Huhtikuussa The Rock and Roll Hall of Fameen kutsuttu skottiartisti Donovan
aloitti Linnan Juhlien perjantai-illan. Häntä oli saapunut katsomaan
paljon ihmisiä, ja lavan eteen kerääntyi innokas fanijoukko. Yleisö
selkeästi arvosti esiintyvää artistia.
Donovanin
musiikki oli letkeää, kevyttä ja helposti kuunneltavaa.
Kansamusiikkivaikutteet tulivat selkeästi esiin. Keikkaseuralaiseni
mielestä musiikki oli jopa ällöttävän positiivista. Mies
ja kitara -yhdistelmä toimi festivaalilavalla hyvin. Keikan parasta
antia olivat hitaat kappaleet, mutta musiikki oli ehkä liian laimeaa
nostaakseen alkuillan tunnelmaa. Se olisi sopinut paremmin aamuyön
tunteihin.
Keikan kohokohdassa Donovanin seuraksi lavalle nousi Hector. He esittivätkaksikielisenä
duettona Palkkasoturin äkillisen sadekuuron luodessa tilanteesta
vieläkin unohtumattomamman. Yleisö oli odotetusti aivan innoissaan
nähdessään Hectorin lavalla esikuvansa kanssa. Donovanin keikan
viimeisiä biisejä tuli vahvistamaan taustabändi. Se nosti selkeästi
tunnelmaa.
Hectorin keikka oli
itselleni Linnan Juhlien odotetuin keikka. Halusin nähdä miten tämä
upeiden biisien tekijä pystyy luomaan tunnelman lavalla. Erittäin hyvin
hän siihen pystyi. Hector on vahva, hieno ja tulkitseva taiteilija.
Hänen lavaesiintymisensä oli yllättävänkin eläväistä, ja hän käytti
ääntään monipuolisesti.
Keikan
alkupuolella Hector totesi esittävänsä 60-luvulla tehdyn biisin Vanhan
kirkon puisto, koska se sopii mainiosti vanhan Linnan puistoon. Ilta
hämärtyi kappaleen mukana. Linnan puiston hämärään sopi hyvin moni
muukin biisi. Yksi näistä oli harvoin esitetty Kissojen yö.
Vaikka
kuvittelin etukäteen tuntevani Hectorin tuotannon suhteellisen hyvin,
ymmärsin keikalla, etten tunne. Kuulin monta kaunista kappaletta, joita
en ole koskaan aiemmin kuullut. Yksi sydäntä koskettava uusi tuttavuus
oli Herra Mirandos.
Mandoliinimiestä
Hector kuvaili yhteiseksi karaoke-esitykseksi. Hectorin tulkinta ja
tunnelma oli positiivinen. Olen aina pitänyt biisiä surullisena, mutta
live-esitys sai ymmärtämään kappaleen aivan toisella tavalla. Samoin
Hectorin versio Hallelujah-biisistä oli yllättävän positiivinen. Keikan
hauskin esitys oli Ei mittään, johon Hector oli tehnyt nykyaikaan
sopivan uudenlaisen sovituksen. Esitys oli vaikuttava, hämmentävä ja
ennen kaikkea huvittava.
Tunnelma
vaihteli illan aikana sujuvasti surumielisyyden ja ilon välillä.
Radiosoittoa cover-versioiden myötä saaneet Jos sä tahdot niin ja
Yhtenä iltana olivat odotetusti sijoitettu keikan loppuun. Alkuperäiset
versiot olivat upeat. Olin vakuuttunut. Ilta loppui Lumi teki enkelin
eteiseen -yhteislauluun, joka täytti Turun Linnan puiston.
Teksti ja kuvat: Terhi Mahlamäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti