Hollannin lahja maailmalle, klassisesta musiikista vaikutteita ottanut örinän ja puhtaan laulun välillä taituroiva metalliyhtye Epica oli keikalla Nosturissa maailmankiertueellaan. Saapuessani paikalle Nosturi oli jo täynnä faneja, jotka odottivat innokkaasti bändin keikkaa. Tunnelma oli kovin tiivis, ja intron kajahtaessa ilmoille yleisö osoitti voimakkaasti suosiotaan.
Tunnelma kohosi kattoon jo ensimmäisen kappaleen aikana, ja bändin solisti Simone Simmons oli häikäisevän kaunis ja karismaattinen nahkahameessaan ja korsetissaan. Bändi pani parastaan lavalla: välispiikit olivat hauskoja, ja Simmons sekä laulaja-kitaristi Mark Jansen tekivät vaikutuksen spiikkauksillaan. He kehuivat paljon yleisöä ja tämän mukanaoloa biiseissä. Yhdenkään biisin aikana ei jäänyt paljonkaan käsiä alas, ja yleisö käytti mahtavasti myös äänihuuliaan.
Bändi veti keikan kunniallisesti: esiintymisestä huomasi rutiinia jo olevan, mutta silti bändin jäsenistä näki intoa riittävän. Kolmantena kappaleena bändi soitti kappaleen Unleashed, jonka alussa yleisö villiintyi täysin. Simmonssin äänenkäyttö pääsi oikeuksiinsa erityisesti biisin Tides of Time aikana, joka alkoi pelkästään Simmonssin ja Coen Janssenin esiintymisellä muun bändin ollessa juomatauolla. Tides of Timessa oli Simmonssin äänelle sopivaa herkkyyttä, joka tarttui yleisöönkin. Tätä biisiä oli hyvä kuunnella silmät kiinni fiilistellen. Bändin jäsenistä näki heidän nauttivan soittamisesta todella paljon: he flirttailivat sekä yleisölle että toisilleen. Myös biisi Cry for the Moon sai yleisön täysillä mukaan. Kädet nousivat ilmaan, ja se puolestaan innosti bändiä entistä parempaan suoritukseen.
Viimeinen biisi ennen encorea oli Kingdom of Heaven, joka on bändin mukaan heidän pisin kappaleensa. Sitä ennen bändi huudatti yleisöä: sekä miesten että naisten tuli huutaa vuoronperään, ja yleisö noudatti kiltisti käskyjä. Epica sai siis yleisön huikeasti mukaan, eikä siellä näkynyt juurikaan nyrpeitä kasvoja. Kingdom of Heavenissa oli sekä raskaampia kohtia että fiilistelyä, ja tempojen vaihto onnistui sulavasti. Simmons näytti aivan enkeliltä seistessään lavan keskellä olevalla korokkeella kädet sivuille levitettynä silmät kiinni. Koko bändistä näki heidän nauttivan olostaan lavalla, ja olipa keikalla silmänruokaa naisillekin Mark Jansenin riisuttua paitansa jossain vaiheessa keikkaa pois. Keikassa toimivat niin musiikki, soundit kuin valoshow'kin, ja niinpä viimeisen biisin jälkeen Epica taputettiin takaisin lavalle encorea varten. Epica vakuutti reilun tunnin setillään allekirjoittaneen, ja niinpä toivoisin tätä bändiä näkevän toistekin Suomessa.
Teksti: Anna Miinin
Kuvat: Lauri Kananoja
Kuvat: Lauri Kananoja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti