Erinin kauan odotettu konserttisalikiertue saapui viikonloppuna Helsingin kulttuuritalolle. Lähes täysi sali pääsi viimein kuulemaan livenä menestyksekkään Sä osaat! -albumin kappaleita.
Konsertin aluksi säteilevä Erin tuli Oisko se toi -biisin ensi tahtien aikana valkokankaan takaa lavan eteen ja tervehti yleisöä. Laulun aikana valkokankaalle heijastettiin tunnelmakuvia paikoista, joissa voisi törmätä siihen oikeaan, tai ainakin miettiä "oisko se toi".
Konsertin ensimmäinen puoli mentiin letkeissä tunnelmissa vuorotahtia ensimmäisen ja toisen levyn biisejä kuunnellen. Ensimmäinen yhteislauluosuus koettiin superhitin Vanha nainen hunningolla aikana. Erin kertoi kappaleen kirvoittamia tarinoita, joita ihmiset ovat tulleet hänelle kertomaan ja kuinka yksi biisi voi muuttaa jonkun ihmisen elämän. Eturivin pikkutytöille kyseessä oli tietenkin "kiva heppalaulu".
Suurimpaan osaan Erinin lauluista sisältyy tarina oikeasta elämästä ja sen takia niihin on niin helppo
samaistua. Jokainen löytää varmasti ainakin jostain biisistä tarttumapintaa omaan elämään. Esimerkiksi Erinin omista epäonnekkaista syntymäpäiväjuhlista kertova Kakkukahvit. Tarina, jossa juhlien valmisteluissa menee kaikki pieleen, on varmasti monelle tuttu.
Ensimmäisen puoliajan päätti tunnelmallinen Alouette. Jo tässä kohtaa konserttia mieli oli valtavan hyvä. Se ilo ja herttaisuus mikä lavalta huokui yleisöön, ei voinut olla tarttumatta. Tämän lisäksi kaunis ääni ja todella hyvä livelaulanta kosketti syvältä.
Väliajan jälkeisellä puoliskolla tunnelma nousi selvästi entisestään, kun vuoroon tulivat menevämmät biisit kuten Toiset mimmit, Älä tule hyvä tyttö, Popeda ja Ei taida tietää tyttö. Osa yleisöstä nousi ylös tanssimaan ja Erinkin hihkui lavalla, että mammalomalainen pääsi bilettämään. Konsertin alun hillityn tyylikkäät vaatteet olivat vaihtuneet raitapaitaan ja punaisiin leggareihin kuin korostaen Erinin tyttömäistä kujeilua. Hän on jännä sekoitus iloista hupsuttelijaa ja vakavaa tulkitsijaa. Käsittämätöntä, kuinka vitsailun jälkeen hän pystyy eläytymään herkkään kappaleeseen hetkessä, ja tekemään sen vielä täysin uskottavasti.
Erinin lavaoleminen on vilpittömän luontevaa, eikä hän tarvitse ympärilleen sirkustemppuja pitääkseen katsojan otteessaan. Hyvä musiikki ja karisma riittävät. Lauluja kuunnellessa ja Eriniä katsellessa mielen valtasi hyvä ja lämmin olo. Elämys oli juuri niin kokonaisvaltainen kuin
livemusiikista parhaimmillaan kuuluu saadakin.
Ainoa mitä hieman jäi kaipaamaan oli Erinin versiot Vain elämää -ohjelmasta. Toisin kuin muiden ensimmäisen kauden artistien omilla keikoilla, nyt Vain elämää -kappaleita ei kuultu ainuttakaan. Osa yleisöstä varmasti oli myös niiden takia tullut paikalle. Toisaalta artistin oma tuotanto noudattaa sen verran yhtenäistä linjaa, että ne sopivat saumattomasti nyt kuultuun kokonaisuuteen, eikä muiden kappaleiden puuttuminen jäänyt liiemmin harmittamaan.
Illan lopuksi kuultiin ihokarvat nostattava huipennus ja konsertin upein laulusuoritus, kun ensimmäisen levyn herkistelybiisi Vanha sydän kaikui kulttuuritalon seinien sisäpuolella. Konsertti päättyi kylmänväreisiin ja liikutuksen kyyneleeseen silmäkulmassa.
Teksti:Renja Pöysä
Kuvat: Tiia Santavirta (kuvat Idols-lähetyksestä)
Konsertin aluksi säteilevä Erin tuli Oisko se toi -biisin ensi tahtien aikana valkokankaan takaa lavan eteen ja tervehti yleisöä. Laulun aikana valkokankaalle heijastettiin tunnelmakuvia paikoista, joissa voisi törmätä siihen oikeaan, tai ainakin miettiä "oisko se toi".
Konsertin ensimmäinen puoli mentiin letkeissä tunnelmissa vuorotahtia ensimmäisen ja toisen levyn biisejä kuunnellen. Ensimmäinen yhteislauluosuus koettiin superhitin Vanha nainen hunningolla aikana. Erin kertoi kappaleen kirvoittamia tarinoita, joita ihmiset ovat tulleet hänelle kertomaan ja kuinka yksi biisi voi muuttaa jonkun ihmisen elämän. Eturivin pikkutytöille kyseessä oli tietenkin "kiva heppalaulu".
Suurimpaan osaan Erinin lauluista sisältyy tarina oikeasta elämästä ja sen takia niihin on niin helppo
Ensimmäisen puoliajan päätti tunnelmallinen Alouette. Jo tässä kohtaa konserttia mieli oli valtavan hyvä. Se ilo ja herttaisuus mikä lavalta huokui yleisöön, ei voinut olla tarttumatta. Tämän lisäksi kaunis ääni ja todella hyvä livelaulanta kosketti syvältä.
Väliajan jälkeisellä puoliskolla tunnelma nousi selvästi entisestään, kun vuoroon tulivat menevämmät biisit kuten Toiset mimmit, Älä tule hyvä tyttö, Popeda ja Ei taida tietää tyttö. Osa yleisöstä nousi ylös tanssimaan ja Erinkin hihkui lavalla, että mammalomalainen pääsi bilettämään. Konsertin alun hillityn tyylikkäät vaatteet olivat vaihtuneet raitapaitaan ja punaisiin leggareihin kuin korostaen Erinin tyttömäistä kujeilua. Hän on jännä sekoitus iloista hupsuttelijaa ja vakavaa tulkitsijaa. Käsittämätöntä, kuinka vitsailun jälkeen hän pystyy eläytymään herkkään kappaleeseen hetkessä, ja tekemään sen vielä täysin uskottavasti.
Erinin lavaoleminen on vilpittömän luontevaa, eikä hän tarvitse ympärilleen sirkustemppuja pitääkseen katsojan otteessaan. Hyvä musiikki ja karisma riittävät. Lauluja kuunnellessa ja Eriniä katsellessa mielen valtasi hyvä ja lämmin olo. Elämys oli juuri niin kokonaisvaltainen kuin
Ainoa mitä hieman jäi kaipaamaan oli Erinin versiot Vain elämää -ohjelmasta. Toisin kuin muiden ensimmäisen kauden artistien omilla keikoilla, nyt Vain elämää -kappaleita ei kuultu ainuttakaan. Osa yleisöstä varmasti oli myös niiden takia tullut paikalle. Toisaalta artistin oma tuotanto noudattaa sen verran yhtenäistä linjaa, että ne sopivat saumattomasti nyt kuultuun kokonaisuuteen, eikä muiden kappaleiden puuttuminen jäänyt liiemmin harmittamaan.
Illan lopuksi kuultiin ihokarvat nostattava huipennus ja konsertin upein laulusuoritus, kun ensimmäisen levyn herkistelybiisi Vanha sydän kaikui kulttuuritalon seinien sisäpuolella. Konsertti päättyi kylmänväreisiin ja liikutuksen kyyneleeseen silmäkulmassa.
Teksti:Renja Pöysä
Kuvat: Tiia Santavirta (kuvat Idols-lähetyksestä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti