Live! Ruisrock 2013 tekstinä ja kuvina

Saavun itse alueelle heti sen auetessa, sillä tahdon nähdä kun nopeasti suosiotaan tänä kesänä kasvattanut Pää Kii korkkaa päälavan. Vasta viime vuoden alussa perustettu Pää Kii marssi samantein ryminällä Suomen musiikkikartalle ja on ollut tänä vuonna yleinen näky myös festareilla. Punkorkesteri laulaa mukaansatempaavasti vitutuksesta ja muusta tyypillisestä mistä Pää Kiin tapaiset orkesterit nyt laulavatkaan. Vaikka olinkin suunnitellut aloittavani festarin tänä vuonna Pää Kiin tahdissa, sain hieraista silmiäni muutamaan otteeseen kun vasta ohjelmalehtistä vilkaistessani huomasin bändin korkkaavan Ruisrockin päälavan. Kudos!

Kiertelen keikan jälkeen fiilistelemässä jo tutuksi muodostunutta aluetta ympäriinsä, melkein tuntuu kuin en olisi koskaan lähtenytkään. Katselen festarikansan iloista köpöttelyä piinaavan pitkää hiekkatietä pitkin Ruissaloon. Päivän aikana heitä saapuu yhteensä 18 000. Illan vetonaulaksi on kiinnitetty brittiduo Hurts, ja vatsaani kivistää sillä bändi on suosikkini ja minulle on luvattu muutama minuutti haastatteluaikaa bändin kanssa muutaman tunnin päästä. En pysty oikein keskittymään mihinkään, kun muut rientävät jo valmiiks hurmioituneena katsomaan ihanaa Håkan Hellströmia, minä kertaan haastattelukysymyksiäni. Aina syksyisin levysoittimeni valtaavasta Band Of Horsesista näen vilauksen, mutten pysty kesskittymään vaikka bändi on upea. Jännitys on tehnyt minusta sokean.

Keikkakuvat! Pää Kii @ Rock the Beach, Helsinki 26.6.2013

Emma gaala! Pää Kii: Meitä ei kukaan noteerannut millään tavalla

Kuvagalleria! Emma gaalan voittajia kuvissa

Live! Pää Kii @ Nosturi, Helsinki 14.2.2013

Nosturi oli täynnä ihmisiä. Paljon eri-ikäistä porukkaa. Lämppärinä ollut The Splits oli parikymmentä minuuttia aikaisemmin lopettanut soittamisen, ja nyt oli pääesiintyjän vuoro. The Splits oli aloittanut soittamisensa n. vartin myöhässä, mutta Pää Kii sai siitä huolimatta aloitettua omansa ajoissa.

Keikalla kuultiin kaikki uuden ja ainoan levyn biisit. Ees jotain positiivist –biisiä ennen Teemu sanoi: ”Nyt lapset ja kaikki ne jotka ei ymmärrä ironiaa, menee tän biisin ajaks tupakalle. Menkää lapset tupakalle.” Yleisö naurahti. Kukaan ei lähtenyt tupakalle. Kaikki tuntuivat osaavan jokaisen biisin sanat, eikä se kyllä ole mikään ihme, koska tämän bändin tekstit ovat kovin mieleenpainuvia. Sitten puolessa välissä keikkaa Teemu yllättäen kutsui lavalle Tehis/God Given Ass –Oton (joka ei kuulemma ihmeemmin pidä siitä, että Tehosekoitin on ainoa bändi mistä hänet muistetaan tai halutaan muistaa), laulamaan pari biisiä, ne samat jotka mies bändin levylläkin laulaa. Eli Rakkaus repii meidät kappaleiksi taas ja Kun tänään lähden. Sitten Otto poistuu, yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.

”Viel yks biisi, sit me lähetää Kallioon jatkoille”, Teemu toteaa. Kuullaan kuitenkin vielä kaksi biisiä. Vain reilun puolituntisen kestänyt keikka oli täydellisen punk. Bändi kuulosti hyvältä. Otto oli loistava lisä. Lähdin Nosturista säteillen iloa, energiaa ja onnellisuutta. Koska en edes yritä löytää tästä huonoja puolia, olkoon arvosana 10.

Teksti ja kuvat: Jasmine Dietz

Levyarvio: Pää Kii: Pää Kii

1. 
   Apinoiden planeetalla
2. Tuhoava voima
3. Rakkaus repii meidät kappaleiksi taas
4. Kylän pahalla puolella
5. Keskellä pientä kiinaa
6. Ees jotain positiivist
7. Paskahousun paluu
8. Nyt skipataan kahvit
9. Kalifornia Dreamin’
10. Kuuden vuoden vitutus
11. Erilainen lapsi
12. Kun tänään lähden
13. K-18
14. Luuletsä et mä oon huvikseni näin sekaisin

Pää Kii –nimisen punkyhtyeen samannimisen debyyttialbumin avausraita ”Apinoiden planeetalla” on mukaansatempaava punkralli, jonka kertosäe jää auttamatta soimaan päähään heti ensimmäisellä kuuntelukerralla. Levy etenee hyvällä vauhdilla, ja vain vähän yli pariminuuttiset kappaleet ovat helppoa kuunneltavaa, jos vain pääsee oikeaan fiilikseen, eikä se tässä tapauksessa ole kovin vaikeaa.

Parilla raidalla laulaa Tehosekoittimesta tuttu, nykyään God Given Ass –yhtyeessä vaikuttava Otto Grundström, ja vaikkei asiasta olisikaan etukäteen tietoinen, niin miehen kyllä tunnistaa ongelmitta äänestä ja laulutyylistä. Albumin teksteissä käsitellään mm. päihteiden käyttöä ja -ongelmia, ympäröivää maailmaa, politiikkaa, oikeastaan pelkästään synkkiä aiheita, niihin vain osataan löytää sopivasti humoristista näkökulmaa.

Tekstit ovat yksinkertaisen nerokkaita, kantaaottavia ja erittäin punkille ominaisia, osa laittaa nauramaan ja ysiraidasta jopa herkistyin. Kaikki on melko helposti ymmärrettävää. Kappaleet ovat melodisia ja järkevästi kasattuja, riffit ovat erittäin tarttuvia ja mukaansatempaavia. Jo ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen jokaisesta biisistä jää ainakin jokin pieni pätkä mieleen, joko tekstiä tai riffiä. Tai molempia. Laulut ovat jokaisessa biisissä täydellisen epätäydellisiä, eli juurikin sellaisia, kun niiden kuuluukin olla. Ei liian

tarkkaan hiottuja, tai millään muullakaan tavalla pilattuja.

Albumi on melodialtaan duurivoittoinen, paria yksittäistä tapausta lukuun ottamatta, ja se etenee tasaisesti ja ongelmitta. Albumin loppupuolella on myös kaksi biisiä, mitkä joku olisi ehkä jättänyt pois, mutta eipä niistä siellä ole paljoa haittaakaan. Bändi kuulostaa itseltään, eli tuoreelta, sekopäiseltä ja synkällä tavalla hauskalta. Omiksi suosikeiksi valikoitui raidat 1, 3, 6, 9 ja 11. Hieno albumi.

”Kun paska tulee suusta ja puhe perseestäsi” (Raita 8, Nyt skipataan kahvit)

Arvosana 4/5

Pää Kii @ Facebook

Arvostelu: Jasmine Dietz