Maailmanlaajuista suosiotaan vuosi vuodelta kasvattava skottitrio Biffy Clyro soittaa ensi perjantaina laajan Euroopan-kiertueensa lomassa Helsingin Circuksessa. Myös taitavana ja intensiivisenä live-esiintyjänä tunnettu poppoo julkaisi uusimman albuminsa Opposites alkukeväästä ja tuplalevynä julkaistu kokonaisuus on siivittänyt vahvasti Biffy Clyron matkaa yhdeksi Ison-Britannian kiinnostavimmista yhtyeistä.
Loppuunmyydyiltä klubeilta kotimaassaan stadionluokan bändiksi noussut Biffy Clyro nousi Suomessa viimeksi lavalle Ruisrockissa, jossa se veti Niittylavan eteen valtavan yleisömeren. Samaisena kesäviikonloppuna istahdin myös omiin suosikkeihini kuuluvan bändin kaksoisveljesten Benin ja Jamesin kanssa hetkeksi pöydän ääreen ennen bändin Ruisrockin keikkaa. Todelliset herrasmiehet juttelivat mukavia bändin historiasta, rooleista sekä viimeisemmästä Opposites-levystä ja sen kirjoittamisprosessista.
Mitä teille kuuluu tänään?
James: Todella hyvää! Saavuimme tänne eilen ja vietimme todella kivan, rentouttavan päivän. Tänään emme soita kuin vasta myöhemmin illalla, joten olemme vain nauttineet auringonpaisteesta ja imeneet itseemme suomalaista energiaa, johon olemme jo hieman tottuneetkin. Vietimme kivasti aikaa täällä helmikuussa kun soitimme Helsingissä ja "suomalaisissa Grammy-juhlissa" joten olemme saaneet viettää täällä hauskoja aikoja.
Ben: Harkitsen oikeastaan tänne muuttamista, ihan oikeasti.
Mahtava idea!
James: Vain kesällä tosin!
Ben: Mielestäni Suomi maana sopii musiikillimme todella hyvin ja näytätte pitävännekin siitä, tykkäätte rockista ja meidän dynamiikastamme. Ja teillä on vuodenajat.
Tulitte siis Turkuun eilen? Mitä teitte?
Molemmat: Kalastimme!
Oikeasti?!
James: Oikeasti! Ihan tuossa! [Osoittaa Aurajokea]
Ben: En varmaan söisi tuolta kalastettua kalaa, mutta sitä oli hauskaa napata.
Saitteko mitään?
James: Kyllä, Ben sai!
Ben: [Näyttää puhelimestaan kuvan]
Vau!
Ben: Kierrämme festareilla päivittäin ja se on hauskaa, mutta hullua, joten joskus on kiva vain rentoutua ja olla tekemättä mitään. Jos voit olla onnellinen tekemättä mitään, voit olla onnellinen tehdessäsi mitä tahansa.
James: Upea filosofia!
 |
| Ben Johnston, rummut |
Olette olleet bändinä yhdessä jo todella pitkään 90-luvulta asti, mitkä olivat alkuperäiset tavoitteene ja missä tilassa koette niiden olevan tänäpäivänä?
Ben: Alunperin halusimme vain soittaa keikan jossain. Emme oikeasti olleet yhtään uraa kohti suuntautunut bändi vaikka nyt tämä onkin muuttunut pitkäksi uraksi. Aluksi halusimme vain yrittää saada keikan jostakin Glasgown alueelta, joka on siis läheisin kaupunki omaa asuinpaikkaamme. Mutta tavoitteet muuttuvat ja kehittyvät, ja jossakin vaiheessa tahdot saada sopimuksen levy-yhtiön kanssa ja jossakin vaiheessa tehdä levyn... Emme siis olleet alunperin juurikaan kunnianhimoisia ollenkaan vaan kyse oli hauskanpidosta. Olemme yrittäneet pitää tuon asenteen vuosien aikana ja tähänkään päivään mennessä tämä ei tunnu työltä vaikka teemmekin tällä rahaa. Tämä tuntuu edelleen siltä kuin vain toteuttaisimme harrastustamme, joka täyttää meidän sielumme ja saa olomme mahtavaksi, tiedätkö?
Se kai tarkoittaa, että teette kaiken juuri oikein!
Ben: Niin se kai tarkoittaakin. Emme koskaan tee mitään pakottamalla emmekä tee tätä rahan vuoksi.
James: Niin, me vain todella nautimme tästä.
Mikä on ollut tärkeintä mitä olette oppineet näiden vuosien aikana?
James: Varmasti elämän ja kaiken sen mitä se heittää sinua kohti, arvostaminen. Olemme olleet hyvin onnekkaita elämässämme kun olemme saaneet tehdä harrastustamme elannoksi. Uskon, että sen arvostaminen on hyvin tärkeää. Kun olet ollut tien päällä neljä viikkoa ja olet väsynyt, saatat menettää sen arvostuksen koska olet vihainen siitä, ettet ole kotona tai jotain vastaavaa. Silloin on tärkeää muistaa mitä voisit olla tekemässä tämän sijaan, jotakin tavallista työtä kotona, jota vihaat. Me olemme olleet niin onnekkaita, että saamme matkustaa ympäri maailmaa hieman ja oppia uutta. Sitä on tärkeää arvostaa kuten myös toisiamme. Meillä on hyvin onnellinen bändi ja crew tällä hetkellä ja on hyvä muistaa, että kaikilla bändeillä asiat eivät välttämättä ole niin.
Eikö olekin totta, että kokoonpanonne ei ole koskaan muuttunut?
Ben: On! 20 vuoden aikana olemme pitkälti olleet sama bändi, vaikka olemmekin lisänneet muutamia ihmisiä viime vuosien aikana auttamaan keikoilla, mikä on loistavaa koska he voivat täyttää joitakin rakoja livenä. 20 vuotta on pitkä aika, mutta me olemme kaksosia ja tapasimme Simonin koulussa hyvin nuorena joten kyseessä on ollut melkein elämänpituinen juttu.
Onko teillä mielestänne erilaisia rooleja bändin sisällä instrumenttienne lisäksi?
James: Varmasti on! Vaikka tekisimme jossakin muussa yrityksessä jotakin muuta työtä yhdessä, putoisimme varmasti samantyyppisiin rooleihin. Minä saatan olla joskus hieman tylsä ja järkevä, mutta Ben taas on se hauska tyyppi. Simonin kanssa ei koskaan oikein tiedä mitä tulee tapahtumaan, joten hän pitää meidät kaikki varpaillamme ja se on jännittävää. Uskon, että vuosien aikana on luonnollista pudota tiettyihin rooleihin ja erilaiset luonteenpiirteet ovat se asia, joka muodostaa hyvän tiimin! Jos olisitte kaikki samanlaisia, kukaan ei toisi pöytään mitään uutta. Se varmasti heijastuu myös musiikkiin ja sen yli.
Miten sitten kuvailisitte luonnettanne ja kuinka sanoisitte, että se heijastuu tekemäänne musiikkiin?
Ben: On varmasti oikeutettua todeta, että laulujen pääkirjoittajana Simonin persoona heijastuu musiikkiin paljon enemmän kuin meidän. Hän on hyvin huomaavainen ja pohdiskeleva persoona, hän ajattelee paljon elämää ja on myös aika yksityinen kaveri vaikka jakaakin asioita ihmisille musiikkinsa kautta. Hän on hyvin jännittynyt ja extreme ihminen ja se todellakin heijastuu musiikkiin. Hän ei koskaan tee asioita puolella sydämellä, hän aina seuraa asiat loppuun ja hänellä on mieletön näkemys asioista. Hän myös muodostaa kantansa hyvin nopeasti a on hyvin...
James: ...varma, kai?
Ben: Kyllä, hän on hyvin varma itsestään ja se varmasti näkyy hänen luovuudessaan. Hän on myös hyvin tunteellinen kaveri.
 |
| James Johnston, basso |
Puhutaan hetki Opposites-levystä, joka ilmestyi aikaisemmin tänä vuonna. Edellisestä levystä olikin jo vierähtänyt hieman aikaa joten minkälainen tämän levyn kirjoitusprosessi oli?
James: Kuten sanoit, vietimme tien päällä todella pitkän ajan viime levyn tiimoilta...
Kutakuinkin kolme vuotta?
James: Jep, kutakuinkin, ja loppua kohden keikkailu alkoi muuttua todella raskaaksi. Ajomatkat olivat pitkiä ja sillä oli vaikutuksensa meihin aina siihen pisteeseen saakka, että meidän oli pakko pitää hieman taukoa ja mennä kotiin. Käytimme palon aikaa kappaleiden työstämiseen ja Simon kirjoitti enemmän tai vähemmän 45 kappaletta, teimme demoja... Tiesimme, että haluaisimme tehdä levyn ja jotenkin se muuttui ideaksi tehdä tuplalevy, mikä oli todella innostavaa. Uskon, että jokainen rockbändi tahtoo tehdä tuplat jossakin vaiheessa ja nykypäivänä kun julkaistaan niin paljon pelkkiä yksittäisiä biisejä ja musiikista tulee vain kierrätettävämpää - halusimme tehdä jotakin joka jäisi tämän bändin perinnöksi pitkäksi aikaa. Jotakin joka voisi olla iso osa ihmisten elämää ja johon voisi palata vuosia ja vuosia myöhemmin. Olimme siis hyvin tietoisia kappaleita tehdessämme, että tahdoimme luoda hienon matkan, mutta kahdenkymmenen kappaleen kanssa syntyy myös ahdistus siitä, etteivät ne kaikki kuulostaisi samalta, joten kokeilimme erilaisia asioita mariachi-orkestereiden kanssa ja Simon kirjoitti muutaman kappaleen koskettimilla, joka teki biiseihin todella erilaisen fiiliksen. Oli jännittävää ottaa se mahdollisuus! Heti alusta asti kun aloimme nauhottaa levyä ja Ben viritteli rumpujaan, hän viritti erilaisia rumpusettejä ja valmisteli erilaisia sävyjä... heti noista upeista ensimmäisistä levyn perustoista asti ideologiamme säilyi aivan loppuun saakka ja lopputulokset kuuluvat toivottavasti levyllä.
Mainitsittekin, että kyseessä on tuplalevy. Uskotteko, että pitkällä aikavälillä levyjen välissä oli vaikutusta siihen kuinka paljon materiaalia teillä oli Opposites -levyä varten?
James: Ei epäilystäkään.
Ben: Uskon niin, ja kun vain ajattelenkin kirjoittamisprosessia, jonka aikana lauluja vain satoi viittä kappaletta viikossa, se oli ihan hullua! Me kirjoitimme niin paljon kappaleita jatkuvasti ja ne olivat kaikki hyviä! Oli niin vaikeaa valita edes kahtakymmentä kappaletta koska valinnanvaraa oli niin paljon. Tauko varmasti auttoi kuin myös se, että kävimme bändinä läpi joitakin asioita ja Simonilla taas oli kyännissä oma henkilökohtainen kaaoksensa, jolloin hän on mielestäni kaikkein luovimmillaan.
James: Siinä vaiheessa taisimme olla kaikki aika huojentuneita ja väsyneitä kiertueesta ja aloimme etääntyä toisistamme hieman kuten varmasti kaikki bändit tekevät jos viettävät niin paljon aikaa keskenään. Tämä levy hitsasi meitä mielestämme jälleen lähemmäs yhteen kun meillä oli jälleen tarkoitus ja määränpää jota kohti työskennellä yhdessä. Ja lopulta levyn valmiiksisaamisen palkitsevuus sai meidät tuntemaan itsemme jälleen mahtavaksi tiimiksi ja se voima on kantanut meitä kiertueellakin taas. Jos voimme panostaa erilaisiin tapoihin, joiden avulla voimme rakasta bändiämme taas - kuten ehkä, että emme viettäisi kiertueella kolmea kuukautta kerrallaan - pystymme taas panostamaan kaikkemme jokaiseen hetkeen. On hassua oppia asioita näinkin pitkän ajan jälkeen, mutta oppiminen ei kai koskaan lopu.
Opposites-albumin takana on mielestäni mielenkiintoinen teema, voisitteko kertoa meille siitä hieman?
Ben: Ensimmäisen levyn nimi on The Sand at the Core of Our Bones, ja se kertoo tavallaan kaikesta Only Revolutions-albumin ja tämän albumin välillä. Siinä on kyse kaikista pahoista asioista, joita elämässä tapahtuu ja siitä kuinka se voi jäädä luiden ja ytimien mädimpiin osioihin kiinni, levyllä on kai aika toivoton tunnelma. Siitä löytyy palon epätoivoa ja ajoittain tuntuu siltä, ettei ole tietä ulos. [Naurahtaa]
James: Ja The Land at the End of Your Toes-levyssä on enemmän kyse tulevaisuudessa ja asioista, joita voit muuttaa liikkuaksesi elämässäsi eteenpäin ja siinä on paljon toivoa siitä, että asiat voisivat olla toisin. Uskon, että jos kuuntelet ensimmäistä levyä, etkä perehdy siihen liikaa, se on silti nautittavaa kuunneltavaa. Se on aika raskas, mutta se on silti kasattu niin, että sitä on hyvä kuunnella. Toinen levy taas on hyvinkin nostattava loppua kohden ja saimme kurottua molemmat levyt yhteen siten, että kuuntelija toivottavasti tahtoo palata alkuun ja kuunnella koko albumin uudestaan. Emme tahtoneet tehdä esimerkiksi yhtä akustista levyä ja yhtä rocklevyä, kyse oli enemmänkin sisällöstä, joka luonnollisesti pyöräytti laulut kahteen kategoriaan.
Eli kyseessä on periaatteessa lasi puoliksi täynnä ja lasi puoliksi tyhjä?
James: Kyllä!
Ben: Kyllä, juuri siitä on kyse!
Kumpaa itse mielestänne edustatte?
Ben: Minä olen lasi puoliksi täysi.
James: Oletko? Minä taidan olla hieman enemmän puoliksi tyhjä, mutta Ben usein nostaa fiiliksiäni toteamalla ettei minun tulisi murehtia ja kaikki kyllä järjestyy, ja minä teen samaa hänelle.
Ben: Jos murehdit liikaa, kuolet aikaisemmin.
Tällä hetkellä olemme Turussa, jossa nousette Ruisrockin päälavalle myöhemmin tänään, mutta mitä on luvassa tulevaisuudessa?
Ben: Vain enemmän keikkoja! Olemme niin onnekkaita kun saamme tehdä tätä joten paljon enemmän kiertämistä ja upeita keikkoja.
James: Myöhemmin tänä vuonna palaamme myös varmasti Suomeen, en tiedä vielä tarkasti milloin, mutta aivan varmasti.
Eli käytännössä jälleen kolmisen vuotta kiertuetta ja sitten saamme ehkä jälleen odottaa jotakin uutta?
Molemmat: Kyllä! [Naurua]
James: Ero on kai siinä, että nykyään yritämme pitää rajan niin, että emme ole poissa kotoa enempää kuin neljä viikkoa kerrallaan. Sitten menemme kotiin ja saamme viettää hieman aikaa rakkaidemme kanssa ja voimme palata taas kiertueelle. Kyse on vain tasapainon löytämisestä, jotta voimme antaa faneille taas kaikkemme.
Ben: Jos tarkastelee jokaista bändiä, joka on koskaan ollut, ei varmasti ole yhtäkään, joka on vihannut toisiaan edes jossakin vaiheessa. Niin tapahtuu kaikille, joten sitä pitää vain välttää valtaosan ajasta. Me tahdomme olla seuraava Rolling Stones ja tehdä tätä ikuisesti, joten asioiden pitää pysyä kohdillaan, jotta voimme edelleen rakastaa toisiamme.
Missä näette itsenne viiden vuoden päästä?
James: Toivottavasti levy tai pari enemmän taskussamme sekä enemmän keikkoja. On paljon asioista joista olemme puhuneet, kuten ehkä akustisen kiertueen tekemistä koska rakastamme tehdä akustisia juttuja. Tulemme varmasti aina olemaan kitaratyyppinen rockbändi, joten se tuskin koskaan muuttuu sillä rakastamme riffejä ja raskaita kitaroita, mutta tahdomme yrittää liikkua eteenpäin ja kokeilla uusia asioita. Pysymme kuitenkin varmasti suhteellisen samana bändinä kuin nytkin, kunhan vain lähestymme musiikin kirjoittamista uusin tavoin.
Ben: Ja toivottavasti saamme vuokrata myös kesämökkimme Turusta.
James: Jep, se olisi kivaa!
Olisiko teillä mitään viimeisiä sanoja, joita tahtoisitte lähettää?
James: Rakastamme olla Suomessa ja olemme todella kiitollisia kaikesta tuesta joita olemme saaneet ihmisiltä, jotka bändiämme kuuntelevat. Toivomme näkevämme teidät uudestaan vielä tänä vuonna ja vuosia ja vuosia myöhemminkin. Toivottavasti saisimme olla osa ihmisten elämää täällä Suomessa.
Haastattelu ja kuvat: Joanna Tzortzis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti