1. Jotain suurempaa
2. Yläpuolella
3. Koko kuva
4. Kurinpalautus
5. Syksy
6. Tyrmistys
7. Kaikki joskus haluaa
8. Lainasiivet
9. Mitä kesken jäi
10. Näin päin
11. Kauhistus
Levyn ensimmäinen single oli Koko kuva –biisi. Kun kuulin sen ensimmäistä kertaa radiosta, tiesin että tuleva albumi on mielenkiintoinen. Ja sitä se onkin. Se on tuttua Irinaa, mutta siinä on myöskin jonkin verran uutta särmää. Irinalle monet radiohitit tehneen Toni Wirtasen kädenjälki näkyy tällä albumilla entistä vähemmän, ainoastaan ”Jotain suurempaa” –kappaleessa. Muita kappaleita onkin sitten työstetty koko bändin voimin ja erityisesti Janne Kasurisen ja Miika Collianderin taitavat kitaroinnit herättävät huomiota. Tekstit kertovat ehkä jo liian tutuista aiheista, kuten eroista ja ihmissuhdedraamoista. Ei siinä sinänsä mitään vikaa ole, mutta koska kaikki aiemmatkin albumit kertovat samoista aiheista, odotin että tähän on vihdoin löydetty jotain uutta. Ehkä sitten seuraavalla albumilla.
Avausraita on nimensä mukaisesti jotain suurempaa, mutta se myöskin asettaa lopulle albumille todella suuret odotukset. Ensin näyttää siltä, että ne avausraidan asettamat odotukset myöskin täyttyvät, mutta loppua kohden innostus lopahtaa. Tämä on sellainen albumi, jonka jaksaa kuunnella kokonaan pariin kertaan, ja sen jälkeen vain tarkkaan valikoituneita tiettyjä kappaleita. Näitä kappaleita ovat ”Jotain suurempaa”, ”Koko kuva”, ”Syksy”, ja ”Näin päin”. Oikeastaan jokainen Irinan albumi on ollut enemmän tai vähemmän sellainen, että on vain ne tietyt kappaleet, mitä jaksaa kuunnella. Biisi jonka olisi mielestäni hyvin voinut jättää pois, on albumin päättävä ”Kauhistus”. Olisin toivonut albumista yhtenäisempää. Ihan hyvältä tämä kuulostaa siitä huolimatta, mutta ei tarjoa kovin paljoa uutta. Uskon, että Irinalla on vielä monta korttia käyttämättä.
3/5
Teksti: Jasmine Dietz
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti