Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kaija Koo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kaija Koo. Näytä kaikki tekstit

25.10.2013

Live! Ruisrock 2013 tekstinä ja kuvina

Saavun itse alueelle heti sen auetessa, sillä tahdon nähdä kun nopeasti suosiotaan tänä kesänä kasvattanut Pää Kii korkkaa päälavan. Vasta viime vuoden alussa perustettu Pää Kii marssi samantein ryminällä Suomen musiikkikartalle ja on ollut tänä vuonna yleinen näky myös festareilla. Punkorkesteri laulaa mukaansatempaavasti vitutuksesta ja muusta tyypillisestä mistä Pää Kiin tapaiset orkesterit nyt laulavatkaan. Vaikka olinkin suunnitellut aloittavani festarin tänä vuonna Pää Kiin tahdissa, sain hieraista silmiäni muutamaan otteeseen kun vasta ohjelmalehtistä vilkaistessani huomasin bändin korkkaavan Ruisrockin päälavan. Kudos!


Kiertelen keikan jälkeen fiilistelemässä jo tutuksi muodostunutta aluetta ympäriinsä, melkein tuntuu kuin en olisi koskaan lähtenytkään. Katselen festarikansan iloista köpöttelyä piinaavan pitkää hiekkatietä pitkin Ruissaloon. Päivän aikana heitä saapuu yhteensä 18 000. Illan vetonaulaksi on kiinnitetty brittiduo Hurts, ja vatsaani kivistää sillä bändi on suosikkini ja minulle on luvattu muutama minuutti haastatteluaikaa bändin kanssa muutaman tunnin päästä. En pysty oikein keskittymään mihinkään, kun muut rientävät jo valmiiks hurmioituneena katsomaan ihanaa Håkan Hellströmia, minä kertaan haastattelukysymyksiäni. Aina syksyisin levysoittimeni valtaavasta Band Of Horsesista näen vilauksen, mutten pysty kesskittymään vaikka bändi on upea. Jännitys on tehnyt minusta sokean.

26.7.2013

Live! Tammerfest - perjantai @ Ratinanniemen Festivaalialue 19.07.2013

Ensimmäisenä päivänä oli saatu paljon nimekkäitä artisteja esiintymään, kuten myös festareiden toiseen päivään. Toisen päivän avasi Elonkerjuu, johon ihastuin jo helmikuussa 2013 järjestetyssä Iskelmägaalassa. Lavalla oli tosi hyvä meininki silloin ja nyt vielä parempi. Ihana Johanna Koivu soittaa upeasti viulua ja yhtyeen solisti Juha Lagström sai yleisön hyvin mukaan. Kappaleita esitettiin pitkän uran ajalta, hienoa että kappaleita oli mukana myös siltä ajalta kun Lauri Tähkä oli mukana. Juomaripoika, Maailma on renki, Kimpale kultaa ja monia monia muita hittejä kuultiin keikan aikana. Keikan lopuksi kuultiin uusimpia hittejä, kuten Viiltävä ikävä ja Viistäköön siipeni maata.

1.1.2013

Kuvagalleria! Vain elämää -areenakonsertti @ Barona Areena, Espoo 28.12.2012

Klikkaamalla kuvaa, voit katsoa kaikki kuvat isompina versioina. Kuvat eivät ole kronologisessa järjestyksessä.

Hyvää Uutta Vuotta!! 


20.11.2012

VAIN ELÄMÄÄ -AREENAKONSERTTI JOULUKUUSSA

Vuoden tv-tapauksesta, Nelosen Vain Elämää –ohjelmasta, järjestetään ainutlaatuinen konsertti Barona Areenalla perjantaina 28.12.

Konsertissa esiintyvät kaikki Zodiak Finlandin tuottaman Vain Elämää -sarjan tähdet: Cheek, Kaija Koo, Jari Sillanpää, Erin, Neumann, Jonne Aaron ja Katri Helena. Huippukonsertin lipunmyynti alkaa Lippupalvelussa to 22.11. klo 9.00.

Perjantaina julkaistu Vain Elämää -kokoelmalevy on myynyt jo tuplaplatinaa eli yli 40 000 kappaletta. Viikonlopun aikana iTunesin top 10 singlelistalla oli parhaimmillaan kuusi Vain Elämää –albumin kappaletta.

Vain elämää on jaksokohtaisesti kunnianosoitus ohjelman seitsemälle artististille. Kunkin artistin uraan tutustutaan päivällisellä ja illallisella esitettyjen uudelleen sovitettujen biisien kautta. Nämä uudet tulkinnat tulevat päivän artistille yllätyksenä ja niitä tulkitsevat kaikki muut kuusi ohjelmassa mukana olevaa tähteä.
www.nelonen.fi/vainelamaa

Pvm: Pe 28.12.2012 klo 19.00 (ovet 17.30)
Paikka: Espoo, Barona Areena
Liput: 49e / 59e + mahd. toim.maksu
Ennakkomyynti: www.lippupalvelu.fi
Lipunmyynti: alkaa to 22.11.2012 klo 9.00

25.7.2012

Live! Osla Live @ Kokonniemi - Porvoo 21.7.2012

Osla live järjestettiin tänä vuonna Kokonniemen laskettelukeskuksella, joka osoittautui mutaista pintaa lukuun ottamatta erittäin mukavaksi alueeksi. Festarin yleisilmeestä tuli mieleen positiivisella tavalla ”vanhan ajan” festarit, jolloin joka ruokalajiketta, juomaa ja tavaraa ei ollut miljoonaa lajiketta, vaan se mitä oli, niin toimi. Järjestelyt toimivat hienosti, ilma tosin päätti tehdä väliin kepposia, mutta sadekaan ei rappeuttanut tunnelmaa. Lavat olivat vierekkäin ja toimivat ajatuksella, kun päälavan bändi lopetti, niin heti perään aloitti toisella lavalla toinen bändi. Näin vältyttiin masentavalta odottamiselta. Muutenkin oli erittäin miellyttävä ratkaisu antaa tilaa ”pienemmille” bändeille pikkulavalla ja panostaa muutamaan erittäin laadukkaaseen isoon artistiin.

Kaija Koo osoittautui positiiviseksi yllätykseksi, sillä olen nähnyt Kaijan joskus silloin taustanauhojen aikaan. Nyt Kaijaa taustoitti erittäin laadukas bändi, jonka miksausta en tosin aina ymmärtänyt. Soundit itsessään olivat hyvät, muta soittimien keskinäinen balanssi oli välillä pahasti hukassa ja näin bändin erinomaisuus jäi tämän takia hetkittäin taustalle. Itse laulaja oli huikeassa vireessä. Ääni oli hienossa kunnossa ja settilista oli hyvä, sillä alkuun tuli läpimurto levyltä ”Tuulen viemää” monia tunnettuja lauluja, kuten ”Tule lähemmäs beibi”, ja ”Hanat aukeaa”. Jälkimmäisen laulun kohdalla oli jopa ironista huomata, että taivas totteli Kaijan käskyä ja löi juuri tällä hetkellä sadetta ihmisten iloksi. Onneksi keikka ei ollut pelkkää hittitulitusta, vaan löytyi muutamia ei niin tunnettuja lauluja kuten ”Ex-nainen”, jotka rytmittivät keikkaa kivasti eikä tullut olo pelkästä nostalgiatripistä. On ilo huomata, että artisti on esiintymisestään ”täpinöissään” vielä näinkin monen esiintymisvuoden jälkeen. Kaiken kaikkiaan hieno veto.

Seuraavana päälavalla oli luvassa Dog Days Revolution, joka soitti AC/DC covereita. Kun itsekin olen Kouvolasta, niin yllätykseni huomasin, että bändissä soitti entisiä Peer Gunt jäseniä. Täytyypi sanoa, että nyt on kyseessä harvinaisen laadukas coverbändi, sillä soitto ja esiintyminen ei jäänyt jälkeen juurikaan alkuperäisversioista. Tämän vedon aikana tosin sade yltyi niin hurjaksi, että suurimmat hitit, kuten ”Highway to hell, Hard as a rock” biisit tuli seurattua sateensuojasta.

Apocalyptica vastasi koko illan hienoimmasta vedosta. Tämän vedon jälkeen olen ehdottomasti sitä mieltä, että tässä on kyse Suomen tärkeimmästä vientituotteesta. Kyseessä on show ja erittäin viihdyttävä sellainen. Etukäteen epäilin, ettei sellovirtuoosien veto voi pysyä kasassa puoltatoista tuntia, mutta hienosti pysyi. Syy siihen oli upeasti rakennettu setti. Alkupuolella kuultiin tunnelmoivampaa materiaalia, josta siirryttiin pikku hiljaa raskaampaan ja tutumpiin kappaleisiin. Viimeistään Metallican ”Master of Puppets” kappaleen aikana homma lähti aivan käsistä. Jätkien intohimo soittamiseen ja esiintymiseen on niin valtavaa, että sitä voi lähes koskettaa käsillään. Tipe Johnson toi lauluvoimaa hienoilla tulkinnoillaan. Herrojen esiintyminen on intensiivistä ja energistä. Jokainen spiikkaa vuorollaan ja huomioi näin yleisön. Apocalyptica oli ollut edellisen illan Portugalissa esiintymässä, joten varmasti väsy painoi, mutta ammattilaiset käänsivät yleisön energian puolelleen. Jokainen joka ei ole nähnyt tämän bändin esiintyvän, niin suosittelen lämpimästi. Ette tule pettymään!

Illan pääesiintyjänä oli Ruotsin ihme Europe. Moni tuntee bändin 80-luvun hiteistään, mutta itselleni se todellinen Europe edustaa 2000-luvun materiaalia, joka painottuu Bluespohjaiseen junttaamiseen voimakkailla soundeilla. Bändin keikkasettiä ihmettelen jonkin verran. Se ei ollut missään nimessä huono, mutta alkuun kuultiin heti liuta uusia kappaleita, jotka eivät ole ollenkaan tuttuja kuulijoille ja kyseiset biisit eivät perustu ”tarttumapintaan”, vaan enemmänkin raskaaseen tunnelmaan. Tulikin olo, että bändi oli hieman väärässä paikassa ja soitti enemmän itselleen, kuin yleisölleen. Oikea paikka olisi jokin hikinen klubi, kuten Tavastia. Siitäkin huolimatta bändi oli loisto vireessä. Bändi soitti virheettömästi ja laulaja Joey Tempest on kuin vanha viini, joka vuosien saatossa vain paranee. Pientä rosoa on tullut soundiin ja se kuulostaa erittäin hyvältä. 

Joka tapauksessa Europe jätti ristiriitaisen maun kokonaisuudessaan ja herätti monia kysymysmerkkejä. Miksi bändi, jolla ei missään nimessä ole liiaksi hittejä, soittaa hyvin pitkälti vain uutta tuotantoa ja niistäkin vaikeampia biisejä? Miksi Joey Tempest ei keulakuvana saa ”räjäytettyä” yleisöään sekaisin? Miksi muu bändi näyttää esiintymistaidoiltaan vain harmaalta massalta? Tässä on varmasti syitä siihen, minkä takia Europe kuuluu menestyksessään ”ainoastaan” siihen kuuluisaan keskiluokkaan. Siltikään millään tavoin en pysty sanomaan keikkaa huonoksi, mutta edelleen korostan, että bändi oli yksinkertaisesti väärässä paikassa. Kolme suurinta hittiä ”Final Countdown”, ”Carrie”, ”Rock the night” saivat yleisöön liikettä, mutta silloin oli jo vähän myöhäistä, koska paikalta oli selvästi poistunut yleisöä kesken keikkaa.

Osla Live onnistui kokonaisuudessaan hienosti ja festareiden yleisilme oli iloinen yllätys.

Teksti ja kuvat: Jari Uutela

Palkki

Palkki