Helsingin Messukeskuksessa järjestettävä kolmipäiväinen Summer Sound Festival on muutamassa vuodessa vakiinnuttanut paikkansa yhtenä suomalaisen festarikesän kohokohtana ja sitä voi mielestäni jo tituleerata lähes legendaariseksi. Tämä pohjoismaiden suurin elektronisen tanssimusiikin festivaali räjäytti viime vuonna tajuntani ja nousi tuolloin yllättäjänä yhdeksi kesäni ehdottomista kohokohdista. Oli siis sanomattakin selvää, että olin odottanut tämän vuoden bailuja innolla, tanssijalka jo valmiiksi vipattaen. Festarifiilistelyjen ohella Chaos Tube pääsi jututtamaan festivaalin järjestäjäjoukossa vaikuttavia DJ:itä, Alex Kunnaria ja Heikki L:ää.
Heikki ja Alex kertovat, että festivaalin suosion eteen tehdään paljon töitä ja tavoitteena onkin tehdä festivaalista yleisölle kokemuksena niin hieno kuin mahdollista. Kävijän näkökulmasta mielestäni tässä onnistuttiin tänä vuonna äärimmäisen hyvin. Summer Sound järjestettiin nyt toista kertaa Messukeskuksessa, joka saattaa ensi alkuun vaikuttaa festaripaikaksi kolkolta, mutta paikka voittaa ehdottomasti toimivuudessa sen minkä kolkkoudessa häviää. Viime vuoden pitkät jonot loistivat lisäksi tänä vuonna poissaolollaan niin sisääntullessa kuin baari- ja ruokatiskeilläkin. Alaikäisiltä oli festivaalille pääsy kielletty, mikä mahdollisti sen, että kaljat ja siiderit pystyi nauttimaan muuallakin kuin niissä surullisen kuuluisissa karsinoissa, joita anniskelualueiksikin kutsutaan. Keskimäärin yleisö oli toki näissä jättibileissä suhteellisen humalassa, mutten tästä huolimatta bongannut pahoja ylilyöntejä missään vaiheessa.
Elektroninen tanssimusiikki, tuttavallisemmin EDM, on noussut parissa vuodessa suursuosioon ja monia DJ:itä tituleerataan superstaroiksi. Tämä asia jakaa tietenkin vanhojen fanien mielipiteet ja pakkohan sitä oli kysyä myös mitä alan konkarit Heikki ja Alex ovat asiasta mieltä. Heikin mukaan tässä asiassa ei ole häviäjiä, sillä ilmiön suosio imee uusia ihmisiä asian pariin. Alexin mukaan musiikin tulee mennä eteenpäin paikoillaan junnaamisen sijaan, jotta se voi kehittyä. Uskon itse, että juuri tämän uuden EDM-ilmiön vuoksi Summer Soundin tyyppinen tapahtuma pystytään ylipäätään järjestämään näinkin isossa mittakaavassa.
Missasin perjantaina suureksi harmikseni ysärisuuruus Faithlessin ennakkoon kovasti hehkutetun setin, joka oli alkanut sen verran aikaisin, että itse nökötin vielä työvuorossa. Saavuimme lopulta alueelle parahiksi todistamaan Swedish House Mafiasta (ja viime vuoden Summer Soundeista) tutun Axwellin keikkaa ulkona sijainneessa Summer Sound Stage –teltassa. Onnellisena joraileva yleisö syttyi odotetusti etenkin Swedish House Mafia –hiteistä.
Oman perjantain kohokohdaksi nousi Pendulum-miesten, Rob Swiren ja Gareth McGrillenin uudemman projektin, Knife Partyn sisällä Messuhallissa Global Arena –lavalla nähty setti. Knife Party on yksi tämän hetken suosituimmista elektronisen musiikin nimistä useine radiohitteineen ja loppuunmyytyine dj-keikkoineen. Perjantaina paikalle oli mielestäni saapunut paljon selkeästi Knife Partyn festareille houkuttelemia juhlijoita, eivätkä he joutuneet pettymään. Knife Party erottui muusta esiintyjäkaartista vahvalla drum & bass soundillaan, joka sai omatkin jalkani tamppaamaan messukeskuksen lattioita. Olen nähnyt Knife Partyn livenä aiemminkin ja tämä keikka nousi ehdottomasti suosikikseni, eritoten sen vuoksi, että kerrankin oli oikeasti tilaa tanssia.
Knife Partyn jälkeen tanssilattialla villitsivät vielä brittiläinen Above & Beyond -kokoonpano, sekä illan päättänyt Gareth Emery, hänkin brittiläinen.
Lauantaimme alkoi perjantain tapaan Swedish House Mafia meiningeillä, tsekkasimme näet ensimmäisenä triosta tutun Steve Angellon setin Summer Sound stagella. Tämän jälkeen oli aika tarkastaa ensimmäinen kotimainen setti, kun festarijärjestäjä, suomalainen dj Heikki L aloitti settinsä Global Arenalla.
Heikin setin loppupuolella halli alkoi täyttyä äärimmilleen ja dekit luovutettiin hollantilaiselle Nicky Romerolle. Tämä huippusuosittu nuori DJ nousi heittämällä päivän omaksi suosikikseni. Romero on tanssittajana aivan älytön, tuntui että tanssimista ei voinut lopettaa, vaikka olisi yrittänytkin. Olo keikan aikana oli käsittämättömän euforinen ja nimenomaan Romero on se, jonka setti jäi erityisen vahvasti mieleen. Ympärilläni tanssi sadoittain onnellisia ihmisiä ja kaijuttimista pauhasi hitti jos toinenkin. Romeroa seurannut, myöskin hollantilainen, Hardwell oli illan toinen kohokohta ja jatkoi bilefiiliksen nostamista.
Sunnuntaina meininki oli kahden bilepäivän jäljiltä ja niihin verrattuna hieman jähmeää, yleisö vaikutti suhteellisen krapulaiselta ja väsyneeltä, mitä en ihmettele ollenkaan. Aloitin oman tanssifiilikseni nostattamisen etenkin Million Voices hitistään tunnetun ruotsalaisen Otto Knowsin settiä Summer Sound stagella seuraamalla. Otto Knows on suhteellisen tuore nimi ja tämän kyllä huomasi. Tämä ilmeisesti Bingo Playersin peruuntumisen vuoksi kaksituntiseksi venytetty setti toimi ihan mukavasti, muttei ollut mikään tajunnanräjäyttävä elämys. Lopussa kuultu Millio Voices toki veti teltan aivan äärimmilleen.
Heti Otto Knowsin perään teltan haltuunsa ottaneen alankomaalainen Sander Van Doorn pisti tanssijalan vipattamaan aivan eri tavalla ja tarjoili täydelle teltalle hieman sujuvammin soljuneen setin. Tässä vaiheessa itsellänikin painoi pieni jorailu-väsymys päällä ja vääntäydyin kuvaajamme kanssa ruokabreikille.
Syömisemme lomassa settinsä päräytti Global Arenan puolella käyntiin jenkkiläinen Markus Schulz. Tässä kohtaa huomioni kiinnittyi erityisesti musiikin ympärille koottuun valo- ja kuvashowhun. Halli täynnä tanssivia ihmisiä on yksinään vaikuttava näky, ja kun tätä värittää lisäksi musiikin kanssa täydellisesti synkronoitu muu visuaalinen materiaali, on näkymä vähintäänkin mieleenpainuva.
Ennen odotettua päätösesiintyjä Tiestoa oli vielä aika tsekata Alex Kunnarin setti. Kunnari on loistava tanssittaja ja ei mennyt kauaakaan kun kuvaajamme kanssa itsekin löysimme itsemme jälleen tanssilattian puolelta. Kunnarin setin lopussa lavalla taisi käydä pieni oikosulku, ja soitto loppui hetkeksi lyhyeen. Homma saatiin kuitenkin nopeasti haltuun, ja Tiesto asteli vihdoin lavalle.
Tiestohan veti tällä(kin) kertaa koko festivaalin parhaimman setin ja oli täydellinen päätös tälle hikiselle, mutta onnelliselle tanssintäyteiselle viikonlopulle. Setti pysyi mielenkiintoisena alusta loppuun asti kiitos hyvin erityyppisten musiikkityylien yhdistelyn ja paikka tuntui räjähtävän kerta toisensa jälkeen.
Kaikenkaikkiaan Summer Sound oli jälleen mahtava festarielämys. Viime vuonna mukana oli itselleni tietynlaista uutuudenviehätystä ja jossain määrin tunnelma oli ehkä hieman viime vuotta vaisumpi. Kolme päivää putkeen konemusiikkia ja tanssimista on loppupeleissä aika raskas setti, ja sunnuntaina kotiin lähtiessä tunnelma oli paitsi onnellinen ja euforinen, myös äärimmäisen helpottunut. Tästä huolimatta Summer Sound oli taas kerran yksi kesäni ehdottomista kohokohdista ja voinkin suositella festivaalia kaikille, jotka pitävät tanssimisesta ja haluavat kokea eittämättä kesän parhaat tanssibileet.
Tämä viimeinen kuva kiteyttää mielestäni hyvin tämän vuoden Summer Sound -tunnelmat:
Teksti: Aino-Kaarina Salonen
Kuvat: Nelly Tatti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti