SUVI TOUR 2012 - 21.-26.9. (Rauma - Salo - M/S Isabella 1 - M/S Isabella 2 - Silja Europa)
Ensimmäinen laivakeikka on takana, Isabellalla keikat ovat 45 minuutin pituisia, ensimmäinen lähtöpäivänä puolilta öin ja toinen paluupäivänä kello 17. Varsin mukavaa sinänsä, että molemmille päiville on ohjelmaa, mutta onhan tuo 45 minuuttia varsin lyhyt aika sitten käytännössä.
Ensimmäinen laivakeikka on takana, Isabellalla keikat ovat 45 minuutin pituisia, ensimmäinen lähtöpäivänä puolilta öin ja toinen paluupäivänä kello 17. Varsin mukavaa sinänsä, että molemmille päiville on ohjelmaa, mutta onhan tuo 45 minuuttia varsin lyhyt aika sitten käytännössä.
Eilinen
keikka oli nyt taas verrattavissa tuohon mun aivan ensimmäiseen
keikkaan Vantaan Tulisuudelmassa, lavan edessä kävi muutama ihminen
ottamassa kuvia tai muuten vaan diggailemassa, mutta käytännössä kaikki
tanssilattialla olevat olivat tanssimassa. Niin urpo olo heilua siellä
kameran kanssa, et taas sai miettiä omaa älykkyyttään.
Mulla
on fiilis, että nää keikat on niitä ”leipäkeikkoja” tai tunne, et jos
olisin itse artisti niin tällaiset keikat eivät olisi siellä oman
listani kärkipäässä. Artistin ja yleisön vuorovaikutus on käytännössä
nollissa, eikä saada herkutella Suvin hauskoista spiikeistä - eiliseen
yleisöön ne eivät olisi ehkä uponneetkaan. Toisaalta, kun muistelee
kuukauden taakse Princess Balticin keikkaa niin siellä oli lavan edessä
paljon faneja tanssijoiden lisäksi, jolloin taas otaksuisin sen
asetelman antavan artistille päin myös paljon energiaa ja sitä energiaa
yleisöltä artistille päin tässä nyt enimmäkseen tarkoitan ilman sitä artisti on sangen yksin luomassa fiilistä, se on kuitenkin paketti tai näin mä sen näen.
Tanssijoiden
keski-ikä lienee 60+, joka toki teki myös oman tehtävänsä. Ai että
niitä ”lämpimiä” katseita mitä sai siellä lavan edessä heiluessa ja
tulihan sitä parit nyrkit kylkeen. Toinen mitä en ole ymmärtänyt, että
jos on tanssimassa niin miksi pitää tanssia siitä artistin ja parin
fanin välistä, jossa on 30 senttiä tilaa, mutta tääkin on nyt koettu.
Encoren
kohdalla vanhempi nainen tuli pyytämään Suvilta valssia, se oli
jotenkin kuin piste i:n päälle. Ja toi mieleen yhden Suvin
vieraskirjassa olleen palautteen Suville, tekisi mieli se kopioida tähän
kokonaan, koska kirjoittaja sai myös pitkän palautteen kirjoitukseensa,
mutta sen voit käydä lukemassa täältä.
Itselleni se, että Suvin keikoilla olisi paljon materiaalia siis juuri
tanssimusiikkia Suvin oman tuotannon lisäksi olisi ehkä sitten se asia,
että mulla lopahtaisi kiinnostus, mä käyn keikoilla juuri siksi, että
Suvin oma musiikki kiinnostaa mua ja pakko sanoa, että Suvilla on
ilmiömäinen kyky blokata itselleen sopivia kappaleita (niin levyilleen)
kuin myös nämä muutamat cover-biisit mitä keikoilla esittää kuten vaikka
tuo Vilkkumaa, joka nyt uutena setissä soi. Tässä yksi lause tuosta
yllä mainitsemastani vastauksesta: ”Teen musiikkia rakkaudesta
musiikkiin ja lauluihin. Niin kauan kuin se riittää, ei ole mitään
hätää. Jos tuo palo sammuu, on aika keksiä jotain muuta.” Ja näin se
pitää olla ja näin on hyvä.
Kuvista
voi sanoa sen verran, et yöllä ne jo kävin kaikki läpi, valoja oli,
mutte ne olivat sellaiset, ettei saa yhtään puhtaita värejä ja kaikki
menee mössöksi, joten pakko oli kuvata mustavalkoisena ihan suoraan ja
vaikka se paljon pelastaakin niin kuvista näkee hyvin tuon mössöisyyden,
mutta tänään näin ja samoin nää 3 tulevaa settiä.
Pakko
tuoda loppuun esille vielä se, että kun jäin yökerhoon yhdelle oluelle
keikan jälkeen niin eräs vanhempi mies tuli kyselemään, että mihin
kuvaan. Ja hehkutti Suvia maasta taivaaseen, kuinka upea ääninen toinen
on ja miten varma esiintyjä, että hän tykkäsi kovasti - Suvilla on
kuulemma pitkä ura edessä, jos vain näin haluaa. Lisäksi mies mietti,
että mihinköhän suuntaan Suvin musiikki on tulevaisuudessa menossa, että
jatkaakohan iskelmämusiikin parissa. Ihana papparainen ja tuli hyvä
mieli, ehkä näillä keikoilla on paljonkin näitä hiljaisempia, olihan
istuinpaikat täynnä ja välittömästi keikan jälkeen koko salissa oli
käytännössä tyhjentynyt.
On tää vaan
niin hienoa, harmi ettei tätä voi tehdä työkseen. Musta tuntuu et mut on
luotu kiertämään, mä muistan kun olen joskus alle parikymppisenä
esittänyt suurimpana haaveenani, et pääsisin Tina Turnerin keikoille
myymään t-paitoja, no en päässyt. Pitää jatkaa haaveilua. :)
Teksti ja kuvat: Tiia Santavirta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti