En ole tarpeeksi vanha muistaakseni Dingo-hysteriaa. Olen kuitenkin niin vanha, että muistan Dingon esiintyneen monilla keikkapaikoilla ja festareilla, joissa itsekin olen ollut. Dingo tuntuu bändiltä, joka on aina ollut ja tulee aina olemaan tärkeä osa live-esiintyjien joukkoa. Kaikilla on bändistä mielipiteensä.
Keikka alkoi omalla suosikkibiisilläni Lähetyssaarnaajalla. Keikan aikana kuultiin kaikki tärkeät hittibiisit. Myös sellaisille biiseille, joita en aiemmin ollut kuullut, toi Neumannin ääni nostalgisen sävyn. Sitä ääntä ei pysty ajattelemaan nykyhetkenä. Keikka oli paluuta niihin aiempiin keikkoihin ja aiempiin hetkiin. Se oli paluuta siihen Dingon Parhaat-kokoelmalevyyn, joka on soittimessani soinut lukuisia kertoja.
Bändi osaa joka keikalla ottaa yleisön mukaansa, ja nytkin paikalla oli teltallinen ihmisiä. Minulle tärkeintä oli kuulla Levoton Tuhkimo, joka toi mieleeni lukioni traumattisimman kokemuksen: yksin laulamisen. Siitä traumasta on tultu pitkä matka eteenpäin. Muun yleisön nautinnon kruunasi selkeästi Autiotalo. Kukapa ei olisi kyseistä biisiä jossain vaiheessa elämäänsä laulanut? Nostalgiaa ja muistoja hakenut yleisö sai taatusti haluamansa.
Olavi Uusivirta oli tälläkin kertaa se esiintyjä, jota eniten odotin. Olen kirjoittanut Olavista samat asiat useaan kertaan. Hän on taitelija. Hän on esiintyjä. Hän on loistava, ja hän on upea.
Olavi julkaisi tänä vuonna 27 suosikkia -kokoelmalevyn. DBTL:n keikalla kuultiin levylle valittuja suosikkibiisejä. Keikka oli tyypillinen festarikeikka, jossa yleisöä laulatetaan niillä biiseillä, jotka he ovat voineet radiostakin kuulla. Keikan tunnelma oli kaiken kaikkiaan positiivinen ja energinen.
Keikan ehdoton kohokohta oli Kaiken jälkeen olet kaunis, joka sai liikuttumaan miltei kyyneliin asti. Se on varmasti yksi kauneimmista koskaan tehdyistä valsseista. Artisti poimi yleisöstä itselleen tanssiparin, jonka kanssa hän tanssi lavalla valssia biisin välisoiton aikana.
Biisilista ja välispiikit sopivat festareiden tunnelmaan. Ihmettelen ainoastaan sitä, miksi Olavi esittää miltei joka keikalla Nuori ja kaunis -biisin. Kyllähän se ilman Anna Järvistä toimii, mutta niitä pelkästään itselle tehtyjä biisejäkin olisi riittämiin.
Teräsbetoni katkaisi miltei kaksi vuotta kestäneen keikkataukonsa vetämällä 10-vuotisjuhlakeikan DBTL:ssä. Keikka palautti selkeästi sekä yhtyeen että yleisön mieleen sen, mikä Teräsbetonissa on parasta: keikoilla virtaava taisteluenergia!
Teräsbetonin musiikki ja sanoitukset ovat kymmenen vuoden aikana varmasti herättäneet ihmisissä hyvin erilaisia tunteita. Bändi on saanut toistuvasti kuulla kysymyksen: "Oletteko te tosissanne?" Viimeistään Euroviisuihin edustamaan päässeen Missä miehet ratsastaa -biisin myötä ihmiset saivat huomata heidän olevan tosissaan. Lavalla oleva energia ja Jarkko Aholan upea ääni tekevät bändistä ainutlaatuisen.
Tälläkin keikalla yleisö sai kuulla kaikki bändin tärkeimmät biisit. Keikalla soi yhtä kauniisti niin Alkutaipaleen Orjatar kuin uudempi Maailma tarvitsee sankareitakin. Tunnelmat vaihtelivat tunnin pituisen setin aikana mahtipontisesta paatoksesta herkkään fiilistelyyn.
Ahola totesi keikan loppuvaiheessa: "Vituttaa jo nyt, että tämä keikka loppuu pian." Saattaa siis olla, että kymmenvuotiskeikka antoi inspiraation palata lavoille. Yleisö ainakin olisi jo valmis ottamaan bändin vastaan.
Teksti ja kuvat: Terhi Mahlamäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti