkokollektiivi. UNKLE (LIVE):n keikalla lavashow tuntui olevan sivuseikka ja tunnelmaa pidettiin yllä lähinnä taustalla pyörivien videoteosten avustuksella.
I Was A Teenage Satan Worshipper
Suomalainen I Was A Teenage Satan Worshipper oli festivaalien raikkain kotimainen tuttavuus. Laittamalla itsensä likoon yhtye välittää huolettoman bilefiiliksen tanssivalle yleisölle. Rennosta asenteesta huolimatta musiikkia tehdään ilmeisen tosissaan ja se onkin poikinut äskettäin jo klubikiertueen Euroopassa. Tämäntapaiselle yhtyeelle onkin vaikea kuvitella suursuosiota kotimaassa, mutta kansainvälisen kulttisuosion kylläkin. Vertailukohtina toimivat vaikkapa Jesus and Mary Chainin tapainen 80-luvun lopun shoegazer -musiikki ja kotimaisena hengenheimolaisena näen Superchristin. Villeimpään bailaukseen yhtye usutti OMG, Techno Chicks!!! -kappaleellaan.
Lauantai-illan viimeisenä aktina esiintyi yhdysvaltalainen punk-legenda Bad Religion. Melodista hardcore punkia kolmekymmentä vuotta soittanut yhtye muistui suurimmalle osalle festivaaliyleisöstä mieleen lähinnä 90-luvun puolivälin hetkellisen suursuosion ansiosta. Yhtyettä oli kuitenkin saapunut katsomaan täysi kentällinen väkeä. Tuotantoa paremmin tuntemattomalle keikka saattoi kuulostaa hieman monotoniselta. Bad Religionin musiikki kulkee melko samoja latuja eikä tarjoa suuria yllätyksiä, joten yhteiskunnallisesti kantaaottaviin sanoituksiin tutustuminen lisää huomattavasti keikan nautittavuutta. Kävin seurueineni katsomassa parin kappaleen ajan samaan aikaan soittanutta joensuulaista Ukkosmainetta, mutta palasimme ulkomaan ihmettä katsomaan. Hittejä odotelleiden toiveet täytettiin keikan loppupuolella, kun American Jesus, Punk Rock Song sekä 21st Century pärähtivät soimaan. Lauantai-ilta päättyi Ilosaarirockille perinteiseen tapaan ilotulitukseen.
Sunnuntai
The Valkyriansin keikka Ilosaarirockin Rentolavalla 2008 oli ensimmäinen koskaan Ilosaaressa näkemäni keikka.Se oli sen verran virkistävä kokemus, että halusin mennä tarkastamaan heidät tälläkin kertaa. Tällä kertaa helsinkiläinen ska-bändi aloitti sunnuntain aurinkoisella Rentolavalla, joka onkin luultavasti paras kuviteltavissa oleva ympäristö. Kansa tanssi aurinkoisella rannalla, bändillä oli silmin nähden letkeä meininki ja välispiikit olivat sympaattisia. The Valkyriansin musiikki on esikuvilleen uskollista 80-luvun alun brittiläistyylistä skata esiintymisasuja myöten. Henkselit, suorat housut, flanellipaita ja hattu kuuluvat olennaisena osana asustukseen. Vertailukohtina voi mainita esimerkiksi sellaiset yhtyeet kuin The Specials ja Madness. Lopulta soittajat ottivat vielä muistoksi kuvia yleisöstä pokkarikameroillaan.
Lapko
Paljon on tapahtunut sen jälkeen, kun näin Lapkon ensimmäistä kertaa Karmarockissa. He olivat silloin tuntematon demobändi. Pari vuotta myöhemmin he olivatkin jo se tiukaksi hioutunut harjavaltalaistrio, jota he ovat nykyään. Tiukkuus ei kuitenkaan Lapkon kohdalla tarkoita kaavamaisuutta, vaan kokemus oli tuonut spontaaniutta. Kun Ville Malja spiikkasi vahingossa väärän kappaleen, hän vitsaili että soitetaan nyt se koska muuten se on noloa. Spontaani idea oli myös laulattaa yleisöllä Enigmaa. Tutut hitit Killer Whales, All The Best Girls ja tuore I Shot the Sheriff kuultiin keikan mittaan. Loppua kohden tunnelma hieman laski, mutta alun intensiteetistä olikin varaa pudottaa. Ei ole ihme, että tämä ammattitaitoinen yhtye on yksi Suomen vientitoivoista.
Musiikillisesti yksi eniten odottamiani esiintyjiä oli DJ Shadow. Senkin kohdalla vertailukohdaksi sopii Massive Attack ja muu Bristol-soundi. Silmäniloa keikka valitettavasti ei paljon tarjonnut. Videoteokset hallitsivat näkökenttää, kun yksinäinen artisti keskittyi naputtelemaan Macintosh-läppäriään ja käyttämään levareita. Valokuvaajalle tilanne oli melko toivoton, mutta toivottomammaksi sen teki jälleen kerran YleX -teltan pienuus joka varmisti sen ettei edessä kuvaamisen jälkeen enää mahtunut telttaan ellei halunnut käyttää kyynärpäätaktiikkaa. Hiukan jäi kaivelemaan, millainen keikka olisi ollut vaikkapa päälavalta nähtynä. Teltassa kun tuskin oli liikaa tilaa edes tanssia.
DJ Shadowin keikan jälkeen siirryimme odottelemaan pääesiintyjä Faith No Moren keikkaa. Siitä on näillä sivuilla erillinen arvio.
Teksti ja kuvat: Joni Nikkola
Teksti ja kuvat: Joni Nikkola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti