Live! Tuskan taival pulkassa ja pulkka kellarissa!

Tällä kertaa näköpiirissä vilahti perjantaina Amorphis, joka on takuuvarmaa laatutavaraa, ei petä eikä jätä. Soitto soi ja tie kutsui, joten seuraava bändi olikin lauantain kattauksessa ja kantoi nimeä Stam1na, helvetin kova jyystöä, mättöä ja hulahulavanteita ja hienona yksityiskohtana tietysti

keikkaliksasta oli yli puolet käytetty rekvisiittana toimineisiin kumiveneeseen ja puhallettaviin palmuihin. Iso plussa kyseiselle yhtyeelle erityisesti paidatta soittamisesta, joka on yleisesti ottaen ainakin allekirjoittaneen vuoden kohokohta, joinain vuosina useampiakin kertoja. Toimii. 

Sitten siirryttiinkin kenttätelttaa kohti (okei ei ehkä vasta tässä vaiheessa, mutta kuka näitä muistaa..) jalluttelemaan, sieltä sianniskan imeskelyn kautta (oli muuten aivan saatanallisen loistokkaan makuista) jatkettiinkin sitten Kreatorin ja Laman kohdalla sen verran painokkaasti, että saattoi unohtua katsastaa muutama kohtuullisen napakan oloinen kattilahallibändi, mutta ensi kertaan sitten, jääpähän jotain odotettavaa. Laman jälkeen oli vuorossa tuskainen jonottelu bajamajaan, joiden jättiputkimainen tyhjennys oli sen verran tuoksahtavaa touhua, että päätin etsiytyä alueen ulkopuolella kutsuvasti lepattavien pusikoiden piiriin.

Näin toimittuani törmäilinkin sitten useampaan tuttuun hömelöön ja loppuillan Testament kuunneltiinkin sitten alueen ulkopuolelta nurmikolta mukavassa seurassa olutta eurooppalaisittain nautiskellen ja tunnelmaa ihmetellen, saattoi jonkun repusta pilkistää tuttu ruskeahko liemikin. Jälkikäteen kuulin erityisesi pitin olleen varsinkin riehakas Testamentin aikana ja siellä vähän vanhemmatkin herrasmiehet olivat panneet jalalla koreaksi, hyvä pojat!

Etsittiin lauantai-illan ruokapaikkaa, yllättävän kitsasta tarjontaa oli Kallion liepeillä, mutta ahdettuamme kupuset täyteen toisen linjan kebabhäiriölässä jatkettiin PRKL- klubilla menoa sen verran railakkaasti, että kaveri kertoi kävelleensä Herttoniemeen paljain jaloin ja näyttikin sunnuntaina kävelevän hieman vaivalloisesti maihareitaan perässään roikottaen, hah.

Sunnuntaina menon aloitti iloisissa ruotsalaismerkeissä Amaranthe, takuuvarmaa Abban ystäville, itse kuuntelin tätä kauneutta kävellen Sörkasta kohti aluetta ja tahti kohti kenttäteltan jallutyttöjä oli kohtuullisen rivakkaa. Battle Beast oli rivakkaa, osaavaa ja kaikki kohdillaan, hyvä keikka. Sunnuntaina soitti kuulemma Stratovarius, jota kovasti odotin, mutta ilmeisesti soittoaikoja oli muutettu (tai sitten olin oman ajanlaskuni alussa, lopussa tai keskivaiheilla) ja nuoleskeltuani kolmesta nakista sinapin kanssa vain kahta kuuntelin sujuvasti myös Nightwishin esityksen jostain kummallisesta aitiosta, jossa vessoissakin oli peilit, mutta kiitokset komeista ilotulitteista. 

Tässä vaiheessa ei tietysti paljon enää auttanut kajaleita korjailla ja kulku kävikin kohti Roskapankkia ja sieltä vielä seikkailtiin tuplajuustoja masut täynnä jatkoklubille Virgin Oiliin, jossa meno oli notkeaa, riehakasta ja lavalla nytkähtelevän pvc-barbin saattelemana voitiin vaipua hiljaiseen, mutta onnelliseen, hieman humalaiseen hymyyn ja onnitella itseämme siitä, että selvitty on, ilman ruumiillisia vammoja suurin osa ja yhtä henkisesti ja hieman fyysisestikin riemastuttavaa Tuskaa rikkaampana. Joko niitä rannekkeita saa mennä lunastamaan?

Tuskasta tulossa useita kuvagallerioita myöhemmin.

Teksti: Elina Karri
Kuvat: Teemu Siikarla