Muistan vielä kun Adam Lambertin ensimmäinen levy ilmestyi muutamia vuosia sitten tähden American Idol -menestyksen jälkeen. Se oli suosikkilevyni hyvän aikaa, jopa niinkin suosikki etten tainnut paljon muuta kuunnellakaan. Sain silloin valtavasti voimaa Lambertin kiehtovasta esikoisesta sekä hänen muutoinkin positiivisesta energiastaan. Samoihin aikoihin tähti saapui ensimmäistä kertaa Suomeen konsertoimaan Helsingin Kaapelitehtaalle. Sydämeni särkyi kun en silloin päässyt katsomaan Lambertia livenä: samalla kun minä kökötin kotona, hän lauloi laulunsa ja palasi sitten takaisin jenkkilään josta hän ei odotuksestani huolimatta tuntunut koskaan palaavan takaisin Suomeen. Lisäksi mies vei mukanaan koko Suomen ihanan kultapojan Sauli Koskisen. Ei palauttanut sitäkään.
Loppuunmyyty Jäähalli on tällä kertaa täynnä harvinaisen onnellisia ja muutenkin iloisia ihmisiä. Ja voi, kuinka erilaisia ihmisiä! Kentällä tanssahtelevat jo ennen keikkaa niin tytöt kuin pojatkin, naiset, miehet, lapset, popparit, rokkarit, punkkarit, pissikset kuin taviksetkin. Minusta on upeaa miten Lambertin tapaiset artistit rikkovat rajoja erilaisten genrejen välillä tuoden ihmisiä yhteen. Ja aika upeaa se näytti muistakin olevan!
Tyylikkäästi puolisen tuntia myöhässä Adam Lambert astelee lavalle ja yleisö siirtyy välittömästi maatajärisyttävään bilemoodiin. Artisti tervehtii yleistöään suomeksi samalla kun setin ensimmäinen kappale "If I had you" tanssittaa kansaa. Niin Lambertista kuin hänen taustajoukoistaankin hohkaa aivan mieletön asenne ja tanssibiittien takaa paistaa aito rock'n'roll.
Se lienee sanomattakin selvää, että Lambert on aivan saatanan lahjakas käyttämään ääntään. Tuo ääni vie showta eteenpäin mutkitta, eikä sitä tarvitse kompensoida järisyttävillä lavasteilla. Lavan koristelut on jätetty hyvin minimiin ja lavalta löytyy esiintyjien lisäksi oikeastaan vain lavan perällä seisova koroke. Lambertin ja bändin lisäksi lavalla nähdään myös kaksi mielettömän ihanaa miestanssijaa sekä kaksi sielukasta, suurta, tummaa naista.
Kappaleen "Broken English" Lambert omistaa poikaystävälleen Saulille, ja on jotenkin sympaattista katsoa koko areenan samanaikaisesti huokaavan ylpeinä. Saulin ja Adamin tosielämän Notting Hill -tarina on kieltämättä saanut osaksensa monta liikuttunutta silmäparia ja tarinan suurta ystävää. "Broken English" -kappale kertoo kielimuurin asettamista vaikeuksista ja haasteista.
Kun Lambert pääsee vauhtiin, on hän lavalla harvinaisen viihdyttävää katsottavaa. Energistä lisämaustetta tuovat myös taustatanssijat, jotka ovat ehdottomasti aivan omaa luokkaansa. On ihanaa katsoa kun ihmiset lavalla oikeasti nauttivat siitä mitä tekevät, nauravat spontaanisti ja heittävät vilpitöntä läppää keskenään sekä yleisön kanssa. Kun Lambert kesken keikan nostaa lavan vierelle viikatun pyyhkeen kuivatakseen siihen otsaansa, hän repeää aitoon nauruun todeten, että kyseessä on ehkä suurin keikkapyyhe, jota hänelle on koskaan keikkaa varten varattu. Hän heittää pyyhkeen faneilleen eturiviin ja kieltää heitä muutamaan otteeseen napakasti olemaan riitelemättä siitä.
Kun on aika "Whataya want from me?" -megahitin, Lambertille kärrätään tuoli keskelle lavaa ja hän rauhoittuu esittämään kappaleen osittain akustisena sekä rauhallisempana versiona. Yleisö laulaa mukana täysin voimin ja Lambertin ääni pääse jälleen kunnolla oikeuksiinsa. Kappaleen loputtua Adam heittää hetkeksi kädet niskansa taakse ja nauttii aplodeistaan. Samalla hän pyörii ympyrää tuolillaan ja nauraa. Miehessä on ihailtavaa lapsenomaisuutta ja heittäytymiskykyä, joka sekin on upeaa katsottavaa. On voimauttavaa katsella ihmistä, joka on nauravainen ja aito, Lambertin keikalla olo on melkein kun kaverin treeniksellä hengaisi perjantai-iltana.
Keikka jatkuu herkistelylinjalla kun Lambert kertoo tahtovansa puhua jostakin tärkeästä. Seuraava kappale on hänen Trespassing -albumille itse säveltämä. Lambert kysyy kuka salissa läsnä olevista ihmisistä on joskus tuntenut olevansa erilainen, kenelle on joskus naurettu, kuka on joskus tuntenut olevansa yksin. Lambert muistuttaa, että jos kaikki erilaiset ja yksinäiset lyövät hynttyyt yhteen, ei kukaan ole yksin. Näillä sanoilla potkaistaan käyntiin "Outlaws of love", joka taitaa myös olla keikan herkin ja vaikuttavin veto.
Herkistelyiden jälkeen Lambert luovuttaa lavan taustavoimillensa ja siirtyy jälleen lavan taakse kääntämään garderoobinsa sisältöä. Upeat taustalaulajat astuvatkin valokeilaan mielellään, toteavat "We need to get real funky" ja vetävät afrot päidensä jatkeeksi. Lopulta Lambert ja taustatanssijat liittyvät mukaan leidien meininkeihin ja "Kickin' in" saa yleisön jälleen liikkeelle. On myös hellyyttävää seurata kuinka taustatanssijoiden henkilökohtaiset bileet jatkuvat myös lavan ulkopuolella heidän jatkaessaan tanssimista lavan takana silloinkin kun heillä on tauko oikeasta esiintymisvuorostaan.
Koska Lambertin debyytti For Your Entertainment oli itselleni niin merkittyvä plätty, olin henkilökohtaisesti kiitollinen siitä, että vaikka kyseisen levyn seuraaja Trespassing julkaistiin vasta viime vuonna, löytyi keikan biisilistauksesta myös rutkasti ensimmäisen levyn megahittejä. Kun" Your Entertainment" kajahtaa ilmoille, kuullaan areenalla niin ilmiömäistä kiekumista, että sitä on vaikea pukea sanoiksi.
Viime vuonna Lambert pääsi toteuttamaan erästä unelmaansa päädyttyään hetkellisesti Queenin solistiksi keikkalavoille. Kokoonpano vetikin muutaman keikan, ja myös nyt Helsingissä Lambert kertoo tahtovansa soittaa Queenin kappaleen "Dragon attack", jota ei itse niinkään tuntenut ennen kuin pääsi täyttämään paikkaa Queenin riveissä. Keikan aikana kuullaan muutenkin lukuisia covereita aivan laidasta laitaan: iltaa tähdittävät mm. Tears for Fears ("Shout"), Lenny Kravitz ("Are you gonna go my way"), Bob Marley ("Is this love") sekä Donna Summer ("Hot stuff").
Rytmikkään seksikkään biitin saattelemana Lambert esittelee vielä bändinsä ja muun taustajoukkonsa ennen "Shady"-kappaletta, joka huipentuu lopulta artistin huudattaen yleisöä miten ikinä näkeekään parhaaksi: toistattamalla omia huudahduksiaan tai yksinkertaisesti huutamalla "Hel-sin-ki - get kin-ky!" (Enpä olekaan ennen tajunnut kuinka hienosti tuo rimmaa, nerokasta!)
HUOM! Kattava kuvagalleria tulossa myöhemmin!
Teksti: Joanna Tzortzis
Kuvat: Tiia Santavirta
Adam oli saattanut itsekin huomata sen asian siinä ennen ekaa vaatteidenvaihtoa, että äänessä jotain pielessä, kun se sanoi jotain lavan vieressä jotain hommaa hoitaneelle tyypille jotain. Se näytti pieneltä miksauspöydältä, minkä äärellä se oli, mutta mä nyt en sellaisista laitteista tiiä todellakaan niin paljoa, että voisin sanoa, mitä hommaa se tyyppi hoisi. Mutta luulisin, että sillä tyypillä oisi jokin yhteys miksauspöytään & saanut välitettyä viestin Adamilta. Adam kun näytti siltä, ettei se ollut jotain huulenheittoa sille tyypille vaan että sillä oikeasti oleellista asiaa.:)
VastaaPoista