Musiikkitarjonnan puutteesta ei voinut
perjantaina ainakaan valittaa, sen verran monenlaista festivaalia ja
keikkaa järjestettiin samanaikaisesti. Kesäillassa oli siis luvassa
jotain muutakin kuin tuskaa, kun hyvän lineupin itselleen kerännyt
Garden Party juhli jo toista päiväänsä.
Helsingin joukkoliikenteellä oli taas jotain minua vastaan, mutta ennätin silti nipin napin todistamaan pitkäikäisen The Shinsin
livemenoa Hietaniemen nurmikoille kohonneeseen konserttitelttaan. Ja
hyväähän se edelleen oli. Suomessa ekaa kertaa keikkaileva bändi jaksoi
innostaa yleisöä etenkin varmimmilla hiteillään, Simple Song ja Garden State -leffassakin ylistetty New Slang toimivat siinä missä uusimman levyn The Rifle’s Spiralkin.James Mercerin
johtama bändi on selvästi saanut uutta potkua vaihdettuaan
kokoonpanoaan. Silti hieman yllätyksettömästi esiintynyt The Shins
siirtyi loppukeikasta äänimättöön, joka oli toki tyylikästä mutta
kieltämättä jokseenkin puuduttavaa seurattavaa. Tasaisen tasokas keikka,
joka keskittyi showelementtien sijasta laadukkaaseen musiikkiin.
Puoli ysin maissa alkoi lavan edessä liikkua huhu, jonka mukaan illan toinen naisartisti Charlotte Gainsbourg
jäisi tältä erää näkemättä. Ja niinhän siinä kävi. Artisti oli kyllä
päässyt Suomeen asti, soittimet eivät. Illan vetoon olisi vaadittu sen
verran erikoinen backline, ettei korvaavaa tähän hätään löytynyt.
Kurjaa, olisin mielelläni tsekannut mitä monipuolinen ranskalaistähti
oli Helsinkiin valmistellut.
Peruutuksesta
johtuen edessä oli reilu kahden tunnin aukko, jonka aikana syvennyin
kanalautaseen ja nautin valoisasta illasta. Ihmiset Hietsussa
vaikuttivat hyväntuulisilta, dj-kopilla pysyttiin liikkeessä, eikä
säätilassakaan ollut valittamista.
Illan päättänyt Regina Spektor
lunasti kaikki odotukset, jotka sille oli kasattu.
Amerikkalais-venäläisen laulaja-lauluntekijän tupsahtaessa lavalle
yleisö yltyi ihailevaan kiljuntaan.
Seuraavat puolisentoista tuntia flyygelinsä ääressä istunut Spektor on
sarjassaan ehdotonta kärkeä. Naisen uskomattoman vahva ääni yhdistyy
keveään pianonsoittoon, ja Spektor saa kaiken tuntumaan kovin helpolta.
Iho meni kananlihalle Blue Lipsin aikana, ja biisi toisensa
jälkeen valloitti yleisön. Tunnelma oli aivan toinen kuin pari vuotta
sitten Ruisrockissa, jolloin Spektor esiintyi vain pari päivää
sellistinsä poismenon jälkeen. Nyt hän hymyili, säteili ja vitsaili.
Spektor kääntyi tuolillaan hetkeksi ympäri ettei yleisön oikean reunan tarvitsisi katsella vain hänen selkäänsä. Eet ja Us saivat aikaan suuria suosionosoituksia, jatuoreemmatkin biisit iskivät kovaa. All The Rowboats oli hieno osoitus siitä, kuinka loistavasti taustabändi tukee valokiilassa loistavaa Spektoria. Dance Anthem of the 80’s tunnistettiin välittömästi alkutahdeistaan, ja teltassa keinahdeltiin lumoutuneesti.
Viimeiseksi oli säästetty odotetusti Samson.
Yleisö jäi huutamaan vielä Spektorin perään, ilta oli kokonaisuudessaan
onnistunut. Tärisin vähän kävellessäni ulos alueen porteista, ehkä
enemmän innosta kuin kylmästä. Garden Partyn kaltaisia kokemuksia
mahtuisi tähän kesään enemmänkin.
Teksti ja kuvat: Laura Halonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti