Live! Kamelot, ReVamp, Tellus Requiem @ Pakkahuone, Tampere 6.11.2013

6. marraskuuta Tampereen Pakkahuoneella oli tarjolla harvinaisempaa herkkua melodisen metallin kuuntelijoille Amerikkalaisen Kamelot -bändin muodossa. Edellisestä Kamelotin vierailusta Suomessa onkin vierähtänyt kolmisen vuotta.  Lämmittelijöinä mukana olivat norjalainen Tellus Requiem ja hollantilainen ReVamp.

Ensimmäisen lämppärin alottaessa yleisöä oli saapunut paikalle hädin tuskin parisen sataa. Tellus Requiem oli itselleni täysin uusi tuttavuus ja se myös osaltaan vaikutti siihen, ettei  puolituntisen setin ajalta mieleen jäänyt yhtään tiettyä kappaletta. Rennosti soittanut viisikko ei ottanut paineita vähäisestä yleisöstä. Toisaalta mikin varressa ollut Ben Rodgersin lavaesiintyminen oli aika-ajoin levottoman oloista ja hän keskittyi viihdyttämään enemmän bänditovereitaan, kuin olisi ottanut kontaktia yleisöön. Lauteiden lämmitys oli kuitenkin kelvollinen ja jätti yleisön hyvälle sekä odottavalle mielelle.

Suomalaisten silmissä ja korvissa viimeistään Nightwishin keulilla kukkaan puhjennut Floor Jansen kiinnosti jo selvästi enemmän porukkaa. Yleisöä olikin tullut kiitettävästi ReVampin alottaessa ja Jansenin ei tarvinnut kuin kävellä lavalle, niin huutomyräkkä oli lavan edessä valmis. Suomenkielen lausuminen on hänellä näköjään jo hyvin hallussa. Kiitokset tulivat, kuin ne olisiva tulleet kenen tahansa Maija Meikäläisen suusta. Energiaa bändillä riitti, mutta jätti kaksijakoisen fiiliksen. Tietysti lavalla olosta nauttivaa bändiä katselee mielellään, mutta henkilökohtaisesti musiikillinen puoli jäi latteaksi.

Yli kaksikymmentä vuotta ja kymmenen albumia tahkonneen Kamelotin historian kirjassa käännettiin sivua, kun bändin mikkiin tarttui viime vuonna ruotsalainen Tommy Karevik. Kamelotin vierailu Suomessa oli nyt siis ensimmäinen laatuaan tällä kokoonpanolla. Edellinen laulaja Roy Khan oli livenä tyylillesti jotain uniikkia, siitä ei pääse mihinkään, mutta ei Karevikin suoritus kalpene Khanin rinnalla, päinvastaoin. Karevik on karismaattinen ja yleisöä huomioiva esiintyjä, jonka puhdas lauluääni on oikeuksissaan erityisesti korkealla.

Keikan alkuhetkistä alkaen näki, että bändi oli tullut vetämään nimenomaan shown koko rahan edestä. Lavan edessä olevaa jatketta käyttivät ahkerasti Karevikin lisäksi niin kitaristi Youngblood kuin basisti Tibbettskin. Reippaan puolentoista tunnin settiin mahtui myös peräti kolme soolo-osuutta, joista rumpali Casey Grillon osuuden aikana olleelle hyvälle valosuunnittelulle täytyy antaa plussa.

Jos Karevik on karismaattinen, niin on myös taustalauluja laulanut, The Agonist -bändistäkin tunnettu, Alissa White-Gluz. Keikan alussa takakorokkeella tiukasti pysynyeen White-Gluzin tehtävänä oli enemmänkin näyttää viehkeältä erinäisissä puvuissaan, joita hän sittemmin vaihtoi pariin otteeseen. Mutta myöhemmin Karevikin kanssa duettona vedetyt kappaleet Sacrimony ja setin päättänyt March of Mephisto olivat ehdottomasti illan parasta antia.

Ennen edellä mainuttua viimeistä biisiä, käväisi myös Floor Jansen vielä lavalla duetoimassa The Haunting -kappaleen. Tämä sai itseasiassa illan kovimman huutovastaanoton, mikä todennäköisesti  kertoo myös siitä, miten hyvän vastaanoton Jansen on saanut täällä pohjolassa.

Parista hetkellisestä ääniongelmasta huolimatta, Kamelot antoi varmasti lippurahoille vastinetta ja sellaisen kappalekattauksen, joka oli melometallin kuuntelijoiden korville silkkaa hunajaa.

Kamelot settilista:

Torn
Ghost Opera
The Great Pandemonium
Veritas
Center of the Universe
Soul Society
Song for Jolee
Rule of the World
Casey Grillon rumpusoolo
When the Lights are Down
Sacrimony (Angel of Afterlife)
EdenEcho
My Confession
Oliver Palotain kosketinsoitinsoolo
Forever
Encore:
Sean Tibbettsin bassosoolo
Karma
The Haunting
March of Mephisto

Teksti ja kuvat: Jaakko Manninen