Live! Tuska 2012 @ Suvilahti, Helsinki 29.6.-1.7.2012

Ah, Tuska. Tuo ”pingviinien”, hyypiöiden, ääliöiden, angstisten, anarkistien, scenettäjien, perskärpästen ja ennen kaikkea kaikkein tärkeimpien, MEDIAN <3 huom.="huom." hyv="hyv" joskus="joskus" juhla.="juhla." kin="kin" on="on" p="p" sakkia="sakkia" siell="siell" suuri="suuri" toim.="toim.">

Tämän vuoden Tuskassa rikkoontui tilastollinen ihme. Siellä satoi! En muista vuotta jolloin näin olisi viimeksi käynyt. Yleensä viimeistään Tuska tuo kesän tullessaan ja mikäs sen parempi tapa nauttia siitä kuin kuunnella aivan helvetin vihaista musiikkia, törmäillä kanssakuulijoihin ja vetää niin legendaariset naamarit että vanhempasi saavat krapulan…

Varoitus: tämä on VAIN minun kokemukseni kyseisistä karkeloista joten jos loukkaannut asiavirheistä, voit lähettää palautteesi osoitteeseen rahtustakaan@kiinnosta.ei.

PERJANTAI 29.6.

Tähtäsimme ajoituksellisesti jo perjantain ensimmäisen bändin, Profane Omeninkeikalle.Tässä vaiheessa ei vielä mitenkään mainittavasti ollut populaa paikanpäälle ahtautunut. Henk. Koht. Kyseessä on kuitenkin yksi Suomen reippaimmista orkestereista ja heille olisi isommankin nyrkkimeren mieluusti suonut. Juteltiin edellis-iltana frontmanin, Juleksen kanssa aiheesta ja hänkin kyllä kauhisteli kovin aikaista aloitusajankohtaa. Ehkä lievä ajoituksellinen fiba FME:ltä että perjantaina, täysin normaalina arkipäivänä pirskeet alkoivat jo 12.30. No, hyvää rallia vaan niille jotka eivät saaneet itseään järjestettyä mestoille tarpeeksi aikaisin. Setti oli takuuvarmaa tykitystä alusta loppuun ja mitä mainioin aloitus Suomen suurimmalle metallifestarille! Toki edellisiltana oli aihetta pohjustettu useammassakin paikassa joista itse valitsin PRKL-klubin ja livepläjäyksen jossa Grendel-bändin viikarit vetivät Misfitsin ikivihreitä akustisesti. Siitä vielä sujuvasti siirtyen vielä On the Rocksiin jossa Barren Earth veti melkeimpä vuotuiseksi muodostuneen Tuska-etkot keikkansa.

Seuraavaksi Suvilahdessa saatiin nauttia Exoduksen pirteistä kesähiteistä eikä vanhat pierut tuottaneet pettymystä millään tasolla. Viimeistään tällä saatiinkin sitten hipat kunnolla käyntiin ja vaikut, pölyt, unihiekat, homeet sun muut karistettua erinäisistä ruumiinaukoista. On aina hauska huomata mitä villeimpiä vaatesommitelmia yleisön toimesta. Kasvomaalauksia, irokeesejä, hius-, viiksi-, ja parta”sarvia” sun muuta hassunhauskaa aiheeseen liittyvää kapinointia. No, jos ei muuta niin saa friikit edes kolme päivää vuodesta olla JUURI sitä mitä haluavat ilman sen suurempaa tuomitsemista. Jos ei muuten kehtaa konttorissaan istua kokovartalo PVC-muikkupuvussaan… Itse olin sonnustautunut ns. ”biker”lookkiin kaikkine tilpehööreineen. Kollegani kirjoittikin jutussaan miten kuvaushanskani olivat ihan tosi homot sillain ihan tosi homolla tavalla. No, jos ei muuta niin sain ihan helvetin kivoja kuvia esim. EdGuyn janttereista kun tuntui että tulivat kaikki vuorollaan juuri minun linssin eteen keimailemaan! Kannattaa erottua massasta.

Tänäkin vuonna homma oli järkätty niin että päälavoja oli 3 kpl, joista 2 ulkoilmalavoja ja kolmas synkempi Inferno-lava, jossa taidehomot sun muut möröt saivat sitten savustaa ja hämäröidä sydämensä kylläisyydestä. Sen lisäksi viime vuoden tapaan, entiseen kaasuvoimalarakennukseen oli pykätty musamaailma-stage, jossa saivat temmeltää toistaiseksi vielä vähän ”pienemmät” orkesterit, joista perjantain tarjonnasta mainittakoon esim. Inferia, Unkind ja A.R.G.

Jostain syystä tämän vuoden Tuska oli aivan käsittämättömän laajan lineup-muutosepidemian riivaama! Jo heti perjantain lista meni uusiksi kun Animals as leaders joutui perumaan syystä että eivät yksinkertaisesti päässeet ajoissa paikanpäälle ja tilalle tuli paikkaamaan Barren Earth. Karun maan Pojat olivatkin saaneet soiton managementiltaan hyvinkin myöhään ja vastausta olisi pitänyt antaa jo saman puhelun aikana. Onneksi saivat duuninsa sun muut järkättyä niin että olivat taas lauteilla valmiina viihdyttämään kuolo metal-faneja.

Muuten perjantai sujui suht. koht. ongelmitta ja lavan tykö kerääntyneiden yleisöhuiput koettiin Triviumin kohdalla. Toki pääesiintyjä Megadeth piti puolensa mutta tässä vaiheessa joko aurinko tai yleinen TGIF oli siirtänyt suurimman osan jengistä laiduntamaan lähimmän nestelähteen välittömään läheisyyteen.

LAUANTAI 30.6.

Jälleen kerran mestoille jo heti ensimmäisen orkesterin alkutahdeille. Tällä kertaa ne tarjoiltaisiin Metsätöllin iloisten Virolaisten tahtien siivittämänä. Ihailtavana yksityiskohtana mainittakoon multi-instrumentalisti Lauri ”Varulven” Õunapuu, joka väritti folk-metallia esim. huilulla, säkkipillillä ja muilla perinne soittimilla. Lauantai olikin sitten pyrolieskojen sun muiden pommien päivä. Metsätöll aloitti tämän trendin ja sitä jatkoi sujuvasti seuraavana vuorossa ollut Amoral. Meille esiteltiin kuvauspittiin mennessä lista johon oli vähintään kryptisesti kirjoitettu jotainpyroista ja pommeista. Mutta käytännössä tämä tarkoitti vain sitä että älkää työntäkö mitään ulokkeitanne liian lähelle sytykkeitä. Check. Pojankoltiaiset hoitivat keikan mallikkaasti ja käsittääkseni eivät hekään grillanneet itseään käyttökelvottomiksi. Mainittakoon vielä laulaja Ari Koivusen kommentti pommeista jotka räjähtivät toisen biisin aikana. ”Pelästyittekö? Mä pelästyin silti vaikka oltiin harjoiteltu tuota!” (Itse meinasin kakkia pökään tuossa kohtaa kun seistiin n. 2 metrin päässä…)

Lauantain keli oli synkempi mikä puolestaan vain palveli näiden efektien sun muiden valojen toimivuutta. Sateen uhka roikkui niskassa jo heti keskipäivästä. Muutenkin lauantai oli tunnelmaltaan ”välipäivä”. Yleisössä sen näki yleisenä kalpeutena ja kohmelona, kun edellisiltana oli selkeästi otettu pahin terä ja muut luulot pois. Tod. näk. siis ihan vaan nestehukan torjumisen nimissä…

Seuraavaksi lavalle kapusi Mokoma ja ukot toivatkin sopivasti auringon mukanaan. Joka kerta mieltä piristää myös se että jannut hymyilevät lähes koko setin ajan lähes auringon lämmöllä, siitäkin huolimatta että musiikissa ja sanoituksissa haiskahtaa koko ajan kalma ja kuolo. Tyypit olivat järkänneet äänestyksen, ”minkä Mokoma-albumin haluat kuulla kokonaisuudessaan Tuskassa?” Voiton oli korjannut Kuoleman laulukunnaat ja sitä lähdettiinkin sitten toteuttamaan sillä tarmolla mihin on jo vuosien saatossa totuttu. Pojat olivat aikaisemmin vetäneet akustista kiertuetta ja itseäni pelotti että näinköhän poljetaan kesymmin Tuskassakin. Onneksi luulotkorjaantui jo kitaravahvariarsenaalin nähtyäni ja tiedossa olisi ”perinteinen” kiukuttelu, jota siivitettiin mm. kommentein, ”kyllä te tiedätte mikä biisi tulee seuraavaksi.”

Lauantai oli tarjonnaltaan trash-, death-, ja powermetal-painoitteinen. Illan päätti Sabaton liekkeineen sun muine pyromanioineen, jonka missasin aivan JÄRJETTÖMÄN uupumuksen johdosta. Ei taida vanha enää jaksaa riekkua useampaa päivää kerrallaan… Säälittävää. Tosin mainittakoon että lauantai oli YLIVOIMAISESTI kiireisin päivä sillä bändejä oli yhteensä 20 kpl!

Pakko myös muistaa loppukaneetiksi että Nosturissa oli tarkoitus kuulla Black Sun Aeonin sulosointuja mutta hekin joutuivat viime hetkellä perumaan vetonsa sairastapauksen vuoksi joten en harmitellut väliinjättämisiäni sen pitempään…

SUNNUNTAI 1.7.

Jalat huutaa leipää! Mutta ei auta kitinä kun Suicide Silence on NÄHTÄVÄ. Tämä Amerikkalaisensemble oli itselleni uusi tuttavuus mutta viidakkorumpu kertoi notta kannattaa käydä väijymässä. No, minähän teen AINA vain ja ainoastaan juuri niinkuin käsketään joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Genreksi wikipedia (jep. Olen katu-uskottava reportteri…) kuvailee poikain mesoamista Deathcorena. Siitäkin huolimatta että viimeistään tässä vaiheessa menetään sen viimeisenkin uskottavuuden rahtusen, pidän eniten juurikin näistä xxxxx-core-bändeistä. Mitch Lucker komensikin komppaniaansa erinomaisella auktoriteetillä ja kaikinpuolin meininki oli erinomaista. Pitää ehdottomasti alkaa seurata tarkemmin poikain edesottamuksia.

Sunnuntaille jengiä oli kerääntynyt jo sitten reippaammin heti aamusta. Mentaliteetti oli selkästi, ”tänään taas täynnä energiaa ja valmiina häröilemään!” Nuorukaisten jälkeen huomio siirrettiin päälavalle jossa Toppisen Eicca kumppaneineen antoi selloille kyytiä. (kyseessä siis Apocalyptica, tuo jousitrio, joka höystää taidettaan myös rummuilla ja satunnaisilla lauluosuuksilla) Välillä kuultiin myös jo standardiksi muodostuneita versiointeja Metallican hiteistä. Erinomaista skeidaa, ei voi muuta sanoa.

Ehkä suurimpana uutisena jo aiemmin koettiin shokki kun alkoi kuulua huhuja siitä että Lamb of Godin laulaja, Randy Blythe oli pidätetty Tsekeissä! Syyksi oli annettu kuolemantuottamus vuonna 2010 Prahassa soitetulla keikalla tapahtuneesta välikohtauksesta. Fani oli kiivennyt lavalle ja tästä oli seurannut nahistelu jonka aiheuttamiin vammoihin hän oli myöhemmin menehtynyt. Vaikka mies oli maksanut takuut hyvissä ajoin, häntä ei silti ole vapautettu koska syyttäjä oli tehnyt asiasta valituksen.

Anyway, itselleni yksi tämän vuoden vetonauloista ja odotetuimmista jätti siis ilmestymättä ja tilalle oli tilattu Finntroll. Ei ihan saman kaliiberin tai tyylilajin poppoo… No, näillä mentiin eteenpäin silti kuin mummo lumessa. (ompa kertakaikkiaan älytön sanonta tuokin…) Ja kyllähän tyypit piiskasivat Ruotsinkielisellä tonttuilullaan yleisöä helakan punaiseksi. Lava täyttyi isoista ja karvaisista kuin teddykarhujen huviretkellä konsanaan. Grrrrr.

Jotenkin tuntui että sunnuntain yleinen tunnelma oli jotenkin odottava ja maltillinen mutta näinhän se on aina. Maanantai tulee ja tappaa ja sitä yrittää vain selvitä mahdollisimman stressittömästi kunnes tuo pirulainen sitten aamusella hyökkää niskaan. Hommaa hillitsi toki myös vesisade joka päätti tulla ja pilata jo muutenkin lattean tunnelman. Siltikään tämä ei juuri lavoilla näkynyt ja tarjonta oli selkeästi vanhempien herrasmiesten dominoima. Overkill kirkui sanomansa häiritsevän korkealta ja illan pääakti, Ministry vei toiminnan ansaittuun päätökseen. Ja niin, yritin urheasti kuunnella Huoratronia mutta ei vaan pystynyt. EI, VAAN, PYSTYNYT.

Mitä siis jäi käteen? (Kilokaupalla soraa maassa istumisen vuoksi. Heko heko…) Aivan kohtuuton läjä fotoja, paljon peruutuksia ja ohjelmanmuutoksia, paska keli ja väsymys. Silti todennäköisesti ensi vuonna tehdään kaikki taas uudestaan kun aika kultaa muistot ja talvi vituttaa niin paljon että mikä tahansa ulkona tapahtuva toiminta alkaa tuntua taivaalliselta… Jos et ole vielä kokenut Tuska-festaria esim. syystä että boikotoit festarin siirtämistä Kaisaniemestä Suvilahteen, suosittelen tutustumaan koska suurimmaksi osaksi homma vaan toimii eikä tällaisia kemuja vain yksinkertaisesti ole tarjolla tarpeeksi!

Teksti ja kuvat: Janne Pappila