Live! Yona & Orkesteri Liikkuvat Pilvet @ Korjaamo 22.9.2012

Klo 22.15.
Korjaamon vaunusali on puolillaan täynnä. Ulko-ovella on neljänkymmenen metrin jono. Naistenhuoneessa kourallinen tyttöjä setvii ihmissuhdesotkujaan. Kari Tapiiri soittaa biisejä, jotka ovat tosi mukavia, mutta kuulostavat kaikki samalta. Ihmiset seisovat kunnioittavasti kädet puuskassa, kuten suomalaista indiefolkpopia kuunnellessa kuuluukin. Superjanne nousee lavalle laulamaan stemmoja. Sympaattinen meininki.

Klo 22.45.
Vieressäni lavan edessä seisovat romanimiehet soittavat jollekin tutulleen. ”Korjaamo on ihan täynnä. Ihan täynnä! Me ollaan eturivissä!” toinen huutaa innostuneesti puhelimeen. Savukonetta ei tänä iltana säästellä. Lava alkaa täyttyä soittimiaan virittelevistä muusikoista. Viulisti venyttelee sormiaan. Yleistöstä kuuluu ”ssshh!” Yona aloittaa keikan uuden levyn Vaikka tekee kipeää, ei haittaa avausraidalla ja ensimmäisellä singlellä nimeltä Shh..

Keikka aloitetaan dramaattisesti muutamalla tangolla. Syksyn kunniaksi kuullaan myös Syyssävelmä poppoon ensimmäiseltä levyltä. Yonan ääni on uskomattoman kaunis. Tätä musiikkia soittaisin mielelläni niin teineille kuin isoäidillekin. Romanimiehet ovat innoissaan - ja niin on muukin yleisö. Yhtye on itse kuvannut uudella levyllä kuultavaa musiikkia impressionistiseksi popiksi.

Seuraava kappale vie sydämeni. Loistava, kuiskaileva downtempo-fiilistely nousee ja kasvaa rikkaaksi soundien räjähdykseksi. En tiedä, mikä kappaleen nimi on, enkä onnistu myöhemminkään löytämään sitä mistään. Kappaleessa Yona ”tyhjentää laiturilla kiljutonkkaa”. Jos tiedätte, mikä kappale on kyseessä, olen kiitollinen. Jos mahdollista, Yona on kuiskiessaan vielä entistä ihastuttavampi. Spoken word-osasto sopii hänelle paremmin kuin loistavasti.

Yonan puoliso Pitkäsen Matti tuuraa Bahamalla lomailevaa Asaa biisissä Kaleidoskooppi. Yona kertoo tämän biisin kuvaavan hyvin koko levyn sanomaa. Laajennetaan tajuntaa ja niin päin pois. Ei henkilökohtainen suosikkini. Pitkänen soittaa muuten myös viulua orkesterissa.

Klo 23.30.
Törmään ystävääni. Hän on ollut breakdance-etkoilla. Huomioni keikasta herpaantuu hetkeksi. Tytöt, jotka ennen keikkaa selvittelivät välejään naistenhuoneessa, avautuvat toisilleen nyt tupakkapaikalla. Sataa vettä.

Vaunusalissa on kuivaa ja lämmintä. Humoristisesti nimetyn levyn nimikkoraita Vaikka tekee kipeää, ei haittaa on vaikuttava ilmestys hartaine tunnelmineen.

Viimeisenä biisinä kuullaan radioissakin jo paljon soitettu, levyn toinen singlejulkaisu Elämän luonne. Yona esittelee taas spoken word-taitojaan. Pehmeä, iloisesti pompsahteleva ääni tuo mieleen Kate Nashin. Tästä minä tykkään.

Klo 23.50.
Encoren aikana Yona laulaa leikkisästi myös hiukan Jukka Poikaa ja sijaistaa itse PuppaJ:tä (ja onnistuu siinä hienosti!). Encorena kuullaan myös odotettu Pilvet liikkuu, minä en. Yona spiikkaa: ”Olen huomannut, että jotenkin hassusti kaikki mitä me tehdään, kiteytyy tähän biisiin.”

Teksti ja kuvat: Tiia Rantanen