Istumapaikat ovat kirottu asia. Kun Stingin kaltainen maailmantähti esittää King Of Painin ja Every Little Thing She Does Is Magicin kaltaisia The Police -klassikoita bändi ja The Royal Philharmonic Concert Orchestra -sinfoniaorkesteri taustallaan, mitä tekee suomalainen yleisö? Istuu kiltisti paikallaan. Ehkä 14 000 suomalaisen oletetaankin istuvan paikoillaan, kuten klassisessa konsertissa yleensä tehdään, mutta nyt oli kyse popmusiikista.
Stingin Symphonicity 2010 -kiertue pysähtyi syyskuun toisena perjantaina Helsingissä. Kohta 59-vuotiaan tähden konsertti oli rakennettu klassisen musiikin konsertin tapaan. Show koostui kahdesta setistä, joiden välissä pidettiin 20 minuutin väliaika. Stingin oma bändi (kitaristi Dominic Miller, basisti Ira Coleman, rumpali David Cossin ja vokalisti Jo Lawry) kattoi pöydälle maittavan päivällisen sinfoniaorkesterin toimiessa kuplivana ruokajuomana. Suuri osa illan musiikillisesta annista olisi toiminut ilman kuplivaakin.
Konsertin ensimmäinen puoliaika oli silkkaa hitti-ilotulitusta. Jos sama meno olisi jatkunut toisen setin ajan, edes areenallinen suomalaisyleisöä ei olisi pystynyt enää istumaan paikallaan ja vain tuijottamaan lavalle.
Sting iski soolouransa isoimmat hitit heti konsertin alussa pöytään. If I Ever Lose My Faith In You, Englishman in New York, Shape Of My Heart ja Fields Of Gold esitettiin ihailtavalla ammattitaidolla.
The Police -klassikot saivat ihon kananlihalle. Every Little Thing She Does Is Magic toimi vastustamattomasti. Roxanne oli sovitettu tunnelmalliseksi yökerhojazziksi. Ensimmäisen puoliajan päättänyt, kotimaisen Lemonatorinkin takavuosina versioima Next To You veti huikealla draivillaan maton jalkojen alta, ja toiselta puoliajalta alkoi väkisinkin odottamaan paljon.
Kun tunnelma alkoi ensimmäisen puoliajan myötä musiikillisesti olla katossa, toinen puoliaika vaimensi meiningin. Sting esitti harvinaisempia tunnelmapaloja ja tuntui, että ehkä konsertissa yritettiin nostaa The Royal Philharmonic Orchestra väkisin esille ensimmäistä puoliaikaa paremmin. Toinen setti ei ollut missään nimessä huono, mutta tunnelma lähti nousuun vasta varsinaisen konsertin päättäneiden King Of Painin ja Every Breath You Take -hitin myötä.
Yksi syy siihen, miksi konsertin toinen puoliaika latisti tunnelman, oli varmasti se, että näin Stingin nyt ensimmäistä kertaa livenä. Jos olisin kuullut tähden soolohitit ja The Police -klassikot elävänä jo aiemmin, olisin luultavasti odottanut innolla laulajan harvinaisuuksia ja taiteellisempia numeroita. Setit olisivat kuitenkin voineet vaihtaa paikkaa. Jos rauhallisempi puoliaika olisi kuultu ensin, toisen puoliajan meininki olisi ollut melkoinen.
Encoressa Desert Rose ja She's Too Good For Me jatkoivat rytmikästä menoa. Fragile ja illan päättänyt I Was Brought To My Senses rauhoittivat tunnelman. 14 000 suomalaista poistui syksyiseen iltaan hymyillen.
Teksti: Visa Högmander
Kuvat: Sami Siilin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti