Saavun tutulle Tavastialle runsas puolisen tuntia ennen kuin PMMP:n on määrä nousta lavalle. Kyseessä on kenties bändin viimeinen Tavastian keikka koskaan, sillä poppoo päätti pistää aiemmin tänä vuonna pillit pussiin toistaiseksi ja käy nyt läpi jäähyväiskiertuettaan. Uutisten myötä kehooni levisi suru ja haikeus, joista etenkin jälkimmäinen on siitä lähtien tuntunut olevan läsnä aina kun bändi nousee lavalle ja minä seison yleisössä.
Otan paikkani Tavastian yläkerran parvella, ja odotan kiltisti puolituntisen ja vielä toisenkin, sillä bändi aloittaa tyylikkäästi puolisen tuntia myöhempään kuin oltiin uumoiltu. Kun bändi ja tytöt nousevat lavalle, leviää saliin suunnaton ilo. Kaikki ovat täyttä hymyä, ja koska keikka on loppuunmyyty, on iloa siis yhdessä tilassa hyvinkin paljon. Salissa ja parvella on tiivistä, ja portaikkoonkin on raahattu penkki, jonka päälle ihmiset ovat suorastaan pinonneet itsensä nähdäkseen jotakin mahtavaa ennen kuin se on lopullisesti poissa.
