Live! SuomiPop-Festivaalit @ Jyväskylän Veturitalleilla 19.-21.7.2012

Jo neljättä kertaa Jyväskylässä järjestetyille SuomiPop-festareille saapui tänä vuonna yli 12 000 suomimusiikin ystävää. Torstai alkoi iltapäivällä paikallisen Mia Suszkon voimin ja tästä jatkoi Vesku Jokinen & Sundin pojat. Aikatauluongelmien takia pääsin itse paikalle kuitenkin vasta juuri ennen Haloo Helsinkiä.

Porukkaa ei bändin alettua ollut vielä kovinkaan paljoa, ja kesäinen sadesää sai ehkä ihmisiä istuskelemaan vielä kotonaan. Kaikesta huolimatta yhtye sai porukan mukaan bailaamaan hiteillään, joita Haloo Helsingiltä on tullut tiheään tahtiin viimeisen neljän vuoden aikana. Laulaja-basisti Ellin johdattama bändi soittaa hyvin yhteen, tekemisen meininki ja hyvä yhteishenki huokui kyllä takimmaiseen riviin saakka.

Suurimmat suosionosoitukset sai viime kesän superhitti Maailman toisella puolen, jonka jälkeen tunnelma tiivistyi ja loppu keikan ajan yleisö oli aivanhurmioissaan, myös keikan lopettanut Pelle Miljoona coveri Juokse villi lapsi nostatti fiiliksen kattoon ja sai varmasti myös ennakkoluuloisimmat kuuntelijat vakuutettua. Tällä bändillä on kyllä selvästi ansaittu paikka modernin suomirokin historiassa ja henkilökohtaisesti uskon bändin menestyvän vielä pitkään. Elli kiitteli yleisöä ja kertoi palaavansa asiaan Haloo Helsingin neljännen albumin tiimoilta ensivuoden alkupuolella. Kaiken kaikkiaan oma iltani oli alkanut mahtavasti, ja porukkaakin alkoi saapua paikalle pikkuhiljaa enemmän.

Puolentunnin tauon aikana ennen PMMP:tä tutkin yleisön meininkiä tarkemmin ja jako oli tässä melko selvä, vanhempi väestö anniskelualueella ja nuoremmat aidan edessä. Sade lakkasi hetkeksi ja fiilis alkoi selvästi nousta illan pääesiintyjiä odotellessa.

PMMP aloitti keikkansa uudella, paljon keskustelua herättäneellä kappalella Jeesus ei tule oletko valmis, nyt jo tuhatpäiseksi kasvanut yleisö ei ollut oikein vielä ottanut biisiä omakseen ja alkuun porukka joutui kaivelemaan sadetakkinsa laukuistansa. Seuraavana kuultu uusin sinkku Rakkaalleni sai porukan jo paremmin mukaan ja tämän jälkeen alkaneen hittiputken jälkeen porukka oli aivan myyty. Jo vuosikymmenen ajan keikkalavoja kierrelleen tyttökaksikon kehityskaari on ollut mieletön, kuka muistaa vielä R-kioskin siiderimainoksen Rusketusraitojen soidessa taustalla ja tästä kehkeytynyt skandaali tyttöjen alaikäisyydestä, no ei ehkä kovin moni, mutta tuosta ajasta on tultu hurjasti eteenpäin ja monien festareiden pääesiintyjänäkin nähty PMMP on jo ilmiö suomen rockmusiikissa. Rusketusraitojen alkaessa Paula bongasi poikakaksikon yleisön seasta ja hetken suostuttelun jälkeen sai kuin saikin ”veljekset” lavalle. Loppu keikan pemut piti yleisöä täysin otteessan jaKohkausrokin aikana alkoi rankka kaatosade juuri kun biisissä tuli kohta ”vedet tulee ihon läpi”, Mira spiikkasi myös sateenkaareen sateenvarjoksi… fiilis oli kaikenkaikkiaan mitä mahtavin, nämä tytöt ei vaan koskaan petä yleisöään.

Keikan jälkeen juttelin tyttöjen kanssa jotka hehkuttivat keikkaa ja varsinkin tätä kyseistä sateenkaarta. Kesä oli mennyt hyvin ja festareiden vaihtelevat soittoajat tekivät jokaisesta keikasta ainutlaatuisen.

Illan lopetti huikean suosion saavuttanut Chisu joka on ollut kiistämättä kuluneen vuoden suurin tähti Suomessa. Tässä vaiheessa liikkuminen alueella oli jo todella työlästä, mutta porukka rentoutui ja intoutui tanssimaan jo ensimmäisen biisin, Helsingin Herra tv-sarjastakin tutun Frankensteinin lähtiessä soimaan. Kolme albumia julkaisseen neitosen tuotannosta kuultiin selvä läpileikkaus, jokaiselta levyltä jotakin. Yleisö oli aivan hurmioissaan ja Chisu selvästi nautti mukana tanssivasta yleisöstä täysillä. Baden Baden, Sabotage, Mun koti ei oo täällä, Kohtalon oma, Kolmas pyörä ja niin edelleen, hittien määrä on lähes lukematon ja se varmasti selittää tämän naisen keikkasetin kovuutta.

Taidokas taustabändi sai hekin omat soolonsa Chisun heiluessa tamburinin kanssa taustalla, loistava porukka. Onnekseni sain tavata heidätkin keikan jälkeen ja koko yhtye oli aivan fiiliksissä keikasta, ainoan miinuksen Chisu antoi kuvaajista jotka heiluivat lavan edessä niin kauan kunnes artisti itse hätyytti heidät pois. Kaiken kaikkiaan juttutuokioni tämän keikkakuningattaren kanssa oli leppoisa ja avoin. Chisu kehui Chaos Tubea ja myönsi itsekkin lukevansa blogia aina silloin tällöin, ”Siellä on aina niin ihania juttuja” Nainen kommentoi selvästi onnellisena ja lähetti kaikille lukijoille paljon terveisiä.

Loppufestarit olin paikalla satunnaisesti, kyydeistä riippuen. Mutta pakko kehua järjestelyjä sujuviksi ja tunnelmaa todella mukavaksi. Kaupunkifestariksi Suomipopit on todella mukavat ja paikan päällä viihtyi ihmisiä vauvasta vaariin, kiitokset vaan laajalle esiintyjäkaartille. Perjantailta mieleeni jäi ehdottomasti jo 30 vuotta suomalaisia viihdyttäneen Kaija Koon hittiputki, ja soolouralle heittäytyneen Lauri Tähkän energinen show. Porukkaa oli tänään jopa enemmän kuin torstaina, ja sääkin oli armollisempi.

Lauantaina olisin halunnut nähdä ehdottomasti Elokuun keikan, mutta kerkesin vasta viimeisen biisin loppuun, harmi. Heitä kun on kehuttu niin paljon loistavasta live-esiintymisestä. Pian tauolle jäävä Happoradio oli kanssa selvästi odotettu esiintyjä, jo kymmenen vuotta Suomen musiikkikenttiä hallinnut bändi kun on saanut huimasti hittejä kasaan tuossa ajassa. Viimeisenä soittaneen Eppu Normaalin aikana porukka alkoi jo poistua alueelta, mutta se ei näiden suomirokin moniosaajien menoa haitannut, keikka vedettiin täysillä ja yleisö nautti.

Kaikenkaikkiaan Suomipop-festareilla on vain yksi miinus, liian lyhyet soittoajat. Kaikille, jopa pääesiintyjille on varattu vain tunti aikaa ja monia olisi kuunnellut mielellään pidempääkin.

Festarit juontanut suomipopin aamujuontaja Esko Eerikäinen myönsi nauttineensa tunnelmasta ja etenkin siitä ettei mitään järjestyshäiriöitä ollut. Pyysin Eskoa tiivistämään viikonlopun kolmeen sanaan ja nehän olivat ”V*tun mahtavat bileet!” Tähän on hyvä lopettaa, ja varmasti olen mukana myös ensi vuonna, näitä lisää!

Teksti ja kuvat: Ville Kilpeläinen