Levyarvio! Irina: Askeleita

1. Jotain suurempaa

2. Yläpuolella

3. Koko kuva

4. Kurinpalautus

5. Syksy

6. Tyrmistys

7. Kaikki joskus haluaa

8. Lainasiivet

9. Mitä kesken jäi

10. Näin päin

11. Kauhistus

Levyn ensimmäinen single oli Koko kuva –biisi. Kun kuulin sen ensimmäistä kertaa radiosta, tiesin että tuleva albumi on mielenkiintoinen. Ja sitä se onkin. Se on tuttua Irinaa, mutta siinä on myöskin jonkin verran uutta särmää. Irinalle monet radiohitit tehneen Toni Wirtasen kädenjälki näkyy tällä albumilla entistä vähemmän, ainoastaan ”Jotain suurempaa” –kappaleessa. Muita kappaleita onkin sitten työstetty koko bändin voimin ja erityisesti Janne Kasurisen ja Miika Collianderin taitavat kitaroinnit herättävät huomiota. Tekstit kertovat ehkä jo liian tutuista aiheista, kuten eroista ja ihmissuhdedraamoista. Ei siinä sinänsä mitään vikaa ole, mutta koska kaikki aiemmatkin albumit kertovat samoista aiheista, odotin että tähän on vihdoin löydetty jotain uutta. Ehkä sitten seuraavalla albumilla.

Levyarvio! Haloo Helsinki!: Maailma on tehty meitä varten

1. Avautumisraita
2. Carpe Diem
3. Taivaanlaiva
4. Vapaus käteen jää
5. Huuda!
6. Maailma on tehty meitä varten
7. Hetki on kaunis
8. Lähtövalmiina
9. Rakkaus
10. Syvälle silmiin
11. Onneton blondi
12. Sun kanssa pakenen

Haloo Helsinki! on 8.2. julkaistulla neljännellä albumillaan mennyt aikuisempaan suuntaan, mutta ei ollenkaan huonolla tavalla. Päinvastoin, tekstit ja soundit kuulostavat entistäkin luontevammilta tällaisenaan. Toisaalta osassa teksteistä on myös kaikenlaisia bändille ominaisia piirteitä, jotka ovat säilyneet aivan alkuajoista asti. Tämän albumin kanssa on tehty paljon rohkeita ratkaisuja, mutta ne osoittautuvat erittäin hyviksi sellaisiksi.

Levyarvostelu! Suvi Teräsniska: Hän tanssi kanssa enkeleiden

Suvi Teräsniska: Hän tanssi kanssa enkeleiden

1. Rakkaus on lumivalkoinen 
2. Pettävällä jäällä (feat. Oskari Teräsniska)
   Hän tanssi kanssa enkeleiden 
3. Kiertolainen
4. Laulu rakkaudelle
5. Särkyvää (feat. Olli Lindholm)
6. Laulu meille kahdelle
7. Enkelille (feat. Miina Mikkonen)
8. Kultasiipi
9. En saanut sua pilviin
10. Vieraskirja

Suvi Teräsniskan tribuutti Yölle myi kultaa neljä päivää julkaisunsa jälkeen ja platinaa kun julkaisusta oli kulunut reilu viikko. Albumi on kaunis, koskettava ja herkkä. Kappalaiden sovitukset ovat erilaisia, mutta hyvin tehtyjä. Kaikki ”ylimääräinen” on jätetty pois, eli kappaleet on ikään kuin riisuttu kaikesta turhasta, ja juuri se tekee niistä erittäin aidon kuuloisia. Tämä taas aiheuttaa sen, että näitä tulkintoja on ehkä helpompi kuunnella, kun Yön vastaavia. Toisaalta asiassa taas on kaksi puolta.

Levyarvio: Yö: Pelko ja rakkaus

1. Syyt syntyjen

2. Rakkaus ei kuole milloinkaan

3. Pelko ja rakkaus 

4. Helmoista taivaan 

5. Löytöretkellä 

6. Kauneinta päällä maan 

7. Tunnit 

8. Muistikuvat 

9. Ystävyyden haudalla 

10. Tyhjästä onnellinen 

11. Aina osa minua 

12. Haaksirikko 

Yön 9.11. julkaistu 19. studioalbumi myi päivässä kultaa ja meni ensimmäisellä listaviikollaan suoraan Suomen virallisen albumilistan ykköseksi.

Levyarvio: Pää Kii: Pää Kii

1. 
   Apinoiden planeetalla
2. Tuhoava voima
3. Rakkaus repii meidät kappaleiksi taas
4. Kylän pahalla puolella
5. Keskellä pientä kiinaa
6. Ees jotain positiivist
7. Paskahousun paluu
8. Nyt skipataan kahvit
9. Kalifornia Dreamin’
10. Kuuden vuoden vitutus
11. Erilainen lapsi
12. Kun tänään lähden
13. K-18
14. Luuletsä et mä oon huvikseni näin sekaisin

Pää Kii –nimisen punkyhtyeen samannimisen debyyttialbumin avausraita ”Apinoiden planeetalla” on mukaansatempaava punkralli, jonka kertosäe jää auttamatta soimaan päähään heti ensimmäisellä kuuntelukerralla. Levy etenee hyvällä vauhdilla, ja vain vähän yli pariminuuttiset kappaleet ovat helppoa kuunneltavaa, jos vain pääsee oikeaan fiilikseen, eikä se tässä tapauksessa ole kovin vaikeaa.

Parilla raidalla laulaa Tehosekoittimesta tuttu, nykyään God Given Ass –yhtyeessä vaikuttava Otto Grundström, ja vaikkei asiasta olisikaan etukäteen tietoinen, niin miehen kyllä tunnistaa ongelmitta äänestä ja laulutyylistä. Albumin teksteissä käsitellään mm. päihteiden käyttöä ja -ongelmia, ympäröivää maailmaa, politiikkaa, oikeastaan pelkästään synkkiä aiheita, niihin vain osataan löytää sopivasti humoristista näkökulmaa.

Tekstit ovat yksinkertaisen nerokkaita, kantaaottavia ja erittäin punkille ominaisia, osa laittaa nauramaan ja ysiraidasta jopa herkistyin. Kaikki on melko helposti ymmärrettävää. Kappaleet ovat melodisia ja järkevästi kasattuja, riffit ovat erittäin tarttuvia ja mukaansatempaavia. Jo ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen jokaisesta biisistä jää ainakin jokin pieni pätkä mieleen, joko tekstiä tai riffiä. Tai molempia. Laulut ovat jokaisessa biisissä täydellisen epätäydellisiä, eli juurikin sellaisia, kun niiden kuuluukin olla. Ei liian

tarkkaan hiottuja, tai millään muullakaan tavalla pilattuja.

Albumi on melodialtaan duurivoittoinen, paria yksittäistä tapausta lukuun ottamatta, ja se etenee tasaisesti ja ongelmitta. Albumin loppupuolella on myös kaksi biisiä, mitkä joku olisi ehkä jättänyt pois, mutta eipä niistä siellä ole paljoa haittaakaan. Bändi kuulostaa itseltään, eli tuoreelta, sekopäiseltä ja synkällä tavalla hauskalta. Omiksi suosikeiksi valikoitui raidat 1, 3, 6, 9 ja 11. Hieno albumi.

”Kun paska tulee suusta ja puhe perseestäsi” (Raita 8, Nyt skipataan kahvit)

Arvosana 4/5

Pää Kii @ Facebook

Arvostelu: Jasmine Dietz