Astuin ulos metrosta ja lähdin kävelemään kohti Wembleytä. Lippujen osto loppuunmyydylle keikalle sujui helposti, ostin lipun metroaseman kupeessa päivystäneeltä trokarilta, joita oli paikalla useita. Stadionalue alkoi heti metroaseman vierestä, itse stadionille oli matkaa parinsadan metrin verran. Jokapuolella oli iloisia ja hymyileviä ihmisiä, jotka liikkuivat kohti sisäänkäyntejä. Sisäänpääsy oli tehty erittäin helpoksi ja vaivattomaksi, ovia oli useita eikä jonoja ollut ollenkaan. Lippuni oli kentälle ja sain hyvän paikan, vaikka tulinkin paikalle vain vähän ennen kun lämppäri aloitti soittamisensa. Lavan takaosa oli kultapäällysteiset Robbie Williamsin kasvot suurennettuna moninkertaisiksi ja lähes koko takaosan kokoisiksi.
Kello oli 19.45, kun X-factorissa 2009 toiseksi sijoittunut Olly Murs tuli lavalle. Hämmästyksekseni koko Wembley, istumapaikat mukaanlukien, nousi bilettämään seisaalteen välittömästi ekan biisin alettua ja jatkoi sitä koko Ollyn setin ajan. Vähän positiivisempi vastaanotto lämppärille kun yleensä!
Ollyn lopetettua joku vieressäni kysyy minulta englanniksi "Where are you from?" vastaan "Finland" ja saan vastaukseksi "samoin". Mitä. 70 000 ihmistä ja vieressäni on suomalainen. Varsinkin kun paikalla ei ollut juurikaan muita, kun englantia puhuvia ihmisiä. Kävi ilmi myös mm. että ollaan molemmat Helsingistä. Miten.
Hopeiseen, paljetein koristeltuun glittertakkiin pukeutunut Robbie tuli lavalle, tai paremmin sanottuna lavan yläpuolelle, kultaisia kasvojaan koristaneeseen kruunuun, laskeutui sieltä vaijerilla alas ja otti yleisön haltuun Let Me Entertain You -hitillään. Tunnelma oli mieletön, jokapuolella täysillä bilettäviä ihmisiä, enemmän naisia, mutta myös paljon miehiä. Show oli upea. Olly Murs kävi lavalla ja Robbie esitteli hänet nimellä "The Prince of Pop". Nähtiin ilmapalloja, serpentiiniä, tulta, ilotulituksia, kaikkea mitä voi vaan kuvitella. Puolivälin paikkeilla Robbie kutsui lavalle vaimonsa Ayda Fieldin ja lauloi hänelle. Juuri ennen tätä oli myös tullut pimeä ja yläkatsoimoissa olevien ihmisten kännyköiden valot näyttivät suurelta kiiltomatoparvelta kentältä katsottuna. Tuntui että jokainen yleisössä ollut ihminen osasi jokaisen biisin ulkoa. Ja niin hyvin pitkälti osasikin.
Robbie on showmies. Hän ei tarvitse suuria eleitä saadakseen yleisön mukaansa, kaikki lähtee jo pelkästä olemuksesta. Lisäksi lontoolainen yleisö on hyvä. Erittäin hyvä. Suomalainen yleisö on tähän verrattuna paljon vaativampi, vaikeampi. Ei sekään huono yleisö ole. Hankalampi vain.
Robbie vaihtoi takkiaan kolmesti keikan aikana. Ensimmäinen oli se hopeinen, paljetein päällystetty. Toinen oli yksinkertainen musta, ja viimeinen, omasta mielestäni se komein, oli punainen, jonka kauluksen taitteet olivat mustat. Takki sopi kantajalleen täydellisesti.
Ennen encorea Robbie poistui lavalta pariksi minuutiksi. Monituhatpäinen yleisö kiljui ja puhkesi laulamaan, kun Feel -biisi alkoi. Kuultiin vielä She's the One ja sitten herra päätti kaksituntisen keikkansa kappaleeseen Angels. On sanoinkuvaamattoman hieno tunne, kun 70 000 ihmistä laulaa Angels -biisin kertosäettä vielä silloinkin, kun Robbie on jo poistunut lavalta. Ei sen puoleen, samaa kertosäettä lauloivat tuhannet ihmiset myös matkalla metroasemalle ja vielä metrossakin.
Poistumisjärjestelyt oli tehty kaikille helpoimmalla mahdollisella tavalla. Vaikka valtava ihmismassa lähti valumaan Wembleyltä kohti metroasemaa, olen varma, että jokainen metroon pyrkinyt pääsi sinne alle puolessa tunnissa. Ihmisiä oli kaikkialla. Olin hämmästynyt hienosta keikasta suurena kokonaisuutena. Fiilis oli upea.
Teksti ja kuvat: Jasmine Dietz
Kello oli 19.45, kun X-factorissa 2009 toiseksi sijoittunut Olly Murs tuli lavalle. Hämmästyksekseni koko Wembley, istumapaikat mukaanlukien, nousi bilettämään seisaalteen välittömästi ekan biisin alettua ja jatkoi sitä koko Ollyn setin ajan. Vähän positiivisempi vastaanotto lämppärille kun yleensä!
Hopeiseen, paljetein koristeltuun glittertakkiin pukeutunut Robbie tuli lavalle, tai paremmin sanottuna lavan yläpuolelle, kultaisia kasvojaan koristaneeseen kruunuun, laskeutui sieltä vaijerilla alas ja otti yleisön haltuun Let Me Entertain You -hitillään. Tunnelma oli mieletön, jokapuolella täysillä bilettäviä ihmisiä, enemmän naisia, mutta myös paljon miehiä. Show oli upea. Olly Murs kävi lavalla ja Robbie esitteli hänet nimellä "The Prince of Pop". Nähtiin ilmapalloja, serpentiiniä, tulta, ilotulituksia, kaikkea mitä voi vaan kuvitella. Puolivälin paikkeilla Robbie kutsui lavalle vaimonsa Ayda Fieldin ja lauloi hänelle. Juuri ennen tätä oli myös tullut pimeä ja yläkatsoimoissa olevien ihmisten kännyköiden valot näyttivät suurelta kiiltomatoparvelta kentältä katsottuna. Tuntui että jokainen yleisössä ollut ihminen osasi jokaisen biisin ulkoa. Ja niin hyvin pitkälti osasikin.
Robbie vaihtoi takkiaan kolmesti keikan aikana. Ensimmäinen oli se hopeinen, paljetein päällystetty. Toinen oli yksinkertainen musta, ja viimeinen, omasta mielestäni se komein, oli punainen, jonka kauluksen taitteet olivat mustat. Takki sopi kantajalleen täydellisesti.
Ennen encorea Robbie poistui lavalta pariksi minuutiksi. Monituhatpäinen yleisö kiljui ja puhkesi laulamaan, kun Feel -biisi alkoi. Kuultiin vielä She's the One ja sitten herra päätti kaksituntisen keikkansa kappaleeseen Angels. On sanoinkuvaamattoman hieno tunne, kun 70 000 ihmistä laulaa Angels -biisin kertosäettä vielä silloinkin, kun Robbie on jo poistunut lavalta. Ei sen puoleen, samaa kertosäettä lauloivat tuhannet ihmiset myös matkalla metroasemalle ja vielä metrossakin.
Poistumisjärjestelyt oli tehty kaikille helpoimmalla mahdollisella tavalla. Vaikka valtava ihmismassa lähti valumaan Wembleyltä kohti metroasemaa, olen varma, että jokainen metroon pyrkinyt pääsi sinne alle puolessa tunnissa. Ihmisiä oli kaikkialla. Olin hämmästynyt hienosta keikasta suurena kokonaisuutena. Fiilis oli upea.
Teksti ja kuvat: Jasmine Dietz
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti