11.3.2013

Live! Robin @ The Circus, Helsinki 10.3.2013

Hakusana "Robin Packalen" antaa hakukoneessa noin 76 500 tulosta yhdeksässä mikrosekunnissa. Jo se kertoo aika paljon 14-vuotiaan nuoren miehen huimasta suosiosta. Minusta Robin on kaikinpuolin mielenkiintoinen ja hyvä ilmiö. On mielestäni hienoa, että nuorille ja pikkuihmisille on tarjolla artisti, joka laulaa lapsille juuri heille ajankohtaisista aiheista. Ne aiheet (kuten chillailu ja faijan skitsoominen) saattavat ehkä vanhempien korvaan särähtää lähinnä sympaattisen huvittavina, mutta juuri sitähän se teini-ikä onkin: sympaattisen huvittavaa!

Vasta viime vuonna sekä debyyttilevynsä Koodi, että sen seuraajan Chillaa-levyn julkaissut Robin tahtoisi tulevaisuudessa osallistua yhä enemmän kappaleidensa kirjoittamiseen ja se on lupaavaa. Moni tuntuu elävän edelleen siinä uskossa, että Robin toimii pelkkänä marionettina, jota levy-yhtiö sekä biisintekijät pyörittävät. Todellisuudessa Robin Packalen on kuitenkin nuori mies, joka on soittanut sekä laulanut pitkään ja on oikeasti musiikillisesti todella lahjakas. Hän on siis artisti siinä missä muutkin, nuoresta iästään huolimatta.
Päädyn muutaman yllättävän käänteen kautta Robinin keikalle aurinkoisena sunnuntaipäivänä. Ja kun sanon "päivänä" tarkoitan todella päivää, sillä kello löi vasta kolme kun Robin-show potkaistiin käyntiin. Tämä on kuitenkin todella ymmärrettävää, sillä Robinin fanikunta on niin nuorta. En oikein ollut käsittänytkään miten nuorta ennen kuin astun keikkapaikan aulaan, jossa jaloissani vilisee lauma vaahtosammuttimia, joita vanhemmat yrittävät paimentaa.







Robinin tuottajana ja tietynlaisena mentorina toimiva Jimi Constantine toimii keikalla myös seremoniamestarina ja avaa shown ohjeistamalla lapsia käyttäytymään hyvin ja olemaan tönimättä toisiaan. Samalla lapsia kehoitetaan laskeutumaan pois vanhempien olkapäiltä, ettei käy myöhemmin keikalla huonosti. Tämä kaikki ei tietenkään tarkoita silti sitä, etteikö yleisö saisi huutaa tai pomppia. On hyvä, että yleisön kesken sovitaan yhteiset pelisäännöt ja on jotenkin hellyyttävää miten koko skenaario on kuin rokkikonsertti, jota on vain hieman sovellettu lapsille sopivaksi. Juuri sitä se kai onkin.

Pakko myöntää, että olen itsekin melko innoissani. Pääpainoisesti melko raskaan musiikin sekä klassisen rockin ystävänä olen nimittäin jo hyvän aikaa ollut ikään kuin salaa melko innostunut perehtymään tarkemmin koko Robin-ilmiöön ja nyt siihen siunautui oiva mahdollisuus. Olen itse lähivuosina oppinut sen minkälainen rikkaus on olla rajoittamatta omaa musiikkimakuaan tiettyihin genreihin. Joskus pitää osata vain päästää irti ja hassutella vaikkapa purkkapopin saralla vaikka olisikin itse esimerkiksi suuri hevin ystävä tai toisinpäin.




Kun Robin astuu lavalle, on kirkuminen veretseisauttavaa. Ensimmäisenä kappaleena kuullaan Faija skitsoo, joka saa yleisön hyvin liikkeelle. Katson ympärilleni ja hymyilen nähdessäni pienten lasten silmissä uskomattoman palon ja kiillon samalla kun he laulavat intohimoisesti mukana. Samaa tunnetilaa haen itse vielä yli parikymppisenäkin keikoilta. Toivon ja uskon siis syvästi, että näistä pikkuihmisistä kasvaa vielä upeita, intohimoisia musiikin kuluttajia, fanaatikkoja ja festarikävijöitä.

Mikä parasta, minä todella toivon, että kaikki nämä lapset tulevat kasvamaan Robinin mukana. Livenä Robin nimittäin pääsee todella todistamaan, että on ansainnut paikkansa Suomen musiikkitaivaalla. Robinilla tuntuu riittävän energiaa eteenpäin jaettavaksi ja lavapreesensiin kuuluvat vahvasti myös erilaiset hypyt ja voltit. Itse olen myös suunnattoman yllättynyt siitä miten paljon rokimpi Robin on livenä kuin mitä levyltä voisi odottaa. Myös taustabändiä seuraa mielellään, erityisesti tyttöbasisti on erittäin cool.





Minua myös hymyilyttää suunnattomasti vieressäni seisova perheenisä, joka tuntuu olevan keikasta lähes enemmän innoissaan kuin tyttärensä. Biisien sanoituksetkin tuntuvat kummallisesti törähtelevän ulos äänitorvista täydellisessä rytmissä ja lapsenomaisella innokkuudella. Huomatessaan iloisen intensiivisen katseeni, supistuu suu yhtäkkiä tiukasti supulle ja rytmissä heiluminen muuttuu hyvin äkkiä miehekkään hyväksyväksi musiikin tahtiin nyökkäilyksi. Joo joo, kyl mä näin!

Kaiken kaikkiaan keikka tuntuu saavuttavan kunniakkaasti kaikki hyvän keikan draamankaaren huippukohdat. Kun viimeisimmän levyn avausraita Chillaillaan kajahtaa soimaan, alan ikävöidä suunnattomasti yläasteaikojani. Kumpa olisin seiskaluokalla ja tosi ihastunut, kuuntelisin Robinia koko ajan. Keikka saa siis minut nostalgisoimaan. Hiljainen tyttö nostaa yllättäen karvani pystyyn ja saa kylmät väreet kulkemaan selkärankaani pitkin. Keikka siis koskettaa minua jotenkin. Osittain itse Robinin kynästä lähtöisin oleva Haluan Sun Palaavan taas esittää hienosti nuoren artistin upeaa matalaa ääntä. Keikka saa siis minut myös vakuutettua.








Kaikenkaikkiaan Robin näyttää keikallaan arvostettavaa ammattitaitoa siihen mitä tekee. Ainoastaan muutamat cover-biisit kuten edesmenneen Tiktakin Heilutaan sekä häiriintyneen hämmentävä kappalevalinta Europen Final countdown tuntuvat vähän päälleliimatuilta. Etenkin kun näistä jälkimmäinen esitetään tietysti encoren ensimmäisenä kappaleena. Toki kappale myös toisaalta esittelee hienosti Robinin tulkintaa englanniksi. Keikan viimeisenä kappaleena kuullaan vielä tottakai Robinin esikoissingle Frontside Ollie, joka räjäyttää koko salin järjettömään yhteislauluun.

Jään itse innolla seuraamaan Robinin uran kehitystä tulevaisuudessa ja erityisesti minua kiinnostaa nähdä kuinka Robin lähtee ottamaan itse valtaa omista kappaleistaan. Toivon syvästi, että silloin kappaleista katoavat esimerkiksi niissä tällä hetkellä aktiivisesti toistuvat rakenteelliset ominaisuudet kuten rytmikäs änkytys ("Lu-lu-luupilla mun korvissa" ja "Sy-sy-sydämestä puuttuu palanen") sekä jo hieman tylsäksi käyvät "Haa-aaa"-huudahdukset. Tällä hetkellä ne ovat kuitenkin vielä Robinille musiikille ominaisia ja tunnistettavia piirteitä, ja mikäs siinä.





Epäilijöiltä toivoisin tietynlaista ymmärrystä siihen, että Robin todella on vasta 14-vuotias nuori mies sekä sen lisäksi lähinnä lapsille ja nuorille suunnattu artisti. Nuoresta iästään huolimatta hän on lahjakas laulaja sekä energinen live-esiintyjä. Sepäs taisi ollakin se arvostettavan artistin mitta.

Teksti: Joanna Tzortzis
Kuvat: Tiia Santavirta

10 kommenttia:

  1. Hienot kuvat ja mainio raportti - herättää oikeasti kiinnostuksen tutustua itekin paremmin tähän ilmiöön. Ja loistava pointti tuo tulevien "fanaatikkojen" kasvattaminen. Mikä merkitys yhdellä pikku Robinilla mahtaakaan olla myös tulevien vuosien musabisnekselle!

    VastaaPoista
  2. Ihana teksti! Itse olen suuri Robin fani ja tässä koko teksti oli ihan totta!

    VastaaPoista
  3. Hienosti kirjoitettu juttu! Tiesikö kirjoittaja, että käytännössä Robinin ura on lähtenyt liikkeelle Final Countdownista, joten se lienee tämän vuoksi keikkasetissä..

    VastaaPoista
  4. Hyvät kuvat&teksti! :) Näin itse "Robin-fanina" täytyy todeta, että oli todella mieleenkiintoista lukea aikuisen versio keikasta:)

    VastaaPoista
  5. Hieno artikkeli! Robinin keikat ovat mahtavia. Olen kovasti aikuinen ja silti Robinin fani. Tyttären siivellä olen päässyt kolmelle keikalle. Robin on onnistunut koskettamaan jotain sielussani. Uskon hänen kykyihinsä muusikkona ja esiintyjänä.

    VastaaPoista
  6. Oltiin lasten kanssa paikalla ja en ihan olisi uskonut mikä meno siellä oli. Lapset ihan fiiliksissä ja kirjoittajan pointti että tällä tulee uusia musiikin kuluttajia on täysin varma että näin on. Tätä fiilistä nuorille ei pysty antamaan kuin saman ikäinen artisti ja vielä tolla energialla. Ei voi kuin ihmetellä ja todeta että edes monet aikuisartistit ei pysty samaan, itse myös useilla keikoilla aktiivisesti käyneenä. Hurmos ilman alkoholia erikoista suomessa!

    VastaaPoista
  7. Ihana juttu! Oon todella kova Robin-fani, joten tulin tästä todella iloiseksi!Kiitos!;)

    VastaaPoista
  8. Todella mielenkiintoinen teksti! Saa todellakin kiinnostuksen heräämään Robinia ja hänen musiikkiaan kohtaan. Toivottavasti muutkin "epäilijät" lukevat ja ymmärtävät tämän tekstin. Eivätkä enää pilkkaisi todella lahjakasta nuorta poikaa Robinia.

    VastaaPoista
  9. Mielenkiintoinen teksti ja niiin söpö laulaja ite fanitan Robinia tosi paljon ja se on ns. "Mun esikuva". Mun mielest ne jotka ei tykkää Robinista Niitten ei tarttis Dissata sitä sen fanien nähden tai kuullen. Se vaan on niin lapsellista. Kaikki saavat tykätä mistä haluavat. Hyvä teksti KIITOS oikein paljon ;)

    VastaaPoista
  10. Taas ihana teksti ja Robbe on aina yhtä suloinen :)!

    VastaaPoista

Palkki

Palkki