Kulttuuritalon syyskauden avajaistapahtumana nähtiin Saara Aalto ystävineen –konsertti. Upeaääninen Saara oli kutsunut vieraileviksi esiintyjiksi Suomen musiikkitaivaan kirkkaimpia tähtiä, joista kaikkiin hänellä on myös henkilökohtainen sidos.
Aalto esitti ensimmäisessä osuudessaan sekä omaa tuotantoaan, että tunnettuja covereita. Suurimmat aplodit sai aikaan Whitney Houston –cover I Will Always Love You, mikä sai ihokarvat pystyyn vaikuttavuudellaan. Saara on laulutaidoiltaan aivan poikkeuksellinen Suomessa ja kestää vertailun lähes keneen tahansa lauludiivaan.
Ensimmäisenä vieraana Saara kutsui lavalle yhden iskelmämaailman suosituimmista laulajista Suvi Teräsniskan. Naiset duetoivat aluksi Teräsniskan hitin Jos menet pois, jonka jälkeen Aalto antoi estradin vieraalleen. Teräsniskalta kuultiin vielä hänen suurimmat hittinsä Pahalta piilossa ja Hento kuiskaus. Nämä kaikki kuulostivat hienolta livenä. Suvin yksi parhaita ominaisuuksia on tunnistettava vahva ääni, jota on ilo kuunnella.
Teräsniskan jälkeen lavalle saapui teinipoppari Robin, joka otti välittömästi lavan haltuunsa. Huomasi, että Robin on reilun vuoden aikana miehistynyt ja ääni on madaltunut, koska hän esitti ensimmäiselle levylleen sävelletyt Frontside Ollien ja Puuttuvan palasen aiempaa matalampina versioina. Kesäflunssasta huolimatta laulu kuulosti hyvältä ja positiivisen energistä esiintyjää oli ilo seurata. Tämän kokemuksen perusteella on helppo ennustaa nuoren miehen uralle jatkoa teinivuosien jälkeenkin. Vielä ennen väliaikaa Robinin viimeisenä vetona kuultiin kaunis balladi Haluun sun palaavan yhdessä Saara Aallon kanssa.
Toisen puoliajan aloitti Saaran setä, taikuri Simo Aalto taikatempuilla, jonka jälkeen Saara pääsi ääneen Kate Bushin Wuthering Heightsin upealla tulkinnalla. Soolo-osuutensa jälkeen Aalto kuulutti lavalle Voice of Finland –kilpailun mentorinsa Michael Monroen. Saara ja Michael aloittivat duetolla Michaelin ensimmäiseltä levyltä It’s a Lie, jonka aikana Monroe kunnostautui soittamalla saksofonia. Illan konsertissa nähtiin muutoinkin hillitympi versio totutusta rokkikukosta, sillä toisena yhteisenä numeronaan kaksikolla oli Joni Mitchellin kaunis Both Sides, Now. Michael Monroen lavakarisma on niin jäätävää, että itse laulun kuuntelukin meinasi unohtua miehen astuessa lavalle. Katse kiinnittyi häneen, eikä silmiään saanut irti ennen esityksen loppua. Monroe osoitti monipuolisuutensa vielä encoren aikana soittamalla huuliharppua.
Illan viimeinen vieras oli Antti Tuisku, jolla oli aplodeista päätellen eniten faneja paikalla. Antti aloitti uusimman levynsä ensimmäisellä singlellä Rakkaus on, joka oli konsertin tunnelman mukaisesti sovitettu normaalia rauhallisemmaksi. Toisena soolokappaleenaan hänellä oli koskettava Leila, niin ikään uudelta levyltä. Antissa on myös selittämätöntä lavakarismaa ja hänen esiintymisensä on aina yhtä vangitsevaa. Antin ja Saaran yhteisesityksenä kuultiin Tuiskun tuotannon kenties paras biisi Hyökyaalto, johon Saara kertoi ihastuneensa jo aiemmin. Duetto oli yksi illan helmiä, yleisö oli täysillä mukana ja laulajien äänet soivat hyvin yhteen.
Illan aikana Saara Aalto esitti omasta tuotannostaan kappaleet You Had My Heart, Walk You Through, My Bird ja You Gotta Go, sekä yhden kappaleen pian ilmestyvältä kiinankieliseltä ja myös Kiinassa julkaistavalta levyltään. Konsertin päätösnumerona ennen encorea kuultiin Saaran Voice of Finland -taipaleelta tuttu hyvin dramaattinen ja vaikuttava Je Suis Malade. Itselläni oli etukäteen tiedossa, että hän on äärimmäisen lahjakas laulaja, mutta muutoin tietämykseni rajoittui lähinnä laulukilpailuihin, joissa hän on ollut mukana. Livekokemuksen perusteella on todella ihme, ettei Aalto ole lyönyt Suomessa isosti läpi. Hänen musiikkityylinsä ja laulukielensä on ehkä hankalasti markkinoitavaa tässä maassa, eikä Saara siksi ole saanut taitojensa edellyttämää kiitosta. Levy-yhtiöt ovat toivoneet hänen tekevän musiikkia suomeksi, mutta artisti on halunnut pitää päänsä ja tehdä omanlaistaan musiikkia omilla ehdoillaan. Nähtäväksi jää kuinka alkava Aasian valloitus sujuu. Konsertista jäi kaikin puolin hyvä mieli ja ilta oli varsin viihdyttävä ja monipuolinen musiikkielämys.
Teksti: Renja Pöysä
Kuvat: Tiia Santavirta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti