Live! Lauri Tähkä Special, Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani @ Turun Linnan Juhlat, 25.8.2012

Turun Linnan Juhlien viimeisen illan aloitti Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani. Minulla ei ollut bändistä minkäänlaista käsitystä etukäteen, joten yllätyin positiivisesti musiikin alkaessa. Bändi soitti latinovaikutteista iskelmämusiikkia. Tuure Kilpeläisen esiintyminen muistutti välillä Jari Sillanpäätä.

Vaikka lauantai-ilta oli bändille oikein oiva esiintymispäivä, olisin nähnyt heidät mieluummin tanssilavalla kuin festivaalilavalla. Musiikki oli tehty tanssimista varten, ja osa ihmisistä tanssikin katsomon vieressä. Yleisöä oli saapunut hyvin paikalle, ja Valon pisaroita -biisi sai heidät innostumaan. Oma suosikkini keikalla oli Yksinäisen miehen puku. Siinä oli hauskat sanat, ja laulaja villiintyi kappaleen lopussa. Esityksessä nähtiin keikoilla kaipaamaani irrottelua.

Iskelmäbändien ongelma on usein siinä, että heidän riehumisensa ja irrottelunsa vaikuttaa pinnalliselta. Kaikki on liian hallittua. Naiset yleisössä kuitenkin villiintyivät keikan loppupuolella täysin, kun Kilpeläinen näytti, miten lannetta veivataan.

Illan toinen esiintyjä oli vuosia sitten turkulaistunut Lauri Tähkä. Lauri Tähkän & Elonkerjuun keikkoja olen kiertänyt vuosikaudet, mutta tämä oli ensimmäinen kosketukseni herran soolouraan. Tunteeni olivat ristiriitaiset. Olisiko lavalla vielä se sama Lauri, jonka näin vuosia sitten? Keikan aloitus todisti, että lavalla oli samaa tuttua energiaa, vaikka kokoonpano oli eri. Lauri Tähkän persoona ja ääni ovat erittäin tunnistettavia.
 

Kolme ensimmäistä biisiä olivat Lauri Tähkän soolotuotantoa, mutta sen jälkeen hän esitti Pitkät pellot. Oli hämmentävää kuulla tutustabiisistä uudenlainen sovitus. Keikka eteni siten, että joka toinen kappale oli vanhaa tuotantoa ja joka toinen kappale uutta. Uudet sovitukset toivat vanhoihin biiseihin uuden sävyn. Erityisesti mieleeni jäi Tehtaankatu, jonka Lauri lauloi pianon ja haitarin säestyksellä pianon päällä istuen. Tulkinta oli kaunis ja herkkä.
 

Kaikkia vanhoja biisejä ei kuitenkaan ollut sovitettu juurikaan uusiksi, vaan ne kuulostivat samoilta kuin ennen. Näiden kohdalla jäin miettimään, oliko biiseissä muuta eroa kuin viulun puuttuminen. Lauri Tähkä osaa hyödyntää lavaa esiintymisessään täysvaltaisesti. Hän seisoo milloin minkäkin lavaelementin päällä tai kiipeää lavarakenteisiin. Hän pyysi heti keikan alussa myös yleisöä seisomaan ja hyödyntämään vartaloaan. Istuminen tuntuisikin vauhdikkaalla keikalla omituiselta.

Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani kutsuttiin välillä lavalle esiintymään Lauri Tähkän bändi kanssa. Oli hauska katsella, miten iso määrä ihmisiä esiintyy ja nauttii lavalla yhtä aikaa. Kaihon Karavaanin lisäksi Lauri keräsi Riittää meillä päiviä -biisiin yleisöstä joukon ihmisiä laulamaan kuorossa lavalla.

Ilta oli täynnä lämpöä ja hauskanpitoa. Yleisömäärät eivät ehkä yllä samalle tasolle, kun Lauri Tähkän & Elonkerjuun parhaimpina päivinä, mutta ainakin bändi tuntuu viihtyvän keskenään. Loputon uho on muuttunut inhimilliseksi ilonpidoksi.

Ja kyllä. Se oli yhä se sama Lauri, jonka lauluun ja esiintymiseen yli kymmenen vuotta sitten ihastuin. Nimikirjoitusjonossa kuultujen kommenttien perusteella niin taisi ihastua moni muukin.

Teksti ja kuvat: Terhi Mahlamäki

Live! Donovan & Hector @ Turun Linnan Juhlat, 24.8.2012

 Huhtikuussa The Rock and Roll Hall of Fameen kutsuttu skottiartisti Donovan aloitti Linnan Juhlien perjantai-illan. Häntä oli saapunut katsomaan paljon ihmisiä, ja lavan eteen kerääntyi innokas fanijoukko. Yleisö selkeästi arvosti esiintyvää artistia.

Donovanin musiikki oli letkeää, kevyttä ja helposti kuunneltavaa. Kansamusiikkivaikutteet tulivat selkeästi esiin. Keikkaseuralaiseni mielestä musiikki oli jopa ällöttävän positiivista. Mies ja kitara -yhdistelmä toimi festivaalilavalla hyvin. Keikan parasta antia olivat hitaat kappaleet, mutta musiikki oli ehkä liian laimeaa nostaakseen alkuillan tunnelmaa. Se olisi sopinut paremmin aamuyön tunteihin.

Keikan kohokohdassa Donovanin seuraksi lavalle nousi Hector. He esittivätkaksikielisenä duettona Palkkasoturin äkillisen sadekuuron luodessa tilanteesta vieläkin unohtumattomamman. Yleisö oli odotetusti aivan innoissaan nähdessään Hectorin lavalla esikuvansa kanssa. Donovanin keikan viimeisiä biisejä tuli vahvistamaan taustabändi. Se nosti selkeästi tunnelmaa.

Hectorin keikka oli itselleni Linnan Juhlien odotetuin keikka. Halusin nähdä miten tämä upeiden biisien tekijä pystyy luomaan tunnelman lavalla. Erittäin hyvin hän siihen pystyi. Hector on vahva, hieno ja tulkitseva taiteilija. Hänen lavaesiintymisensä oli yllättävänkin eläväistä, ja hän käytti ääntään monipuolisesti.

Keikan alkupuolella Hector totesi esittävänsä 60-luvulla tehdyn biisin Vanhan kirkon puisto, koska se sopii mainiosti vanhan Linnan puistoon. Ilta hämärtyi kappaleen mukana. Linnan puiston hämärään sopi hyvin moni muukin biisi. Yksi näistä oli harvoin esitetty Kissojen yö.

Vaikka kuvittelin etukäteen tuntevani Hectorin tuotannon suhteellisen hyvin, ymmärsin keikalla, etten tunne. Kuulin monta kaunista kappaletta, joita en ole koskaan aiemmin kuullut. Yksi sydäntä koskettava uusi tuttavuus oli Herra Mirandos.

Mandoliinimiestä Hector kuvaili yhteiseksi karaoke-esitykseksi. Hectorin tulkinta ja tunnelma oli positiivinen. Olen aina pitänyt biisiä surullisena, mutta live-esitys sai ymmärtämään kappaleen aivan toisella tavalla. Samoin Hectorin versio Hallelujah-biisistä oli yllättävän positiivinen. Keikan hauskin esitys oli Ei mittään, johon Hector oli tehnyt nykyaikaan sopivan uudenlaisen sovituksen. Esitys oli vaikuttava, hämmentävä ja ennen kaikkea huvittava.

Tunnelma vaihteli illan aikana sujuvasti surumielisyyden ja ilon välillä. Radiosoittoa cover-versioiden myötä saaneet Jos sä tahdot niin ja Yhtenä iltana olivat odotetusti sijoitettu keikan loppuun. Alkuperäiset versiot olivat upeat. Olin vakuuttunut. Ilta loppui Lumi teki enkelin eteiseen -yhteislauluun, joka täytti Turun Linnan puiston.

Teksti ja kuvat: Terhi Mahlamäki

Live! Olavi Uusivirta & Kent @ Turun Linnan Juhlat, 21.8.2012

Turun Linnan puistossa järjestettiin tänä kesänä toisen kerran Turun Linnan Juhlat. Miljöö oli todella kaunis. On hienoa, että historiallista ympäristöä hyödynnetään tällä tavalla. Vähän tunnelmaa latistava ratkaisu tosin oli laittaa festivaaleille istumakatsomo. Äänentoisto puistossa oli erittäin hyvä.

Tiistai-illan ensimmäinen esiintyjä oli Olavi Uusivirta. Hän asteli lavalle ja esitti Elvis istuu oikealla -kappaleen. Yleisöä oli siinä vaiheessa iltaa harmillisen vähän, eikä se oikein missään kohtaa tuntunut innostuvan Olavin esiintymisestä. Paikalle oli selkeästi tultu Kentin takia.

Olavi kuitenkin veti koko keikan täydellä tunteella, eikä antanut yleisön laimeiden reaktioiden häiritä. Esiintyminen jopa riehaantui loppukeikkaa kohden. Olavin ilmeitä oli ilo seurata. Virnistykset toivat veikeän lisän biisien tulkintaan. Oli myös mukavaa nähdä Olavi lavalla, jossa ei ollut mahdollista käyttää valoja esityksen tukena. Tunnelman luominen onnistui kuitenkin pelkän esiintymisen ja äänimaailman avulla mainiosti. Reeperbahnissa oli ihan yhtä painostava tunnelma kuin valoefektien kanssa klubikeikoilla.

Parhaiten yleisö oli mukana Olavin esittäessä tunnetun On niin helppoo olla onnellinen -kappaleensa. Olavi totesi sen kertovan tästä kesästä - kuten varmaan myös kaikista muista kesistä ennen tätä. Omasta mielestäni yksi keikan kauneimpia hetkiä oli Kaiken jälkeen olet kaunis -biisi. Tunnelma oli herkkä ja biisi sopi todella hyvin kesän viimeisiin iltoihin. Myös Huomenna hän tulee jäi mieleeni. On hämmästyttävää, miten kerta toisensa jälkeen löytää uusia intertekstuaalisia tulkintoja biiseistä, jotka on kuullut useaan kertaan. Laulaja esitti hirttäytyvänsä mikrofonin johtoon biisin lopussa. Keikka päättyi Löysäläisen lauluun, eikä encorea harmillisesti esitetty.

Ruotsalainen Kent oli selkeästi illan pääesiintyjä. Ihmiset kerääntyivät lavan eteen seisomaan, eikä takanakaan malttanut kukaan istua. Kent aloitti reippaasti ja lavan edessä olleen verhon takaa paljastui pieni kuvilla koristeltu laatikko, johon bändi oli itsensä mahduttanut. Se oli toteutettu visuaalisesti hyvin ja oli hauska lisä alkukeikan biiseihin.

Kentin keikan edetessä iltakin tummui ja valoefektit saatiin käyttöön. Valoissa käytettiin paljon sinistä, joka sopii yhteen Kentin traagisten sanoitusten kanssa. Ilta viileni, ja pohjoismainen melankolia oli yhteisöllinen kokemus.

En ole oikeastaan juuri kuunnellut Kentiä, koska se on aina levyltä soitettuna vaikuttanut tylsältä musiikilta. Linnan juhlien keikalla alkoivatjalkani kuitenkin vipattaa jo toisen biisin jälkeen. Aika ja paikka olivat kuin Kentin musiikille tehdyt. Muutaman biisin jälkeen aloin miettiä, että täytyy kaivaa levyt esiin myös kotona. Kentin esiintyminen ei ollut mitenkään huomiota herättävää, vaikka musiikki olikin hyvää. Täytyy tosin sanoa, että riehuminen ei edes sopisi bändin musiikilliseen tyyliin. Laulajan ääni kuulosti livenä miellyttävältä. Keikkaseuralaiseni totesikin, että oli hyvä, että bändi kuulosti riittävän samalta kuin levyllä, eikä laulajan ääntä ole muokattu levyille.

Bändi soitti odotetusti monta biisiä tänä vuonna julkaistulta Jag är inte rädd för mörkret -albumiltaan, mutta keikan puolivälin jälkeen se soitti peräkkäin monta hittibiisiä, kuten Kärleken väntar. Yleisö innostui tässä kohtaa keikkaa tanssimaan.

Encore tuli yllättävän nopeasti. Erehdyin luulemaan sitä valojen sammumiseksi. Tämä kertonee siitä, että 90 minuutin keikka oli juuri sopivan pituinen. Ilta oli muuttunut jo yöksi, ja musiikki oli jäänyt takaraivoon soimaan.

Teksti ja kuvat: Terhi Mahlamäki

Upea Loreen hurmasi Turun Linnan Juhlilla - katso upeat kuvat!

 

Kuvat: Tiia Santavirta