Nyt se tuli nähtyä, Madonnan
keikka! Tätä hetkeä odotin siitä saakka, kun Madonna esiintyi
ensimmäisen kerran Suomessa vuonna 2009. Silloin jäi liput saamatta ja
keikka väliin, joten oli odotettava tätä kertaa.
Saavuttiin
Olympiastadionille vähän 13 jälkeen, jolloin paikalla oli arviolta
parisen sataa jonottajaa. Enimmäkseen tyyppejä, joilla oli lippu Golden
Circle -alueelle. Muuta yleisöä ei silloin vielä paljoa ollut, joten
päästiin ihan hyville paikoille odottelemaan sisäänpääsyn alkua.
Turvatarkistukset alkoivat joskus hieman ennen viittä ja me päästiin
ensimmäisten joukossa odottelemaan stadionille pääsyä, jonne päästiin
sitten 17 aikoihin. Onneksi meijän porukassa oli nopeita ja niiden
ansiosta sitten päästiin kaikki normaali kentän eturiviin.
Sisälle
päästyä huomattiin, että itse Madonnahan se siellä lavalla kitara
kourassa soittelee ja tekee soundchekkiä. Oli kiva huomata, kuinka
paljon hän otti kontaktia yleisön kanssa ja pyysi jopa erään nuoren
miehen aivan lavan eteen siskonsa kanssa ja kätteli tätä, kun tanssi GC alueella niin loistavan hyvin biisien tahdissa.
Lämppärinä oli ranskalainen DJ Martin Solveig, joka veti hyvällä energialla läpi oman tunnin mittaisen settinsä soittaen tunnettuja biisejä, mm. Adelea ja kuultiin häneltä myös Madonnan Beautiful Killer -kappale. Madonnan keikan piti alkaa 20.30-21.00 aikaan, mutta saatiin odotella tunti ylimääräistä ennenkuin konsertti alkoi.
Aloitus
oli erittäin näyttävä. Lavalle asteli punaisiin kaapuihin pukeutuneita
tanssijoita, jotka soittivat ns. kirkonkelloja. Taustalla jättimäisellä
screenillä näkyi valtava risti, jossa oli kirjaimet: ”MDNA”. Nämä
punakaapuiset siinä sitten keinutti jotain valtavaa suitsuke systeemiä,
tai ainakin se mulle siitä tuli mieleen ja sitten lavan alta nousi kolme
papin näköistä, jotka lauloivat jotain epämääräistä hetken aikaa.
Sitten kaijuttimista alkoi kuulua
”Oh my God” -toistoa ja taustalla ollut iso screeni avautui. Sieltä
tuli esiin pieni koppi, jossa Madonna oli rukoilu asennossa. Kaikki oli
niin rauhallista ja ajattelin, että keikka alkaa jollain rauhallisella
kappaleella, mutta hetken päästä näytti aivan siltä, kuin kaikki
screenit, mukaanlukien Madonnan pieni koppi, rikkoutuivat ja kuului
valtavaa sirpaleiden kilinää ja sitten alkoi soimaan Girl Gone Bad -biisi.
Kun
en itse mikään ole mikään erityisen kova Madonna -fani, en tunne
kyseiseltä artistilta kuin ne hittibiisit ja muutaman muunkin. Se miksi
konsertti niin kiehtoi, oli se näyttävyys ja tietenkin nähdä popin
kuningatar livenä.
Erityisesti showsta jäi mieleen Gang Bang
-kappale, jonka esitys oli viimeisen päälle harjoiteltu ja hieno.
Lavalle tuli motellin huone, jossa oli sänky ja siinä Madonna aloitti
kappaleen. Pian sängyn alta ilmestyi kommandopipoon pukeutunut mies
ketjun kanssa ja yritti hyökätä, kun Madonna ”ampui” tämän vuoteelle.
Samaan aikaan kun kuului laukaus, ilmestyi taustascreenille
veriroiskeita ja suolenpätkiä. Tämä jatkui koko biisin ajan ja tässä
näkyi myös tanssijoiden mieletön ammattimaisuus, kun kaikki liikkeet ja eleet oli kuin oikeassa elämässä.
Eniten
kuitenkin pidin siitä, kun Madonna esitti myös muutaman tunnetunkin
biisin, vaikka suurimmaksi osaksi ne parhaimmat soitettiinkin videolta.
Hienoa oli kuulla mm. Like A Prayer, Celebration ja Vogue. Kokonaisuudessaan
koko keikka oli hieno kokemus ja oli mieletöntä nähdä kuinka tämä
päälle viisikymppinen nainen jaksaa edelleen vetää parituntisen setin
täydellä teholla näyttämättä väsymystä yleisölle. Tämän shown nähtyäni
uskon lauseen: ”There’s only one queen and that’s Madonna!”.
Teksti: Tea Korhonen
Kuvat (pokkari): Tiia Santavirta
