Kuvagalleria! Jonne Aaron @ Lidlin Grillimaisterifinaali, Helsinki 2016

Keikkakuvat! Jonne Aaron @ Iskelmäfestivaali 27.6.2015

Kuvagalleria! SuomiPop -risteily 19.-20.3.2015

Iskelmä Gaala 2015 kuvagalleria

Jonne Aaron @ Iskelmä festivaali 27.6.2014

Keikkakuvat! Aitoon Kirkastusjuhlat - sunnuntai @ Aitoo 7.7.2013

Hittejä ja nostalgiaa DBTL:n torstai-illassa

Tuntuu, että joka ainoa ihminen on viimeisten kuukausien aikana jossain vaiheessa todennut, miten ihana Jonne Aaron on. En kuitenkaan odottanut artistin keikalta hirveästi, sillä Negativen musiikki on paljon lähempänä omaa musiikkimakuani kuin Jonnen nykyinen tuotanto. Olin kuitenkin utelias.

Live! Tammerfest - lauantai @ Ratinanniemen Festivaalipuisto 20.07.2013

Kolmas ja viimeinen päivä Tammerfesteillä tänä vuonna. Isac Elliot avasi tämän päivän erikoiskonsertillaan. Alue avattiin jo klo 12, kun muina päivinä se avattiin vasta klo 14. Isacin n. 45 minuutin konsertti alkoi klo 12.30, mutta uskolliset fanit olivat saapuneet portille jonottamaan jo aamuvarhain. Useat fanit kiljuivat Isacin saapuessa lavalle ja moni itki onnesta. Tätä keikkaa oli varmasti monissa perheissä odotettu, paikalla oli paljon perheitä pienten lasten kanssa. Isac esitti kappaleita albumiltaan ja erityisesti kappaleet Party Alarm, First Kiss sekä New Way Home saivat suurta suosiota. First Kiss kappaleen aikana eräs fanityttö pääsi lavalle ja Isac halasi häntä, ja tyttö oli todella hämmentynyt tilanteesta mutta samalla varmasti hyvin onnellinen. New Way Home vedettiin kahdesti, onhan sen Isacin yksi tunnetuimmista, ellei tunnetuin kappale. Mielestäni hienoa oli, että muutaman kappaleen aikana Isacin taustalla oli hänen ikäisiään tyttöjä tanssimassa. He tanssivat todella upeasti!

Keikkakuvat! Iskelmä Festivaalit (Elokuu, Jonne Aaron, Paula Koivuniemi & Yö) @ Himos, Jämsä 27.6.2013

Live! Jonne Aaron @ The Circus, Helsinki 13.4.2013

Viime vuoden lopussa tapahtui jotakin merkillistä - perjantaisin Suomen olohuoneissa märistiin. Silloin televisioihin ilmestynyt Vain Elämää rikkoi mystisyyttä suomalaisten artistien ympärillä, kun seitsemän suomalaista artistia lukittiin Hirvensalmen Satulinnaan tutustumaan toisiinsa tv-kameroiden läsnäollessa. Silloin ei Negativen rokkikukkona tunnetun Jonne Aaroninkaan sympaattisen välitön olemus jäänyt keneltäkään huomaamatta. Muutama kuukausi ohjelman jälkeen alettiin puhua soololevystä. Kyseessä oli kuitenkin jo vuosia kytenyt lupaus siitä, että moinen pistetään ulos ennen kuin 30 ikävuotta pärähtää mittariin. 

Videohaastattelussa JONNE AARON: Energinen olo, kun saa tehdä sitä mitä rakastaa

Jonne Aaronin albumi "Onnen vuodet" julkaistaan 26.4. Tykkää Jonnen FB-sivuista.

ROCKIN' HELLSINKI -TÄHDIKSI BRYAN ADAMSIN LISÄKSI EPPU NORMAALI JA JONNE AARON

Kanadalainen stadionrockin jättiläinen Bryan Adams on Rockin' Hellsinki -pääesiintyjänä hyvässä kotimaisessa seurassa perjantaina 14. kesäkuuta. Adamsin lisäksi festivaalille saapuvat esiintymään Eppu Normaali ja Jonne Aaron. Ikärajaton festivaali-ilta vehreässä Kaisaniemen puistossa takaa yleisölle unohtumattoman rock-elämyksen. 

Yli 35 vuotta toiminut Eppu Normaali on Bryan Adamsin kotimainen stadionrock-vastine, sillä kyseessä on toistaiseksi ainoa suomalainen rock-yhtye, joka on yksin loppuunmyynyt stadionin. Tampereen Ratinan stadionin elokuussa 2004 täyttänyt suomalaisen rockin peruspilari keikkailee nykyisin harvakseltaan ja järjestään mittaville yleisöille. Eppu Normaalin Rockin' Hellsinki -konsertti on toistaiseksi yhtyeen ainoa pääkaupunkiseudun vahvistettu festivaalikeikka tänä kesänä.

Maailmallakin mainetta niittäneen rockyhtye Negativen laulaja Jonne Aaron on jo vuosia suunnitellut suomenkielistä sooloalbumia. Suursuosion saavuttaneen Vain elämää -ohjelman ja 30 ikävuoden rajapyykin myötä Aaron katsoi oikean hetken tulleen. Odotettu albumi Onnen vuodet julkaistaan 26. huhtikuuta. Jonne Aaron yhteineen avaa Rockin' Hellsinki –tapahtuman perjantaina 14. kesäkuuta.   

Jonne Aaronin suojatti Peppi Polviander julkaisi videon

Peppi Polviander on Tampereella syntynyt ja kasvanut musiikin monilahjakkuus, jonka debyyttisinglen Aavaa olet voinut kuulla jo Iskelmän, Radio Novan ja Radio Sunin taajuuksilla.

Nuoren naisen historia on värikäs. Heti lukion jälkeen Peppi karkasi Englantiin jatko-opiskelemaan. Vietettyään vuoden Liverpoolin Institute for Performing Arts -koulussa, hän muutti Lontooseen musiikkiharrastusten perässä. Peppi lauloi The Valkarys sekä The Munroes -yhtyeissä ja teki mallintöitä elättääkseen itsensä. Kuusi vuotta suurta maailmaa ihmeteltyään, hän palasi koti-Suomeen toteuttamaan pitkäaikaista unelmaansa levyttävänä artistina. Peppi otti päättäväisesti yhteyttä Vain Elämää -sarjan katsojat lumonneeseen Negative-nokkamies Jonne Aaroniin ja parivaljakon kemiat kohtasivat jo ensitapaamisella.

“Kuultuani Pepin laulavan YouTubessa, olin vakuuttunut hänen musikaalisuudestaan ja ennen kaikkea tämän tyttömäisen upeasti soivasta äänestä. Pepin kanssa laulut ovat heti alusta alkaen syntyneet kivuttomasti ja muutenkin työskentely on ollut mutkatonta sekä inspiroivaa. On ollut erityisen hienoa tehdä lauluja Pepin laulettavaksi”, Jonne kertoo. Tulevaisuudelta on siis syytä odottaa jotain suurenmoista!

Aavaa-kappaleen nuoren naisen sisukkuudesta kertovaa tarinaa syventävän videon on ohjannut Markus Nieminen. 18. päivä tammikuuta ilmestyvän digisinglen julkaisee Playground Music.

Peppi Polviander @ Facebook

Kuva: Mikko Puttonen
Tekstin lähde: Peppi Polviander www-sivut

Kuvagalleria! Vain elämää -areenakonsertti @ Barona Areena, Espoo 28.12.2012

Klikkaamalla kuvaa, voit katsoa kaikki kuvat isompina versioina. Kuvat eivät ole kronologisessa järjestyksessä.

Hyvää Uutta Vuotta!! 

VAIN ELÄMÄÄ -AREENAKONSERTTI JOULUKUUSSA

Vuoden tv-tapauksesta, Nelosen Vain Elämää –ohjelmasta, järjestetään ainutlaatuinen konsertti Barona Areenalla perjantaina 28.12.

Konsertissa esiintyvät kaikki Zodiak Finlandin tuottaman Vain Elämää -sarjan tähdet: Cheek, Kaija Koo, Jari Sillanpää, Erin, Neumann, Jonne Aaron ja Katri Helena. Huippukonsertin lipunmyynti alkaa Lippupalvelussa to 22.11. klo 9.00.

Perjantaina julkaistu Vain Elämää -kokoelmalevy on myynyt jo tuplaplatinaa eli yli 40 000 kappaletta. Viikonlopun aikana iTunesin top 10 singlelistalla oli parhaimmillaan kuusi Vain Elämää –albumin kappaletta.

Vain elämää on jaksokohtaisesti kunnianosoitus ohjelman seitsemälle artististille. Kunkin artistin uraan tutustutaan päivällisellä ja illallisella esitettyjen uudelleen sovitettujen biisien kautta. Nämä uudet tulkinnat tulevat päivän artistille yllätyksenä ja niitä tulkitsevat kaikki muut kuusi ohjelmassa mukana olevaa tähteä.
www.nelonen.fi/vainelamaa

Pvm: Pe 28.12.2012 klo 19.00 (ovet 17.30)
Paikka: Espoo, Barona Areena
Liput: 49e / 59e + mahd. toim.maksu
Ennakkomyynti: www.lippupalvelu.fi
Lipunmyynti: alkaa to 22.11.2012 klo 9.00

Ruisrock 2010 raportti

Festarit ovat ihmiselle usein tapahtuma, jossa on etukäteen suunnitellut katsovansa mahdollisimman monta bändiä päivän aikana. Todellisuus iskee vasten kasvoja helteen, nälän, janon ja jalkojen kipeyden muodossa. Festareilla liikutaan lopulta ihan täysin fiiliksen mukaan. Sen fiiliksen tuomat ajatukset ja kuvat aion nyt jakaa tässä päivityksessä.

Perjantain aloitti Herra Ylppö ja Ihmiset. Aloittajan rooli festareilla ei ole imarteleva. Ihan mukavasti paikalle oli kuitenkin jo siinä vaiheessa saapunut yleisöä, ja Herra Ylppö veti onnistuneen keikan. Keikka oli kuitenkin sen verran samanlainen kuin Provinssissa, että itselleni se ei tuonut mitään uutta. Herra Ylppö ja ihmiset ovat joka tapauksessa erittäin hyvä festaribändi.

Tarot oli myös erittäin hyvä. Marco Hietalan ääni on upea. Oman lisänsä keikkaan toi se, että muutamassa biisistä mukana oli Hietalan Kuorosodassakin ollut kuoro. Se toi kappaleisiin toisenlaista tunnelmaa. Keikka sai kiinnostumaan Tarotin musiikista.

Negative oli minulle se perjantain ykkösbändi. Se toimi livenä hyvin, ja uuden tuotannon lisäksi kuultiin kaikki tärkeät hittibiisit. Fanit olivat tyytyväisiä, ja keikan lopussa bändi heitti yleisöön ruusuja, joka sopi täydellisesti heidän emotional rock’n’roll -imagoonsa. Jonne Aaron on ihana!

Negativen jälkeen katselin ohimennen Rise Againstia ja NOFX:ää. Molemmat olivat energisia punk-bändejä, jotka saivat yleisön liikkeelle. Rise Againstin keikalla oli moshpit, joka sai rantalavan edustan hiekan lentämään.

Perjantain päätti Ozzy Osbourne, joka oli allekirjoittaneella erittäin positiivinen yllätys. Samaa mieltä eivät kuitenkaan olleet kaikki festarikävijät, vaan osan mielestä Ozzy oli antanut vanhuuden viedä ja nähnyt parhaat päivänsä. Biisien sanat saattoivat unohtua, mutta yleisesti meininki oli hyvä. Pimeyden Prinssi sopi pimeään kesäiltaan.

Lauantaina pääsin festarialueelle oikeastaan vasta The Baseballssin aikaan. The Baseballs on Suomessa todella suosittu, ja sen huomasi kyllä siitä yleisömäärästä, joka oli rantalavalle bändiä kerääntynyt katsomaan. Meininki lavalla oli energistä, mutta itse odotan näkeväni, mihin suuntaan bändi kehittyy, kun he alkavat esittää omia biisejään. Tällä hetkellä se on vielä liian muovinen minun makuuni. Siitä puuttuu se jokin. Ilmeisesti mielipiteeni on kuitenkin vähemmistössä, kun katsoi tanssivaa yleisömerta.

Toinen yleisön suosikki oli PMMP, jonka suosio pysyy vankkumattomana vuodesta toiseen. PMMP:n naisten lavaesiintyminen on erikoista, omanlaistansa ja välillä jopa nolostuttavankin seksikästä. Se iski yleisöön, mutta itse lähdin ennen keikan loppumista kohti niittylavaa ja Don Huonoja.

Don Huonojen keikkaa odotin koko Ruisrockissa eniten. Se on ollut minulle aina yksi tärkeimmistä bändeistä. Hivuttauduinkin eturivin tuntumaan, ja huomasin, että seitsemän vuoden tauon jälkeen mikään ei ole muuttunut. Osasin yhä laulaa jokaisen biisin ulkoa, ja Kalle Ahola oli yhä aivan upea. Koko bändi heittäytyi keikkaan paluukeikan vaatimalla tavalla, ja siinä riitti energiaa, show:ta ja karismaa yhdelle illalle.

Keikan aloitti Sydänpuu, joka on tunnelmaltaan yksi vahvoimmista ja vaikuttavimmista koskaan tehdyistä biiseistä. Keikka oli poikkileikkaus Don Huonojen koko tuotannosta. Tärkeimmät hittibiisit kuultiin, ja ennen encorea lauloimme Hyvää yötä ja huomenta yhdestä suusta. Encoren aikana Paula Vesala tuli lavalle laulamaan Kissaihmiset duettona Kalle Aholan kanssa.

Keikka oli niin onnistunut, että harkitsin tosissani pitäisikö lähteä sen jälkeen kotiin. Tuntui kuin mikään ei voisi sellaisen hurmosen jälkeen enää edes etäisesti koskettaa. Osa ihmisistä näyttikin lähtevän kotiin jo ennen illan pääesiintyjää The Soundsia.

Itse en lähtenyt kotiin, vaan menin festarialueen toiselle puolelle katsomaan Stam1naa, jonka maskuliininen ja testosteripitoinen esitys oli itselleni mieleen. Stam1na on aina livenä hyvä. Bändin jätkät vetävät energisen show:n, joka ei jätä ketään kylmäksi. On pakko heiluttaa tukkaa, vaikka tietää, että seuraavana päivänä on niska kipeä. Biisien melodiavaihtelut vievät mukanaan ja lavalla oleva iloinen asenne on hienoa katseltavaa. Miehet tulivat encoressa lavalle ilman paitoja ja saivat näin ollen eturivin naiset kaivamaan vauhdikkaasti kamerat laukuistaan. Olihan se hienoa katseltavaa se –maskuliinisuus.

Sunnuntaina aloitin festarit Lauri Tähkän ja Elonkerjuun keikalla. Keikka oli niin hyvä, että muistin jälleen kerran, miksi olen kyseistä bändiä yli kymmenen vuotta fanittanut. Siinä oli sitä jotain, joka iski silloin aikoinaan Teuvan Kaarihovissakin. Siinä oli puhdasta pohjalaista uhoa ja vetovoimaa! Yleisö oli tyytyväinen ja tanssivainen. Kesä oli aurinkoinen ja hiki virtasi.

Flogging Mollyn näin osittain. En pitänyt siitä juurikaan, koska en pidä punkista enkä irlantilaisesta kansanmusiikista. Toki bändi olisi ollut parempi, jos se olisi ollut oikeasti irlantilainen, mutta kun se ei ollut. Vauhtia sillä kuitenkin riitti. Joku totesi kaljateltassa: ”ihan hyvää, mutta silti ihan kuraa” Se oli hyvä tiivistys.

The Ark oli minulle se ruotsalainen bändi, jonka halusin nähdä. Se ei petä koskaan. The Ark on livenä yksi parhaista bändeistä, ja Ola Salon karisma kantaa. En usko, että kukaan muu voisi näyttää uskottavalta niin kauheissa esiintymisasuissa. The Ark on juuri sellaista iloista glam-rockia, jota onnistunut festivaali kaipaa. Se jätti hymyn kasvoille.

Oma festarinikokemukseni päättyi The Arkiin. Toiset sanoivat, että Slash oli niin hyvä, ettei pystynyt käsiä tapputtamiselta laskemaan alas.

Kokonaiskuvana Ruisrockista on sanottava, että tunnelma ja ilma olivat niin kuumia, että hien ja kaljahanojen virratessa koko festarialue pölisi.

Teksti ja kuvat: Terhi Mahlamäki