Live! PARIISIN KEVÄT @ TAVATAVATAVA (2.2.13)

Kun pienoisella keikkatauolla viihtynyt Pariisin Kevät nousi Tavastian lauteille lauantaina Helsingissä, huomasin kovana fanina itsekin jo miettiväni kuinka pitkä aika siitä oli kun bändin viimeksi olin nähnyt. Pienen raksutuksen jälkeen sijoitin ajankohdan festarikesään eli olihan siitä jo tovi vierähtänyt! Silloin näin bändiä erinäisillä festareilla n. viikon välein joten onko ihmekään, että ikävä oli jo kova.

Odotellessani keikan alkua istun pöydän ääreen ja katson ihmisten valuvan sisään siihen malliin, että paikka taitaa olla loppuunmyyty. Se ei toki yllätä ja tekee minut iloiseksi. Siirryn saliin ja löydän paikan silti helposti eturivin tuntumasta. Tuntuu, että bändi myy aina paikan kuin paikan loppuun enkä siis ihmettele, sillä Pariisin Kevät on suuri ilo kaikille aisteille. Kun bändi astuu lavalle, minut valtaa järjetön onnellisuus.

Oli ilo huomata, että Pariisin Kevät oli uudistanut settiään. Uusimman Kaikki on Satua -levyn rallit ovat jo löytäneet hyvin pysyvänkin paikan bändin keikoilta ja myös yleisö on ottanut ne hyvin omakseen. Sen huomaa jo siitä, että yleisö laulaa lähes koko keikan ajan lähes yhtä kovaa tai jopa kovempaa kuin itse bändi. Oli myös ihanaa nähdä joidenkin ”harvinaisuuksien” löytäneen toivottavasti vakinaisen paikan bändin keikkasetistä, esimerkkinä elektronisia vaikutteita omaava ”Lopeta!”

Kaiken kaikkiaan Pariisin Kevät, ja siitä livenä säteilevä onni on edelleen paikallaan. En ehkä ikinä pääse yli siitä ilosta, joka yleisöstä huokuu kun kaikki laulavat sydämiensä pohjasta, tanssahtelevat, pomppivat, tai ihan vain heiluvat hiljaa edestakaisin ja mikä tärkeintä; tietysti hymyilevät. Suunnaton onni säteilee myös lavalta, ja on ilmiselvää, että myös bändi on innoissaan noustessaan pitkästä aikaa lavalle. Hymyiltä ei siis vältytä sielläkään suunnassa.

Mitä siis Pariisin Kevääseen tulee, en toki ole kamalan puolueeton. Rakastan bändiä koko sydämeni pohjasta ja se varmasti näkyy tästä tekstistäkin, sanoisin kuitenkin että siihen on vahva syynsä. Pariisin Keväässä mahtavinta on se, että se rikkoo erilaisia rajoja. Niin musiikillisia rajoja kuin tyypillisen fanikunnan rajoja sillä Pariisin Keväästä saattaa tykätä niin poppari kuin rokkari. Pariisin Kevät tekee joskus kaiken niin väärin, ja juuri sen takia se on niin oikein. En malta odottaa näkeväni mihin Pariisin Kevään tie tästä vie. Onneksi odottaa ei tarvitsekaan, sillä tulen seuraamaan matkaa aktiivisesti eturivistä.

 

Teksti: Joanna Tzortzis
Kuvat: Tiia Santavirta