20.7.2012

Live! Emeli Sandé @ Pori Jazz 2012, Pori 19.7.2012


Emeli Sandén keikka alkoi vahvasti kappaleella Heaven, joka on hänen tänä vuonna julkaiseman levynsä ensimmäinen singlelohkaisu. Sandé voi olla Suomessa tuntematon nimi suurelle yleisölle, mutta hänen esikoisalbuminsa Our Version of Events on juuri myynyt Britanniassa tuplaplatinaa ja tällä hetkellä hän on kiertueella Coldplayn kanssa. Nuoresta iästään huolimatta hän on säveltänyt kappaleita muille artisteille, kuten Cheryl Colelle, Leona Lewisille ja Susan Boylelle. 
Esitys oli kattaus Our Version of Events albumin kappaleista. Kuulimme myös version Coldplayn Every Teardrop is a Waterfallista. Sandén esiintymisestä huokui lämpö, rauha ja nöyryys. Hän lauloi sävykkäästi loistavan bändin säestämänä ja kappaleet oli sovitettu live-tilanteisiin sopiviksi. Soittajista mieleeni jäi rumpali Jonathan Tuitt. Hänen soittonsa oli ilmeikästä ja reagoivaa.

Heavenin jälkeen tuli Breaking the Law, jonka sanoitukset ovat selkeät ja syvälliset. Emelillä on selvästi kyky kirjoittaa tekstejä, jotka koskettavat monia ihmisiä ja joihin pystyy helposti samaistumaan. Erityisen ilmava oli bassolle ja laululle sovitettu versio kappaleesta Suitcase.
 
Emelin voima on totisesti biisien kirjoittamisessa, Porissa jokainen sävellys oli oma kokemuksensa. Hienoa, että Porin jazzeilla voi kuulla myös artisteja, joiden musiikki on enemmän pop-vivahteista, mutta sivuaa kuitenkin mustaa rytmimusiikkia. Ensimmäinen päivä Pori Jazzeilla oli huikea. Nyt jään jännityksellä odottamaan, miten Kirjurinluodon Areenan perjantaiset esitykset lunastavat odotuksiaan. (NK)

Kuvaajan kommentteja:
Kuulin viime syksyllä kappaleen ”Heaven”, joka toi mieleen jotain vanhaa, jotain todella hyvää vaikka kappale ei genreltään olekaan sitä mun ominta naislaulajan esittämään pop-rockia niin tuo kappale vangitsi silloin ensikuulemalta. Huvitti itseäkin miten postailin kappaleen eri versioita Facebookiin ja esittelin toiveita, että voi kun tämä artisti joskus saataisiin Suomeen.

Meni muutamia kuukausia ja Emeli tuli Emma gaalaan esiintymään, jonka valitettavasti missasin, mutta onneksi saimme seuraavana päivänä tehdä Emelistä videohaastattattelun. Tuossahaastattelussa Emeli kertoi tulevansa Suomeen tänä kesänä, joten siitä alkoi odotus, että mille festivaalille tulee ja pääsenkö paikalle. Pelolla odotin, että kyseessä olisi joku isoista rock-festareista, joille pääsy on aina hankalaa. Pori Jazz ilmoitti Emeli Sandén keikasta ja samantien päätin, että nyt on vihdoin korkattava Pori Jazz -neitsyys. Ja nyt istun täällä ”pressirekassa”, Emelin keikka oli vajaa vuorokausi sitten ja vieläkin hymyilyttää.

Kuvaajana saan kuvata 3 ensimmäistä kappaletta yleisön ja lavan välistä. Hävetti itseäkin miten naama hymyssä suin nuo kolme ensimmäistä kappaletta kuuntelin, kuvasin ja lauloin mukana - välillä oli pakko laskea kamera ja lähes nipistää itseä, että ”siinä hän nyt vihdoin on”, aivan uskotomaton tunne.

Kun työt oli tehty siirryin yleisön sekaan, jolloin se todellinen tunneryöppy valtasi mielen, että mä ihan oikeasti seison tässä ja kuulen livenä nuo kappaleet, joita olen kuunnellut satoja ja satoja kertoja tämän vuoden aikana niin levyltä kuin Youtubesta eri live-versioina. Eikä aikaakaan, kun kyyneleet valuivat, joka hävetti jo niin paljon että aloin päivittelemään Facebook -statustani, että ”tuokaa nessuja”. Olotila ei ole, että kiljun naama punaisena fanittaen vaan se jumalattoman suuri onnellisuus nähdä yksi omista uusista isoista suosikeista lavalla ja vielä paikassa, joka oli aivan ihanteellinen keikalle. Päivä oli ollut pitkä, mutta kun vihdoin Kirjurinluodon Areenalle päästiin niin kaikki tuntui hyvältä, täällä on hyvä olla.

Konsertti toi välillä itselle mieleen, että tietää miltä tuntuu, kun tulee uskoon tai miltä oletan, että se voisi tuntua. Tuli sellainen valtavan hyvä tunne, että kaikki mitä juuri sillä hetkellä kokee on täydellistä, mikään asia ei ole huonosti. Musiikki on parhaimmillaan äärimmäisen vahva kokemus, näitä ”heräämisiä” tulee silloin tällöin ja totta kai se, että itse oli odottanut tätä keikkaa käytännössä Emelin soolouran alusta saakka antoi jo hyvän pohjan sille, että tämä keikka tulee jäämään mieleen yhtenä parhaista, jonka olen elämäni aikana nähnyt. Siinä omat fiilistelyt. Emeli esiintyy Lontoossa 11.11. - arvatkaa vaan haluaisinko olla siellä.

Tuokaa Emeli Sandé uudestaan Suomeen pian! Kiitos! (TS)

Teksti: NK
Valokuvaajan kommentit + Kuvat: Tiia Santavirta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Palkki

Palkki